[Pply] Laiskatkin rallatteli PPLY:n keväässä...

[Pekka Ruuska]

Hi,

Lopun laiskat (Ilkka Ruuska, Pekka Ruuska) kisasi nyt PPLY kevätrallissa
2008 vain kaksimiehisenä, tai oikeastaan sekin on jo liioittelua, koska
toinen meistä on vielä alaikäinen ja toinen jo ainakin alkavasti seniili.
Odotuksia paremmin meiltä silti rallaaminen sujui, koska ennalta hiukan
pelättyjä juupas-eipäs-tilanteita ei ollutkaan: vain mustaviklon oikeasti
hukkasimme erimielisyyden vuoksi, ja silloinkin ilmeisesti katselimme kahta
eri lintua. Selvästi seniiliyden piikkiin meni yksi laji eli punatulkku, sen
Ilkka erotti Hanhikivessä kovasta laululintukuorosta kaukaa, vaan itse en
samaan pystynyt.

Aloitimme Nurmesjärveltä, jossa aurinko paistoi ja leppoisaa seuraakin
löytyi, kun Varpeniuksen Kari ja Koistisen Jaakko kiipesivät perässämme
torniin. Pinnoja saimme parissa tunnissa samoilta jalansijoilta 60 kpl, joka
lienee hehkuteltava määrä. Peruslajien lisäksi mehiläishaukka, muuttohaukka
ja maakotkakin saatiin kiikaroiduiksi. Kovempien lajien löytämisessä taisi
Nurmesjärvellä syntyä tasatulos 1-1, kun Kari huomasi kaukaisen maakotkan ja
Ilkka oksiston seassa vastarannalla istuneen muuttohaukan. Näin se
muistaakseni meni.

Jatkoimme Tyrnävältä (aika turhaan) koukaten Ouluun, jossa Oritkarin läpi
ajoimme vain parkkipaikalle hetkeksi pysäyttäen, tosin vähän ilkeästi aivan
lemmiskelevän nuoren (ihmis)pariskunnan viereen. Emme uskaltaneet
todellakaan komppailla siellä mitään arvokkaampaa. Ainolasta noudimme
nopeasti nokkavarpuset, joiden mielipuskat oli Ilkka selvittänyt koulusta
tullessaan edellisviikolla. Nokkikset ehdimme nähdäkin läheltä ja komeitahan
ne olivat kesäasuisinakin. Toppilan Möljältä parhaat löydöt taisi olla
kapustarinta, selkälokki ja pikkutylli, jonka itse huomasin ensin äänestä ja
aivan viereenhän lintu sitten tulikin. Punakuirikin vilahti, mutta sitä
Ilkka ei ehtinyt varmistamaan. Onneksi samaa lajia näkyi Rantakurvin
tornilla monta yksilöä. Toppilassa näimme myös Nuottien hukkaajat sekä
Matkantaittajien koplan. Pateniemeen emme vaivautuneet ollenkaan, mikä kyllä
kadutti purussa, vaikka virheitähän aina tulee kaikille joukkueille.
Hietasaaresta uuttukyyhkyt löydettyämme käännyimme Johteenpookin rannassa ja
selasimme lokkiparvesta vielä puutteena ollutta merilokkia, kun Ilkka
huomasi veneiden seasta kanadanhanhen. Pullalintu-kanukista tulikin melkein
rallin ässälaji, joten hyvin näkee kuinka heikosti muka kovatkin orniporukat
tuntevat esimerkiksi kotikaupunkien keskustoissa esiintyviä lintuja.
Ilta ja keskiyö meni meiltä heikonlaisesti, kävimme Virkkulassa,
Säärenrannasa ja ajoimme sen jälkeen Hanhikiveen.Yölaulajia ei Pyhäjoella
ollut, ei edes kaulushaikaraa, eikä keväällä itse löytämällämme
lapinpöllöreviirilläkään mitään eloa tuntunut enää olevan. Sen sijaan muuan
ranskalaisturistiporukka väijyi pöllöpisteen lähistöllä, mutta ei ilmeisesti
tiennyt todennäköisintä paikkaa löytää nebula. Kyseiset herrathan kyselivät
meiltä jopa rantakurvia, mutta emme tunnustaneet yhtään mitään. Myös
Suklaatimuusit ajelivat yölaulajia kytäten samoissa maisemissa ja
ammattilaisina löysivätkin muutaman lajin meitä putipuhtaita amatöörejä
enemmän.

Kellon käydessä tasan kolmea alkoi metsälintujen laulanta jälleen ja saimme
nopeasti kassiimme kuusitiaisen, hömötiaisen, rautiaisen, puukiipijän,
pensaskertun, pikkutikan sekä muita joskus hankaliakin peruslajeja.
Tankokarissa viivyimme vain lyhyesti, kun muutolta saatiin gaviat ja
lahdelta jänkäsirriäinen sekä viimeinkin silkkiuikku. Annoimme tornin
muille, kun emme muistaneet odotella merimetsoa. Se oli paha virhe, sillä
metsosta koitui meille oikein negaatioässä. Toisaalta edes yksi negari
kuuluu laiskojen aivan ehdottomiin rallitraditioihin.

Vielä aamulla olimme ilman kottaraista ja räystäspääskyä, ne tosin lopulta
hoituivat. Typerän kottaraispuutteen takia kiirehdimme kenties hiukan
turhaan Liminganlahdelle ja unohdimme Säären sekä Raahen hyvät lintupaikat.
Tauvossa kävimme silti, Munahiedassakin piti kiivetä penkalla asti, koska
vielä tuolloin kaulushaikara ja pikkutiira puuttui. Onneksi ne hoituivat
hyvin nopeasti ja vaivatta. Kaasassa näimme uudestaan Räpäsorsat ja kuulimme
viimein sirittäjän, mikä oli todella vapauttava kokemus.
Aamupäivällä lopun lähetessä laiskuus alkoi pahoin voittaa, sillä jo yli
kaksi tuntia ennen loppua olimme minimitavoitteessamme 135 lajia. Aloimme
tyytyä siihen, koska halusimme olla myös huomaavaisia muita joukkueita
kohtaan.Loppujan vietimmekin syöden hyviä eväitä ja varsin ällöttävää mutta
soföörille pakollista Red Deviliä juoden Sannanlahden mukavassa tornissa.
Sieltä saimme silti yhden puutteista hoidetuksi, kun kalasääski kävi
etsimässä haukia. Varpushaukkaa, merikihua, viiksitimalia, pikkukuovia tai
mitään muutakaan pinnoja tuottavaa ei sitten näkynyt. Söpöjä jänkäsirriäisiä
saimme kuitenkin ihailla läheltä, mikä on ainakin minulle aina ilo.

Kaikkiaan vuoden 2008 PPLY kevätralli oli juuri sitä, mitä lintuharrastus
yleensä: hienoa ulkoilua, myönteisiä sosiaalisia kontakteja, onnistumisen
iloa, upeita lintukokemuksia ja erityisesti ankaraa luonnonsuojelua. Ja noin
650 km ekologista citymaasturilla ajelua. Ehkä jatkan kaikkea tätä vielä,

Pekka Ruuska
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20080528/9a3ace18/attachment.html