[Pply] Voittamaton armada marrasrallissa

[Jouni Pursiainen]

VOITTAMATON ARMADA MARRASRALLISSA

Katson seuraavassa voittoisaa ralliamme omin silmin, mutta mukana on myös joukkueemme kahden muun silmäparin (Juha Markkola, Tuomo Jaakkonen) verkkokalvoille tarttuneita näkymiä.

Siis, oli synkkä ja myrskyinen yö
 Kun edellisiltana lähdin iltalautalla Hailuotoon, auto huojui tuulessa huolestuttavasti jo kolmen auton lauttaa odottelevassa jonossa. Mutta ihmeen vakaata matkanteko lopulta oli, vaikka lautalta näkyi matkan aikana vain vaakasuoraa lumimyrskyä ja vesi roiskui reippaasti reunan yli. Luodossa Juhan mökin löytyminen oli hiukan kiven takana: piti vain ajaa rohkeasti pimeää, paksun ja tuoreen lumikerroksen peittämää puiden välissä pujottelevaa uraa, jota tienviitta rohkeasti väitti Salmenrannantieksi. Tuomo oli jo kotiutunut sinne kesärenkaillaan jo aiemmin toista reittiä.

Hyvin nukutun yön jälkeen myrsky oli jo hiukan laantunut ja ennuste lupaili kohtuullista retkeilykeliä. Lintuja varmaan liikkuisi, kun talvi oli tullut niin yhtäkkiä. Ralli saattoi siis alkaa. Aloituskuvio oli jo aiemmin sovittu ja sitä vielä tuki se, että aloituspaikaksi kaavailtu Riisinnokka oli saaren tyynemmällä puolella. Rautalettoon menevän tien varrella yritimme useampaan otteeseen tuloksetta varpuspöllöä, mutta jouduimme aloittamaan kävelyn kohti Riisinnokkaa pinnapussi tyhjänä. Ei ollut suuri yllätys, että kaukaa kantava joutsenlaulu toi aloituslajin. Hiukan hämmästytti se, että puukiipijä ehti kakkoseksi haikealla viheltelyllään. Juha vei voiton Tuomon kuulemma perinteikkäässä aloituslajiarvauksessa. Jo aamuhämärissä meni ilmeinen mustarastas sivu suun kun vain Tuomo sen näki.

Riisinnokalta hoitui kasa pakollisia lajeja, lähinnä sorsia ja lokkeja, mutta oikein mikään ei säväyttänyt. Järripeippo oli kiva, mutta kun niitä tuli useampi heti kättelyssä, niin ei se varmaankaan olisi paha laji. Anas-parvesta ei sitten kuitenkaan irronnut parempaa, merikotkia täällä pitikin olla. Uivelo meni vierestä; olisiko se tänä syksynä hyvä laji? Pois lähtiessä yli 20 lajia oli nähtynä, mutta tunnelma hiukan valju.

Kävely parkkipaikalle kuitenkin nosti joukkueemme kurssin rivakkaan nousuun. Heti kun polku meni metsään, nakutteli pohjantikka lähikoivussa. Haeskelimme vähän pikkutikkaa, mutta ei tärpännyt. Tikkoja oli koivikossa useita ja hiukan tuonnempana kuului oudon harvaa nakuttelua. Voisiko olla palokärki? Lähdimme Juhan kanssa tarkistamaan, Tuomon jäädessä etsimään kadonnutta kaukoputken osaa. Tikkaa ei tahtonut saada millään näkyviin, mutta lopulta puiden lomassa lennähti kirjotikka, joka tuntui hiukan oudolta. Näin mihin lintu laskeutui ja lähestyimme sitä uudelleen: nyt näin sen sekunnin verran rungolla vatsa minuun päin ennen kuin se lensi sivuittain jonnekin selvästi kauemmas. Seurasi tiivistä kelaamista siitä mitä olin nähnyt: lintu oli isompi kuin käpytikka, jonka olimme vain hetkeä aikaisemmin nähneet. Sillä ei ollut kirkkaanpunaista alaperää eikä siivillä käpytikan pyöreitä laikkuja. Selän väritys ei sivusta juuri näkynyt, mutta olemus oli juuri semmoinen mihin olin tottunut aikaisemmin valkoselkätikalla. Lintu tosiaankin oli valkoselkätikka! Pienen neuvottelun jälkeen lähetimme siitä tiedotuksen, jossa paikaksi ilmoitettiin ”Riisinokka keskellä metsää”. Tämän tarkemmin emme sitä itsekään tienneet, kun lintu ei ollut hallinnassa enää. Yksi porukka sitten löysikin linnun uudestaan, heille se näyttäytyi paremmin ja sukupuoli määrittyi naaraaksi.

Tunnelma lähes pilvissä kuljimme parikymmentä metriä eteenpäin kun vastaan lensi äännellen sinitiainen, mutta miksi sen ääni oli ajoittain kuin niittykirvisellä? Siksi, että samaan aikaan yli lensi niittykirvinen, arvatenkin kova laji tänään! Kello oli yhdeksän. Nuijasin matkalla tilhen, jonka Juha kuuli, mutta se ei mielialaa laskenut, kun kuvittelin (turhaan!) lajin irtoavan helposti myöhemmin. Tuomo oli erkaantunut aiemmin privaattiasioille ja soitti parkkipaikalta pyrstötiaisista ja tööttäilevästä kirjo-Loxiasta, molemmat hoituivat. Vähän myöhemmin tien varrella oli kolme pikkukäpylintua ja hippiäinen. Lajimäärä nousi neljännelle kymmentä jo ennen Viinikanlahtea, josta näimme päivän ensimmäiset lapasotkat.

Kirkkosalmi ei pettänyt tälläkään kertaa, jo heti alkuun kuului nokikanan ääni ja vähän myöhemmin timali. Tavi ui näkösälle ja kilpailevan porukan avustuksella kuittasimme isolepinkäisen, kiitos Mikko ja ”Alahapot”. Yli lensi taviokuurna ja kulorastas.  Uusi kymmenluku alkoi taas ja ”nyt menee hyvin” –tunne kasvoi entisestään.

Tällä kertaa rallin huipennus sattui Ojakylänlahdelle puolen päivän jälkeen. Jo menomatkalla hoituivat mm. teeri ja kanahaukka auton ikkunasta. Ulkokarvon laiturin tyvellä oli tundraurpiainen, joka yllättäen oli ässä! Laiturilla Juha huomasi oudon linnun lentämässä veden pinnassa. Seurasi lyhyt sekoiluvaihe, jossa ilmassa sinkoili useita linnunnimiä haarapääskystä kahlaajiin, kunnes lopulta määritys oli selvä: pikkuruokki! Lintu laskeutui veteen ja katosi päättäen samalla sekoiluvaiheen omalta osaltani: en koskaan edes löytänyt putkeen noin kilometrin päässä lentänyttä lintua! Ehdottomasti koko kisan paras laji, jonka näkemistä pääsin todistamaan, vieläpä läheltä! Vesilinnuista ei muutoin tullut yhtään uutta ja ruovikossa näppäilleet timalitkin olivat jo ”plakkarissa”. 

Kova meno jatkui vielä Lahdenperässä: tiesimme jo etukäteen Tuomon perjantain pohjustuksesta, että paikalla voisi olla kurkiperhe, niin kuin olikin. Rannasta lähti lentoon lintu, jota arvuuttelimme asteikolla tilhi-kottarainen, kunnes lintu kääntyi sivuittain: koskikara (ässä ja purkutilaisuuden päätöslaji!). Kolme perättäistä lajia olivat Allall, Grugru, Cincin. Likimain samalla hetkellä uuttukyyhkyspesialisti Tuomo plokkasi läheltä ohi lentävä uuttukyyhkyn (ässä). Myös tältä paikalta nähty isokäpylintu oli yllättävän kova kisalaji, vaikka olikin ollut Luodon yleisin käpylintu koko syksyn. Tässä vaiheessa 50 lajia meni jo puhki. Heti perään varpunen ja pikkuvarpunen tulivat lähistöltä, teettäen kuitenkin hiukan töitä.

Järventakustan pellot ympäristöineen ennen iltapäiväyhtä tarjosivat musta- ja punakylkirastaan sekä kuusitiaisen, joista ensimmäinen oli ilahduttava paikko aamulta. Kujalannurkassa kottaraista ei näkynyt meille eikä muille. Tuomon huutaman vilahduksen varpushaukasta maatilarakennusten välissä ehdin juuri ja juuri saamaan kiikareihini Juhan ollessa huonommin sijoittunut. Pöllässä Juha löysi meille tundrahanhea (turhaan) etsiessämme aika kaukana lentävän sirrilajin, mutta nuijasimme pikku-uikun. Kuivasäikkä tuotti päivän ainoat naurulokit ja peipon, jälkimmäisen yksilön oli ainakin kaksi joukkuetta onnistunut mähertämään. Onneksi me saimme paikattua tuon pikku-uikkunuijauksen paluumatkalla, kun toiset olivat välillä löytäneet linnun. Kuivasäikältä palaamista muuten ”pyrkivät” kilpailevat joukkueet kilvan haittaamaan ja tovin olivat molemmat ajoreitit tukossa. ”Lapiomiehistä” pääsimme ohi sillä, että lainasimme heille sen joukkueen symboliksi nousseen lapion, ikään kuin tietulliksi.

Näihin aikoihin paljastui myös laskuvirhe meidän eduksemme. Tahti oli ollut hyvä ja olin kirjannut vihkoon lajeja aina autolle palatessamme sitä mukaan kun niitä tuli. Summa näytti noin 55:ttä, jolla uskoimme sijoittuvamme hyvin. Kun laskin myös listasta ruksit ja niitä olikin yllättäen jo luokkaa 60!  Useampi laji oli siis jäänyt vihkoon kirjaamatta, mikä ei sinänsä ollut yllätys: näin oli minulle käynyt joskus ennenkin. Juha kuvailee tuolloisia tuntojamme näin: ”Olipa kerrankin jo lähes alusta alkaen sellainen fiilis, että meillä on tuuria. Ehdimme jo moneen kertaan hokea, että pitää "poikien" nähdä paljon, jos meille meinaavat pärjätä - vaikka vastassa oli mm. rallivoiton ammattilaisia (Keskiniemen pullistus) ja määritysguruja (Royal Society kahden prinssin ja kahden lakeijan tulivoimalla sekä Valopää ja synkkikset pipoinensa). Alahappoihin suhtauduin vähän isällisesti, kunnes he ottivat purun johtopaikan pitkäksi aikaa
” 

Tahti oli hyvä ja puutteet sen kaltaisia, että päätimme mennä Itänenän kautta Marjaniemeen, jonne tulimme vähän ennen puoli neljää. Tilheä ei kuitenkaan irronnut mistään, eikä tukkakoskeloa ja ihmettelimme myös vihervarpusen puuttumista. Gaviat ja uikut olivat mielessä, mutta eivät kiikarissa. Uusia lajejakaan ei itse asiassa tullut ennen kuin Marjaniemessä kolme vuorihemppoa lensi melkein syliin! Rallin loppuun tehtiin vielä tiukka mutta hyödytön revitys läheisen ruovikon reunoja pitkin, lähinnä kurppia tavoitellen.

Uskoimme siis sijoittuvamme tuloksellamme 63 korkealle. Tulosten purku säilyi tasaisena ja jännittävänä loppuun asti. Peruslajiston puutteiden vuoksi olimme loppusuoralle asti muutaman lajin takaa-ajoasemassa, mutta kun lopullisen ratkaisun aika koitti, oli meillä riittävästi ässiä hihassa voittoon asti. Sen lisäksi, että lajimäärä oli suurin, löysimme kaksi todellista arvolajia: valkoselkätikan ja pikkuruokin sekä vielä bongasimme pikku-uikun. Myös arvokkaan marraslajin kurjen näimme ekana, vaikka emme sitä tiedottaneetkaan. Näiden lisäksi ei kisajoukkueiden toimesta lintutiedotukseen vietykään muuta kuin tunturikiuru. 

Juhan näkemys rallistrategiastamme on selkeä: ”Tuuria tässä kuitenkin tarvittiin: Suunnittelu ja reittivalinnat olivat perinteisiä. Tuomon pohjustus oli hyödyllinen, muttei tuonut suuria muutoksia kirjoituspöytäsuunnitelmiin. Improvisointi keskellä päivää (Lahdenperä heti Ulkokarvon perään) tuotti hyvän tuloksen, vain lopussa improvisointi (Itänenä, Sunikari) meni metsään. Tuomon terävät silmät olivat etenkin siirtymisissä tärkeitä. Jounin korvat ovat erittäin hyvässä kunnossa, kantajansa korkeasta iästä (50 v.) huolimatta. Vaikea lumi- ja loskakeli ehkä suosivat meitä, kun allamme oli aina luotettava Lada Samara. Nimemme ”Voittamaton Armada” oli kaksimielinen; sehän voi tarkoittaa myös sellaista, joka ei voita. Alkuperäinen Espanjan Voittamaton Armada puolestaan päätyi Atlantin pohjaan, kiitos myrskyn ja vähemmässä määrin englantilaisten.” 

Mainittakoon lopuksi, että kun minä seuraavana aamuna kävin pihalla lumitöissä, oli lähes ovella vastassa kaksi kisassa näkemättä jäänyttä lajia: tilhi ja vihervarpunen. 



- Jouni
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20081104/c62c46bb/attachment.html