[Pply] Lapiomiehet Hailuodon syysrallissa 1.11.2008

[Ville Suorsa]

Tässäpä hyvin pikaisesti rykästy rallistoori lauantailta Hailuodosta. 
Kuvia rallin ajalta löytyy kotisivuilta 
http://vilsu.kuvat.fi/kuvat/Kuukauden%20kuvat%202008/0811_Marraskuu%202008/.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tällä kertaa lähdimme rallaamaan Hailuotoon porukalla Tapani Tapio, 
Erkki Sarviaho, Reijo Pantsar ja ak. Tapsa oli käynyt retkeilemässä 
Luovossa jo keskiviikkona, mutta näiltä pohjustuksilta ei hirveästi 
odotettu, koska sää muuttui niin radikaalisti perjantain aikana.

Rantauduimme lumiseen ja pimeään Hailuotoon juuri rallin alkaessa 
seitsemän aikaan. Ensimmäistä lajia koitimme heti pimeässä, 
Potinlahdelta, mutta yritys osoittautui toivottomaksi: auton oven 
avatessa tuuli ulvoi ja lunta tuprutti vaakassa sisään. Jatkoimme siis 
matkaa kohti aloituspaikkaamme, minkä olimme päättäneet enempiä 
ajattelemassa luoteisrannalle. Tiet olivat ihan lumen peitossa ja nuilla 
seuduilla sitä olikin jo kymmenisen senttiä. Pääsimme kuitenkin 
Virpiniemen ”siipimökille”, missä osa joukkueesta jalkautui rantaan. 
Tapsa ajeli lämpimässä autossa Mäntyniemeen samalla kun me muut talsimme 
pimeää, kylmää, tuulista ja lumista rantaa eteenpäin. Heti rannassa 
huusi laulujoutsenia, urpiaisia kierteli jokusia, harmaa- ja kalalokkeja 
pyöri rannan edustalla. Merta selatessa putkeen osui lisää 
laulujoutsenia sekä jokusia telkkiä ja isokoskeloita. Rantametsän yllä 
lensi jokusia rastaita, joista määritimme räksän listoillemme. 
Rantaviivasta koitimme löytää kahlaajia, mutta eipä siellä kukaan tuolla 
kelillä viihtyisi. Merellä muutti jokusia koskeloita, telkkiä ja 
joutsenia sekä uutena viisi mustalintua. Metsästä kantautui talitiaisen 
ääniä, keltasirkku lenteli dyyneillä ja ridi poukkoili aaltojen välissä. 
Mäntyniemen dyynejä kompatessa meidän välistä lensi kiurulaji, minkä 
vain minä ja Reijo näimme. Erkille ei auttanut huudella, kun ääni ei 
kantanut kuin ehkä viisi metriä, vaikka hän oli meidän välissä. Kohta 
Tapsakin tuli vastaan ja komppasimme yhdessä kiurun lentoon lumisen 
dyynin taustalta. Tapsa ja Erkki näki rantaviivassa pulmusia, mutta 
taaskaan tieto ei kantanut kolmannen jäsenen korviin saakka. Kun emme 
näitä löytäneet talsimme autolle ja ajoimme vielä hieman edemmäs, kunnes 
tie oli veden vallassa näkymättömiin asti. Poukkasimme rantaan ja 
löysimmekin heti 35:n linnun parven pulmusia sekä marinuksen. Merellä 
muutti edelleen jokusia vessuja, toinen kiuru lennähti Keskiniemestä 
päin ohitsemme ja isoloxioita kuului viereisestä männiköstä. Aluksi 
olimme suunnitelleet menevämme aina Keskiniemeen asti, mutta teimme 
rallin viisaimman päätöksemme ja suuntasimme Marjaniemeen. Lunta tuli 
edelleen vaakassa, olimme tuulenpuoleisella rannalla ja näkyvyys oli 
suht heikko. Virpiniemen seutuvilla pysähdyimme heti rannasta 
erkauduttuamme ja tuloksena oli parvi taviokuurnia.

Marjaniemessä tarkistimme ensitöiksemme luoteisrannan puoleisen lahukan 
ilman mitään sen suurempia elämyksiä. Neljä pyrstötinttiä lensi sentään 
ylitsemme, meille uutena. Laulujoutsenia, telkkiä ja isokoskeloita oli 
merellä ja rannoilla siellä täällä ja myös muutolla. Reijo jäi 
komppaamaan mökkien seinustoille ja me muut suhautimme kärjen myllyille 
staijiin. Nyt lumisade oli jo loppunut ja tuulikin heikkeni kovaa 
vauhtia. Kalalokkeja lenteli sataman seutuvilla 25, naurulokkeja löytyi 
viisi ja argareita jokunen, ulapalla oli lisää lokkeja. Kohta merimetso 
tuli kaukaa pohjoisesta ja muutti ohitsemme, jatkaen 
silmänkantamattomiin etelään. Muutamia pulmusia lennähti 
aallonmurtajalla. Reijo hoksasi luotsiaseman rannassa kolme 
vuorihemppoa, mutta ei saanut meitä puhelimella kiinni, ja linnut 
tulkittiin lopulta muuttajiksi ja unohdettiin saman tien – virhe. Erkki 
plokkasi kohta teeriparven lumisista männyistä kaukana Pajuperän 
suunnilla. Kohta Reijo säntäsi paikalle ja löysi saman tien pari 
lounaaseen matkannutta pilkkasiipeä. Vajaan kolmenvartin staiji ei 
tuonut enää toivottua allia taikka Gaviaa, joten jätimme saaren 
länsiosat taaksemme ja suuntasimme kylälle.

Hieman ennen kylää muistutin Koivukylän mahdollisista pikkuvarpusista, 
joten suuntasimme sinne. Koitimme löytää talojen pihoilta ruokintoja, 
mutta Erkki hoksasi yhdellä pihalla ruokailevan kiurulinnun. Sain kohta 
otuksen kiikareihini ja se oli helppo määrittää heti tunturikiuruksi. 
Ere ruokaili pihan ainoalla pienellä pälvellä, ja säntäsin heti sen 
perään kameran kanssa. Tosin kauaksi ei tarvinnut autosta poistua, kun 
lintu oli ihan vieressä jo valmiiksi. Kohta se kuitenkin lennähti tien 
toiselle puolelle, ja oletimme sen laskeutuvan viereisen talon pihaan. 
Kävimme tien päässä kääntymässä ja kirjasimme lajilistallemme sekä 
variksen että harakan. Tullessa oli tien varsi ”mustanaan” 
kiurubongareita, mutta eipä sitä enää mistään löytynyt. Punatulkkuja ja 
viherpeippoja sentään näimme meille uusina lajeina. Heti kohta päätielle 
päästyämme hoisimme varpuset, pikkuvarpuset ja sinitiaisen 
tietopaikasta. Minä hoksasin tien toisella puolen olevan tilan pihalla 
ruokinnan, mistä hoituikin helposti järri ja kolme tavan peippoa.

Seuraavaksi suuntasimme peltokierrokselle Kittilännurkkaan, missä suurin 
piirtein ensimmäinen lintu oli Luovossa vaikeaksi tiedetty närhi. 
Varpusia löytyi nelisenkymmentä, räksä, tallareita ja sinttejä, variksia 
ja harakoita, keltasirkkuja – lintuja oli siis hyvin, mutta eipä sen 
enempää uusia meille. Järventakustan peltojen ajelu ei sekään tuottanut 
kuin yhden uuden lajin, kun käpytikka hakkasi talipalloa yhdellä 
ruokinalla. Kello oli jo vaikka mitä ja lajipuutteita edelleen runsaasti.

Kirkkosalmella jalkauduimme heti sillalla timalin toivossa. Minä sen 
pikaisesti kuulinkin, mutta samalla hetkellä isolepinkäinen kuskasi 
toisella puolen myyrää talvivarastoihinsa. Sinisorsa huuteli 
ruovikoissa, joten kipusimme torniin vesiäisiä seulomaan. Ruovikoiden 
mosaiikista löytyikin kohta tuo sinisorsa, kolme tavia ja pari 
nokikanaa. Perukasta pomppasi taivaalle kolmisenkymmentä sinisorsaa ja 
parikymmentä tavia, mutta eipä sieltä seasta muita Anaksia löytynyt 
vaikka kuinka koitti. Minä hoksasin kiertelevän teeren Pöllän suunnilla, 
Tapsa löysi muutamia korppeja, Erkki kaukaa koillisesta lisää teeriä ja 
kohta löysin vielä pohjoiseen matkaavan sepelkyyhkyn. Pojat jäivät vielä 
torniin staijiin ja minä lähdin kuuntelemaan ruovikoita Kirkonkareille 
ja sillan seutuville. Tulos jäi hyvin laihaksi, joten poistuimme 
paikalta vähin äänin.

Ulkokarvon laiturin tyvellä lenteli urpiaisparvi, josta koitin löytää 
turpoja, mutta eipä niitä siinä ollut. Saman tien laiturilta kuului 
huutoja timaleista ja kohta niiden ääni kuului minullekkin. Nämä 
vekkulit linnut pomppivat hetken ruovikossa vieressämme ja nousivat sen 
jälkeen korkeuksiin. Löysimme lahdelta tukka- ja lapasotkat, sekä parven 
mulleja ja muutaman pilkkasiiven. Vastarannalla lennähti gentti ja 
merilokkeja löytyi useampia. Kuninkaallisen seurueen saapuessa paikalle 
olomme kävi hieman tukalaksi ja katsoimme parhaaksemme poistua paikalta. 
Seuraavaksi suuntasimme Lahdenperään tarkistamaan Ojakylänlahden 
pohjukan vesiäisiä. Reijo sai heti putkeensa allin ja minä löysin 
uivelon. Tukkasotkaparvesta löytyi vielä pari lapasotkaa, mutta haluttua 
jouhkaria ei saatu kaivettua sinisorsien joukosta. Mustalintuja löytyi 
myös jokunen ja alleja oli kaikkiaan ehkä kymmenkunta, joukossa yksi 
komea jp koiras. Isoloxioita mekasti taustan männikössä ja kaivattuja 
tilhiä muutti ohi pieni parvi.

Nyt olikin jo kiire seuraavia puutteita hoitamaan, lista oli vielä 
pitkä. Suuntasimme siis Pöllään, mutta matka hidastui hieman 
Kujalannurkan tienoilla kun huomasin pellon yllä harakan ja variksen 
kanssa kisanneen nisarin. Matka jatkui Pöllän venelaiturille, mistä 
pikku-uikku löytyi nopeasti. Pöllännokka ei tuonut uusia lajeja ja 
kyhmärin perään oli suunnattava Kuivasäikälle. Rallia oli vielä reilu 
pari tuntia jäljellä ja muutamia helppoja puutteita piti vielä ehtiä 
hoitamaan saaren eteläisiin osiin. Kuivasäikän hiekkatie oli taas 
totutun huonossa kunnossa, mutta kuskimme painoi vain kaasua kunnes 
auton pohja jämähti hiekkaan. Ei siinä sitten auttanut työntäminen eikä 
risujen tunkeminen sutivan renkaan alle. Reijo oli jalkautunut 
komppaamaan viereistä metsää ja soitteli samaan aikaan punakyljestä, 
mutta meillä oli muuta tekemistä, kun koitimme saada hinausapua. 
Voittamaton Armada purjehti (kirjaimellisesti) ohitsemme toista uraa 
pitkin ja heitti meille lapion kaivuuhommiin. Aluksi sitä hinausapua 
olikin tulossa erään toisen joukkueen toimesta, mutta pienen odottelun 
jälkeen joukkue perui apunsa ja jätti meidät nuolemaan näppejämme. Ei 
siinä sitten auttanut kuin kitusen tunkin, löydettyjen puun runkojen ja 
risujen sekä lapion avulla kaivaa auto ylös hiekasta. Kaivuun ohessa yli 
lentänyt pikkuloxia antoi hieman lohtua, mutta toisaalta monta lajia jäi 
saamatta tuon reissun takia. Lopulta, reilun tunnin toikkaroinnin 
jälkeen saimme kulkupelimme kuivalle maalle. Rallia oli enää tunti 
jäljellä ja suuntasimme puolijuoksua Kuivasäikän rantaan pointsaamaan 
kyhmäreitä, jotka löytyivätkin helposti laulujoutsenten joukosta. Myös 
tilhiä lensi ohitse samalla kun palasimme pikapikaa takaisin autollemme 
ja kohti uusia paikkoja.

Pöllän lentokentän kupeessa näimme ekojoukkeen urhean soturin, jonka 
oletimme jääneen odottamaan laiturilla olevia tovereitaan. 
Pysähdyttyämme hän kuitenkin murtui heti ja sanoi eksyneensä, ajaneensa 
harhaan useamman kilometrin. Hetken mietittyämme ja pyörätelinettä 
etsittyämme jätimme kulkupelin tien varteen ja pakkasimme väsyneen ja 
kaikkensa antaneen matkalaisen tavaroineen kyytiimme. Veimme hänet, 
hyvillä mielin, rallin viimeisillä hetkillä Patelanselän majapaikkaan. 
Koitimme vielä miettiä järkevää tekemistä viimeiselle vartille. 
Lintutiedotus hälytti samalla hetkellä kurjesta, ja kuskimme suuntasi 
heti kohti Lahdenperää – samaa paikkaa, missä jo kävimme pari tuntia 
aiemmin. Pelipaikoilla säntäsimme putkinemme rantaan ja kohta löysimme 
tuon pitkäkaulan Kaaran ruovikosta. Kurjesta tuli näin rallimme 
viimeinen laji rallin toiseksi viimeisellä minuutilla. Kohta pari 
muutakin joukkuetta soitti linnusta, joten laitoimme sen putkeen 
hollille ja jäimme odottamaan kuudaribongaajia paikalle samalla tuhoten 
viimeisiä eväitä.

Rallin purku sujui tiiviissä ja jännittävissä tunnelmissa aina loppuun 
saakka. Me olimme heti altavastaajina, vaikka petrasimmekin loppua 
kohden. Rallin ässiksi huusimme eren ja sepelpulun. Lopputuloksissa 
olimme 52:lla lajilla kuudentena kymmenen joukkueen rallissa.

Loppuhajatelma. Ilman tuota lapiointia ja ralliajan tuhlaamista olisimme 
voineet hyvinkin päästä heti kärjen tuntumaan, sen verran tasaista 
meidän edessä oli. Toisaalta ilman tuota lapiointia emme olisi 
törmänneet ekojoukkeen rallaajaan ja hän olisi, ties kuinka kauan, 
ajellut eksyksissä ja väsyneenä siellä Pöllässä. Ja ilman tätä 
tapahtumaa emme olisi bongannut marraskuista kurkea. Onni 
onnettomuudessa, mutta ei rallaaminen saa olla liian vakavaa ettei 
ehtisi auttaa kanssaharrastajia…


Joukkueen puolesta
-Ville

*********************************************************
  Ville Suorsa
  villesuo at mail.student.oulu.fi
  http://vilsu.kuvat.fi/