[Pply] VS: Alahapot - Hailuotoralli 2008 - Korjauksia tarinaan

Tue Nov 4 15:13:32 EET 2008

Moi taas,

Ja koska kertomus viime viikonlopustamme Hailuodossa ei ollut riittävän pitkä, niin kasvatetaan sitä vielä hieman sunnuntain osalta, sillä jotain merkittävää unohtui mainita. Alla ovat pelkät lisäykset siten, että vanhan tarinan osat ovat sitaateissa, jotta on helpompi tietää mihin kohtaan tarinaa lisäys kuuluu, sekä uudet lisäykset ilman sitaatteja. Lopussa on koko tarina lisäysten kera.

(tarina alkaa, kuten ennenkin, kunnes tullaan sunnuntain osuuteen)
---------
"...jatkoimme kohti Riisinnokkaa."
---------
Ajaessamme kohti Rautalettoa-Riisinnokkaa hiljensimme vauhtia sen verran Kirkkosalmella, että vilkuilimme ikkunoista ulos. Jotain sään muuttumisesta kertoo se, että koko Kirkkosalmi oli ehtinyt rapsahtaa jäähän yön aikana, kun se rallipäivänä oli aivan sula. Lintuja ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa.
---------
"...Loppumatkalla pysähdyimme vielä varpuspöllön ja kuurnien toivossa, mutta turhaan. Riisinnokalla... (blaa-blaa-blaa). Rautaletosta suuntasimme Järventakustan peltoja kohti."
---------
Lähdettyämme Rautaletosta ajoimme jälleen kerran Kirkkosalmen läpi, mutta tällä kertaa Janne näki auton ikkunasta jotain mielenkiintoista: Salmen itäpuolella tepasteli hanhi jäällä! Nousimme autoista ja varmistimme lajin merihanheksi, joten päivän toistaiseksi paras havainto oli plakkarissa! Tiedä vaikka olisi koko päivän paras havainto? No, se riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Samalla kuului ruovikosta jälleen kerran viiksitimalin ääntä. Matka jatkui hyvillä mielin kohti peltoja.
---------
(tarina jatkuu loppuun entiseen malliin)
---------

Terveisin,
-Harry
--
Harry Nyström
Projekti-insinööri - Mipro oy - Oulun toimipiste
Paulaharjuntie 22, 90530 Oulu
E-Mail: harry.nystrom at mipro.fi<mailto:harry.nystrom at mipro.fi>
Tel: +358 15 200 282
GSM: +358 44 749 1282
--

________________________________
Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi [mailto:pply-bounces at lists.oulu.fi] Puolesta Harry Nyström
Lähetetty: 4. marraskuuta 2008 13:04
Vastaanottaja: pply at lists.oulu.fi
Kopio: potusuojarinne at hotmail.com; andreas.linden at helsinki.fi
Aihe: [Pply] Alahapot - Hailuotoralli 2008 - Todella pitkä tarina

Moi,

Kiitokset järjestelyistä, erinomaisen tiukasta purusta ja runsaasta joukkuemäärästä kaikille osallistujille. Erityisen hatunnoston ansaitsevat fillaristit, joiden asenne on aivan omaa luokkaansa. Lisäksi onnittelut Tuomolle "Botnia Cup 2008":n voitosta ja "Voittamattomalle Armadalle" Hailuotorallin 2008 voitosta. Ja nyt asiaan eli rallikertomus meidän joukkueen näkökulmasta.

Tämä rallistoori on todella megalomaanisen pitkä, mutta tosi. Lukekaa se siis omalla vastuulla, sillä tähän saattaa kulua _paljon_ teidän kallista aikaa. Kertomus alkaa saapumisesta saareen perjantaina ja päättyy saaresta poistumiseen sunnuntaina.

Olimme tänäkin vuonna liikkeellä viime vuoden kokoonpanolla, johon kuuluivat 6 henkilöä eri puolilta Suomea: Janne Aalto Parikkalasta, Pirkka Aalto Kemijärveltä, Miika "Potu" Suojarinne Mikkelistä, Andreas "Andy" Lindén Helsingistä sekä Mikko Ala-Kojola ja minä Oulusta.

Joukkueen juuret ulottuvat aina vuoteen 2005 asti, jolloin minä, Potu, Janne ja Pirkka kisasimme ensimmäistä kertaa samassa joukkueessa. Tämän jälkeen kokoonpano on vaihdellut, mutta osallistuttu on joka vuosi, ja tietenkin nämä kaksi viimeistä vuotta samalla kokoonpanolla. Janne ja Pirkka tosin ovat kisanneet alueella jo ennen tätäkin, mutta se siitä. Edelliseltä vuodelta tuttu mökki oli vuokrattuna hyvissä ajoin ja saavuimme Mikon kanssa mökille perjantai-iltana klo 20:30 ja etelän suunnasta saapuneet joukkuetoverit saapuivat tuntia myöhemmin. Lautalla molemmat porukat olivat ihmetelleet lautan valoissa yläviistoon tuiskunnutta lunta, ja huonon kelin vaikutusta ralliin spekuloitiin melkoisesti. Onneksi olin varoittanut etelän miehiä jo etukäteen talven vaaroista, joten he saapuivat nastarenkailla varustettuina, kuten minäkin. Rallistrategiaa hiottiin vielä hieman ennen lyhyitä yöunia.

Jakaannuimme kahtia viime vuoden tapaan ja joukkueemme oli myös sama kuin viime vuonna eli Mikko, Potu ja minä. Toiseen joukkueeseen jäivät Janne, Pirkka ja Andy.

Aamun sarastaessa oli sää parantunut merkittävästi, vaikkakin lunta tuli edelleen. Sään parantuessa lähdimme ajamaan kohti Riisinnokkaa kellon lähestyessä 7:ää. Porukkamme toinen osapuoli jäi kirkonkylän kohdalla taakse ja jatkoi omaa reittiänsä. Kello oli jo 7 ennen pääsyämme Riisinnokalle, joten päätimme pysähdellä tien varrella pöllöjen toivossa. Ensimmäinen pysähdys Kirkkosalmella tuotti huutelevan laulujoutsenen. Seuraavilla pysähdyksillä korviimme kantautui talitiainen ja heti kohta ylitsemme lensi urpiaisparvi. Louekarinkurkun T-risteyksen lähellä sitten vihdoin tärppäsi: varpuspöllö vastasi Potun vihellykseen! Pian otus tuli lähemmäksi, vihelteli syysääntä ja kitisi ärsyyntyneesti aivan meidän lähellä. Linnun lennähtäessä syvemmälle metsään oli tunne upea. On sitä pöllöjen viheltelyä monesti yritetty ja vielä useammin epäonnistuttu, mutta tämä onnistuminen kyllä nosti fiiliksen kattoon ja joukkue lähti taistelutahtoa uhkuen kohti Rautalettoa ja Riisinnokkaa.

Saapuessamme parkkipaikalla seisoivat sekä Jurtsin auto että ekorallaajien pyörät. Lisäksi parkkipaikalle karauttivat maastokulkuneuvollaan "Melko Laiskat". Rautaleton läpi kävellessä lajisto karttui ainoastaan hippiäisellä, räkättirastaalla, ohi lentäneellä pohjantikalla sekä käpytikalla. Metsässä oli hyvin talvista ja hyvin hiljaista. Yhdet jäljet johtivat kohti Isomatalaa ja arvelimme fillaristien olevan siellä. Osuimme oikeaan.

Riisinnokalle päästyämme alkoi tapahtua ja lajimäärä kasvoi 28:lla. Tätä ei haitannut edes vieressä lähistöllä seisonut "Voittamaton Armada" ja myöhemmin paikalle saapunut "Melko Laiskat", joihin törmäsimme jo parkkipaikalla. Mereltä poimittiin tavallisimmista lajeista haapana, sinisorsa, tukkasotka, pari alliparvea, mustalintuja, ruovikon vieressä uinut pilkkasiipi, telkkiä, isokoskeloja, pari merikotkaa, useita naurulokkeja sekä kala-, harmaa- ja merilokkeja. Mantereen puolelta löytyivät harakka, korppi ja kähisevä hömötiainen. Hieman parempia lajeja olivat kyhmyjoutsenet, hetken paikalla pyörinyt muuttava kaakkuri, 2+1 jouhisorsaa, ylilentävä niittykirvinen ja mantereen puolelta huudellut puukiipijä. Kaukana merellä näkyi sinisorsien seassa lennossa hieman pienempi Anas, mutta se jäi määrittämättä etäisyyden vuoksi. Ehkä kyseessä oli muiden havaitsema lapasorsa...

Sitten tuli häly Riisinnokan metsikön valkoselkätikasta, joten oli aika suunnata kohti metsikköä. Matkalla havaitsimme lisää pohjantikkoja ja uusina lajeina vihervarpusen sekä punatulkun. Törmäsimme vielä Janneen ja kumppaneihin metsässä ja toivotimme molemminpuolisesti onnea valkoselkätikan metsästykseen. Valkoselkä osoittautui hankalaksi ja jo kaksi kertaa myöhästyttyämme linnusta oli pakko luovuttaa. Mutta pyörimisemme metsässä tuotti kyllä joukon muita hyviä haviksia. Ensin ruovikossa äänteli sinitiainen, jonka jälkeen ohitsemme lensi varpushaukka. Pian havaitsimme pikkukäpylintuparven, jossa oli ainakin yksi kirjosiipikäpylintu. Pikkutikka äänteli raivokkaasti vasetin löytöpaikalla ja korkealta taivaalta kuului viiksitimaleiden muuttoparvi, jossa oli arviolta vähintään 5 yksilöä. Parkkipaikan lähellä ylitsemme lensi matalalla vieläpä kulorastas, joten valkoselkätikka ei harmittanut enää yhtään!

Parkkipaikalta otimme suunnan kohti Kirkkosalmea, mutta matka ei ollut edes ehtinyt startata, kun saimme tien vierestä kuusen latvasta pinnaksi teeren kahden koiraan muodossa. Varpuspöllöpaikan T-risteyksen kohdalla Potu huomasi auton vierestä lähteneen linnun, joka päätti tulla metsästä lentämään auton edelle: palokärki!! Vaikeaksi lajiksi tiedetty lintu aiheutti melkoisen äänekästä, mutta iloista meteliä pakettiautomme ohjaamossa!

Kirkkosalmella olikin ahdasta: "Melko Laiskat" ja "Voittamaton Armada" olivat tornissa, mutta mukaan oli silti pakko änkeä. Ruovikon reunasta saatiin hoidettua tavi ja nokikana ja tornin vierestä paineli joukko pyrstötiaisia. Isolepinkäinen istui puun latvassa ja varis lenteli kauempana. Muiden poistuessa saapui torniin seuraksemme Janne, Pirkka ja Andy. Lajilista karttui kanahaukalla ja 3 punakylkirastaalla ja lisäksi ruovikosta kuului viiksitimalin ääntä, joka meillä tosin jo oli pinnoissa. Tässä vaiheessa ehdin jo keksiä joukkueille nimet. Vitsailin Jannen keltaisesta piposta ja siitä, miten Janne on niin valoisa ihminen. Ja yhtäkkiä suustani pääsikin joukkueen nimeksi päätynyt lentävä lause: "Valopää ja Synkkikset" koko porukan naurun saattelemana. Tosin synkkis ei viitannut henkilöiden mielialaan, joka oli hyvinkin positiivinen, vaan pipojen väreihin. Samalla ehdin jo ensimmäistä kertaa ehdottaa meidän joukkueen nimeksi "ALAHAPOT" (eli ALA-kojola+HArry+POTu). Jossain välissä havaitsin lentävän mustarastaan ja jouduin huutamaan ääneen "mura!", jottei se menisi muilta ohi. Mikko valitettavasti kuuli "kura!" ja ihmetteli miksi vaahtosin jo havaitusta lajista (=kulorastas) ja Potukaan ei ehtinyt tilanteeseen, joten laji jäi meiltä puuttumaan. Mutta toisen joukkueen onneksi he saivat linnun putkeen ja pinnan plakkariin. Mitä tästä opimme? No, seuraavalla kerralla minun pitää parantaa artikulaatiota =)

Kirkkosalmen anti ei päättynyt vielä siihen, sillä Janne löysi vielä horisontista pedon, joka määrittyi sinisuohaukaksi. Lintu oli hetken näkyvissä kaukana Järventakustan peltojen suunnassa. Minä ja Potu saimme linnun ajoissa putkeen ja ehdimme määrittää linnun siniseksi suohaukaksi ennen sen katoamista metsän taakse. Tällä kertaa toisella joukkueella ei ollut yhtä hyvä tuuri, sillä heiltä ainoastaan Janne ehti määrittää linnun, joten olimme tasoissa "muran" suhteen.

Kirkkosalmelta olimme saaneet 8 lajia ja sovimme, että on aika lähteä kohti Järventakustan peltoja etsimään tuota suohaukkaa. Lintua ei löytynyt, mutta saimme silti keltasirkun, pulmusparven ja 4 tilheä lajilistallemme. Sitten tuli häly pikkuruokista Ulkokarvossa, joten oli pakko lähteä eliksen perään.

Ulkokarvo tarjosi sitä, mitä pelkäsimmekin: Pikkuruokki oli kadonnut jonnekin kauas aaltoihin ja sitä ei putkella voinut nähdä. Löytäjät olivat ehtineet poistua paikalta, joten tarkka nuotituskin puuttui. Saimme sentään yli lentäneestä käpylintuparvesta isokäpylinnun lajilistallemme. Rannassa pyöri iso parvi urpiaisia, joista yritimme tundraurpiaista turhaan ja kesken etsintöjen ajoi varpushaukka parven pois. Oli aika jatkaa matkaa, sillä bongaukset eivät tuntuneet onnistuvan ja ne veivät kallista ralliaikaa. Valopää ja Synkkikset jatkoivat taas omaa reittiänsä ja me omaamme. Nappasimme epäonnistuneen bongauksen jälkeen fiilikseen nostetta onnistuneella paikolla Ojakylästä, kun saimme hoidettua erään talon pihasta pikkuvarpusen, viherpeipon ja varpusen noin 15 sekunnissa. Siitä matka jatkuikin kohti Huikun lauttarantaa.

Huikussa oli muutama pulmunen ja korviimme kantautui jo päivän toinen niittykirvinen. Tässä vaiheessa epäilimme, että se olisi useammallakin joukkueella, kun meilläkin oli jo 2 havaintoa, mutta toisin kävi. Odotetusti saimme paikalta merimetson ja päätimme jatkaa matkaa. Rannassa pyöri jo aiemmin havaittuja lajeja, joista mainittakoon muutama naurulokki.

Pysähdyimme Potinhaminassa yrittämään uikkuja, mutta turhaan. Lajilista ei karttunut yhdelläkään lajilla. Keskustan ohi ajettiin peltoteitä pitkin, mutta jälleen ilman uusia lajeja. Suuntana oli seuraavaksi Pöllä ja Kuivasäikkä. Matkalla kokeilimme kottaraista erään talon pihasta, mutta emme havainneet varpusia kummempaa. Pöllästä bongasimme pikku-uikun, mutta muuta ei lahti tarjonnut. Taivaalla lenteli merikotka, mutta sekin oli jo listassa. Siirryimme kohti Kuivasäikkää.

Tie oli hieman "vetinen" ja ihmettelimme tien lopussa miten Jurtsi oli luotsannut autonsa perille. Pakettiautossamme oli sentään kunnon maavara, joten meillä ei ongelmia ollut. Joukkue tuli tiellä vastaan ja käveltyämme toistemme ohi huuteli Tuomo peräämme, että voidaanko me siirtää autoa, kun tie on tukossa (ks. aiempi Suorsan Villen rallikertomus) ja me peitimme vaihtoehtoisen poistumisreitin. Potu siirsi auton ja me lähdimme Kuivasäikälle hoitamaan puutteita. Tukkasotkien seassa oli uutena lajina lapasotka ja merellä lisää kyhmyjoutsenia, samoin yksi kiertelevä merikotka.

Rantaniitty oli loskan peitossa ja yrityksemme havaita jänkäkurppia tai taivaanvuohia kariutui. Pian Ville soitteli minulle ja kyseli, että onko meillä lankkuja tai köyttä, joista voisi olla apua auton irrottamisessa, mutta pakettiautossamme oli valitettavasti ainoastaan eväitä ja kaukoputkia. Ville totesi, että paikalle oli tulossa Meskin Jouni köyden kanssa ja suositteli meidän kokeilevan vaihtoehtoista uraa, jonka myös teimme. Jopa Potulla oli ongelmia tämän reitin kanssa, mutta pääsimme silti läpi. Me tosin kävelimme perässä Mikon kanssa. Pian soi puhelin ja Potu käski puhelimitse, että juoskaa, täällä on uusi laji! Männikköön oli lennähtänyt peippo, joka oli kuitenkin ehtinyt kadota. Tämä oli jo toinen, mutta onneksi viimeinen mähräyksemme. Matka jatkui kohti Marjaniemeä siinä uskossa, että jumissa olevalle joukkueelle oli tulossa apua, vaikka toisin kävi, kuten Villen tarinasta selvisi.

Marjaniemessä törmäsimme jälleen Tuomoon ja kumppaneihin ja mökkikylän rannassa vuorihempot suorastaan kilpailivat huomiostamme lentelemällä aivan jaloissa. Mereltä ei aluksi tuntunut löytyvän mitään, mutta juuri ennen lähtöä Potu löysi mereltä "jotain". Mikko ja minä katsoimme putkea vuorotellen ja ihmettelimme harvakseltaan aaltojen välistä pilkottavaa lintua. Pian näin linnun muodon hyvin ja epäilin sitä pienen pään vuoksi alustavasti uikkulinnuksi, mutta tumma talvipuku ei ollut minulle tuttu. Muoto toi mieleen myös eksoottisempia merilintuja ja hain autosta varmuuden vuoksi kirjan tarkastaakseni miltä talvipukuiset kiislat ja riskilä näyttävät, kun sellaisista ei ollut kokemusta. Kirja varmisti heti, ettei kyseessä voinut olla kiisla tai riskilä, joten linnun näkyessä uudelleen paremmin pystyimme määrittämään sen talvipukuiseksi härkälinnuksi.

Kello oli 15:30 ja lähdimme tuulivoimaloiden luokse tutkimaan merta. 15:46 tuli viesti kurjesta, joten päätimme lähteä ajelemaan sinne päin, sillä jostain syystä olimme siinä uskossa, että ralliaikaa on vielä kello 17:00 asti. Vasta kurkipaikalla selvisi (kiitokset ajantajuisille joukkueille), että ralli oli jo loppunut puolisen tuntia sitten ja härkälintu oli jäänyt viimeiseksi lajiksemme. No, kurjesta tuli sentään kuukausipinna. Matkalla purkuun sain lajimääräksi 60, jonka ajattelimme riittävän kärkisijoille / kolmen parhaan joukkoon ja niin kävikin. Tosin pikku-uikku oli unohtunut listasta ja lajimäärä olikin 61, joka siivitti meidät hopealle! Rallifiilis oli korkealla jo ennen sijoitustietoja, sillä kokonaisuutena kisa oli mennyt todella hyvin. Potu nappasi mm. eliksen kirjosiipikäpylinnusta (laji on eteläisessä Suomessa todella paljon kovempi kuin täällä) ja minäkin sain vähintään 15 marraskuun kuukausipinnaa, puhumattakaan kokonaisuutena hyvin menneestä kisasta ja muutenkin mukavista sekä mielenkiintoisista havainnoista.

Purun jälkeen oli ilo palata mökille (yritimme vielä varpuspöllöä tuloksetta) ja harrastaa jälkipelejä ja spekulointia sekä saunoa loppuilta porukalla. Pirkka tosin joutui lähtemään ajamaan kohti kotia, joten jälkipelit sujuivat viidestään, mutta Pirkka oli tietenkin hengessä mukana.

Sunnuntaiaamu sarasti tuulisena ja sää oli merkittävästi huonompi kuin rallipäivänä. Tuulikin oli kääntynyt etelän ja lounaan välille. Se ei tosin meitä hidastanut, vaan suuntasimme vielä retkeilemään. Pikku-uikkua ei näkynyt Pöllässä, joten jatkoimme kohti Riisinnokkaa. Ajaessamme kohti Rautalettoa-Riisinnokkaa hiljensimme vauhtia sen verran Kirkkosalmella, että vilkuilimme ikkunoista ulos. Jotain sään muuttumisesta kertoo se, että koko Kirkkosalmi oli ehtinyt rapsahtaa jäähän yön aikana, kun se rallipäivänä oli aivan sula. Lintuja ei näkynyt, joten jatkoimme matkaa. Loppumatkalla pysähdyimme vielä varpuspöllön ja kuurnien toivossa, mutta turhaan. Riisinnokalla tuuli oli melko voimakas ja eilinen tikkapaljous oli korvautunut hiljaisuudella. Pohjantikkoja tosin näkyi noin 4-5, mutta pikkutikkoja ei lainkaan. Pyrstötiaisia pyöri paikalla yksi parvi. Vesi oli noussut merkittävästi ja kivikot olivat veden alla, joten lintujakin oli merkittävästi eilistä vähemmän. Päätimme siis siirtyä vähin äänin pois. Rautaletossa tosin tuli mukava yllätys, kun lehtokurppa lähti lentoon kuusen alta! Saatiin viikonlopulle jälleen uusi laji. Rautaletosta suuntasimme Järventakustan peltoja kohti.

Lähdettyämme Rautaletosta ajoimme jälleen kerran Kirkkosalmen läpi, mutta tällä kertaa Janne näki auton ikkunasta jotain mielenkiintoista: Salmen itäpuolella tepasteli hanhi jäällä! Nousimme autoista ja varmistimme lajin merihanheksi, joten päivän toistaiseksi paras havainto oli plakkarissa! Tiedä vaikka olisi koko päivän paras havainto? No, se riippuu miltä kantilta asiaa katsoo. Samalla kuului ruovikosta jälleen kerran viiksitimalin ääntä. Matka jatkui hyvillä mielin kohti peltoja.

Pelloilla oli parvi pikkulintuja, joiden joukosta löysimme mm. pari järripeippoa (ei näkynyt rallissa), varpusia, pikkuvarpusia ja keltasirkkuja. Muuten paikalla oli hiljaista, joten siirryimme Ulkokarvoon. Sää muuttui tässä vaiheessa todella surkeaksi, kun jonkinlaista veden ja rännän välimuotoa kävi satamaan lähes vaakatasossa. Ulkokarvo ei tarjonnut uutta ja siirryimme Potinhaminaan, josta löytyi muutama lapasotka eikä muuta. Näkyvyys oli huono. Siirryimme Huikun lauttarantaan odottamaan lauttaa.

Pengertiellä näimme Andyn ja Mikon kanssa pikkulintuja, joten käänsimme auton ympäri ja yritimme tarkistaa, että olisivatko ne olleet vuorihemppoja, mutta linnut hävisivät ja huuruiset kiikarit estivät etsinnän. Urpiaisia ne ilmeisesti olivat. Menimme takaisin jonottamaan lauttaa, ja tässä välissä Potun pakettiauton ja minun Nissanin väliin oli ehtinyt jo muutama auto meidän u-käännöksen vuoksi. Jossain välissä Janne ja Potu kävivät ulkona, mutta palasivat takaisin pakettiautoonsa huonosta säästä johtuen. Emme vielä tässä vaiheessa tienneet, että yksi reissun parhaista haviksista kruunaisi pian reissumme päätöksen.

Kello oli 13:50 ja lautan lähtöön oli noin 10 minuuttia, kun katsoin sivuikkunastani ulos pohjoisen suuntaan. Näin heti jonkin pienen räpistelevän kovaa vauhtia tuulessa ja huusin "Kahlaaja!" samalla, kun nostin kiikarit silmille ja huusin heti perään "Merisirri!" Sitten tuli kiire. Tajusin alle sekunnissa, että Janne ja Potu eivät tiedä linnusta mitään ja soittaminen oli liian hidasta. Avasin jo tässä vaiheessa ovea tietämättä lainkaan, että ehtivätkö Mikko ja Andy edes nähdä lintua ja lähdin juoksemaan kohti Potun pakettiautoa. Hätäinen Harry ikkunan takana sai Potun raottamaan ikkunaa, jolloin ehdin huutaa: "Merisirri!", joka sai myös Potuun ja Janneen vauhtia. Lopulta kaikki ehtivät nähdä linnun ennen kuin se lensi lautan rantautumiskohdan taakse katveeseen. Lintu ilmeisesti jatkoi matkaa, sillä emme löytäneet sitä enää aallonmurtajalta. Sitten selvisi, että merisirri (todella kova laji Mikkelin suunnalla) oli Potulle elis ja taas oli ilo ylimmillään! Tämä mahtavan onnekas tapahtuma päätti komeasti upean viikonloppumme Hailuodossa ja varmasti jokainen hymyili matkallaan kohti kotia. Ainakin minä hymyilin. Leveästi.

Kiitokset vielä kerran Potulle, Mikolle, Jannelle, Andylle ja Pirkalle ralliseurasta, viikonloppuseurasta ja mukavista hetkistä mökillä. Ensi vuonna tullaan uudestaan; tosin silloin jo 12.9.

Terveisin,
-Harry
--
Harry Nyström
Projekti-insinööri - Mipro oy - Oulun toimipiste
Paulaharjuntie 22, 90530 Oulu
E-Mail: harry.nystrom at mipro.fi<mailto:harry.nystrom at mipro.fi>
GSM: +358 44 749 1282
--

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20081104/5d213628/attachment.html 