[Pply] Melko laiskain Luovon seikkailu

[Pekka Ruuska]

Hi,

Luovon rallista siis kerran vielä, tunteella:

Melko laiskoina Luotoa kiersivät Teemu Saarenpää, Pekka Järvelä, Ilpo
Kojola ja Pekka Ruuska. Joukkueen tarkat rallihavainnot näkee
Tiirasta, mutta kerron osan tässäkin. Melko laiskat nimi on muuten
lyhentymä melkein Lopun laiskoista, jota joukkue periaatteessa oli.
Lopun laiskathan taas kertoo parin joukkueen jäsenen tunnetusta
sukurasitteesta.

Luovossa oli maa paksusti luminen (jopa 20 cm) edellisillan
räntätuiskun jälkeen, tuulta lännestä ja lämpöä noin +2 C enimmäkseen.
Merivesi oli miinuksilla selvästi, vaikka sää oli pilvisen puolella,
tosin pilvipeite rakoilikin. Kova mutta kylmä merituuli meinasi tappaa
miehiä Marjaniemessä, mutta Riisinnokalla ja Santosessa oli
miellyttävät olot.

Valmistauduimme ralliin huolellisesti, eli pohtien aihetta jo
aamuisella lauttamatkalla, jossa päätimme aloituspaikan ja sen, että
Luovon luoteisosiin mennään vain jos aikaa lopussa jää tai oikein
kovia piippejä tulee. Asetimme myös pinnatavoitteen itsellemme ja
kärkipään tulokseksi uskoimme rallissa riittävän noin 55 havaitun
lajin. Siinä tietenkin erehdyimme pahoin, mutta muuten perusratkaisut
taisi olla hyviä.

Riisinnokan aloitus oli oiva valinta ja valoakin alkoi jo olla kun
ehdimme sinne saakka. Teemu neuvoi meille muille oikopolun nokalle
paikkaan, josta näki merelle hyvin sekä laajasti. Hiukan kauempana
merellä keikkuikin iso vesiäisparvi, josta muut paikalla olleet ryhmät
määrittivät muutaman lajin meitä enemmän. Mutta eihän Laiskoilta voi
ihan kaikkea vaatia. Jännempää meillä sitten oli rantarisukoissa,
joissa tikkoja koputteli joka puolella. Pontikkaa laskimme kuusi,
käpytikkoja useita, pikkutikkoja kaksi ja yhden naarasvalkoselkätikan.
Vasetin meille varsin oudon äänen kuulimme jo nokalle mennessä (siis
ennen Armadan kuuluisaa piipparihälyä), mutta emme millään löytäneet
sen aiheuttajaa, vaikka etsimmekin sitä tosissamme. Haavit auki me
toisiamme tuijottelimme ja mietimme voiko joka puolella näkyvillä
pohjantikoilla olla tuollainenkin ääni. Piipin tullessa ymmärsimme,
että eipä niillä ole. Palatessa nokalta sitten kuulimme yhden Harrin
kovaa huutelevan koivikossa vasetia, joka oli kuitenkin väärä hälytys.
Jäimme Harrin tapaamispaikalle ja kohta huomasin niiltä sijoilta
koiras-pikkutikan ja toisenkin tikan, jota sanoin ensin
naaraspikkutikaksi. Ilpo korjasi kuitenkin lajin heti
valkoselkätikaksi, joka se kiistatta olikin. Lintu oli meille hyvin
näkyvissä ja aika lähelläkin, vaikka poistui perin nopeasti. Itselleni
laji oli uusi elämänpinna, siksipä en osannut sitä heti
ensivilkaisulla kohdilleen määrittää. Mutta kuultiinhan purussa, että
sattui tässäkin rallissa ihan vastaavaa (jopa vielä pahempaa) myös
meitä paremmissa porukoissa. Syökarissa näimme myös palokärjen, joten
taisimme löytää harmaapäätä lukuunottamatta kaikki Suomessa pesivät ja
talveksi jäävät tikat.

Jatkoimme Syökarista Kirkkosalmeen ja kylän kautta Marjaniemeen sekä
Pöllään. Peruslintuja löytyi hyvin matkalta ja Kirkkosalmesta, mutta
Marjaniemestä ei oikeastaan mitään olennaista. Aika tyhjiä
merenrantoja oli muutenkin paljon, Santosessa varsinkin. Itänenässä ei
taaskaan käyty, vaikka aikaa olisi ollut, se ehkä oli merkittävä
virhe. Kuivasäikkäkään ei meitä innostanut nyt lainkaan. Mäherrysten
vuoksi hukkasimme kanahaukan ja pyrstötiaisen eli noin saman määrän
kuin muutkin joukkueet yleensä mokaavat. Hukattu pyrstäri vähän
harmitti koska siitä tuli negariässä ja lisäksi samassa tilanteessa
kai noin kolme muuta joukkoa ruksasi lajin. Toinen negariässä tuli
naurulokista, se johtunee yksinomaan joukkueemme perin laiskasta
lokkisilmästä. Tikkasilmä sentään on parempi. Iltapäivällä Petsamon
laiturilla lopulta kuulimme tilhien ihanaisen helinän ja näimme
Potista Pökönnokan pulmusparven. Tämä merkitsi peruslajilistan
viimeistenkin puutteiden iloista katoamista. Rallin lopun paras tapaus
oli silti Lahdenperä, jossa allit, lapasotkat ja kurki nousivat meille
pinnalajeiksi. Kurjen juoduimme sittemmin neuvomaan muille porukoille,
mutta olihan sen jälkeen hupaa katsella aika hurjaa vauhtia vastaan
ajavia kuudaribongareita.

Purussa kiepuimme aluksi jopa johdossakin kotvasen. Puhtaan
peruslistan lisäksi toinenkin puolueen asettama tavoite 50 pistettä
täyttyi, joten olisimme oikeastaan ansainneet jopa iskurityöläisten
nimen ja arvon. Hyvin oli silti muutkin lintuja löytäneet, joten
jouduimme taas kerran nöyrtymään lopputuloksissa alan puoli- ja
täysammattilaisten joukkueille. Komeita sattumalajejakaan ei meille
nyt osunut kuin yksi. Kaikkiaan oli silti eksoottista ja kiinnostavaa
rallata lumisissa oloissa, luulenpa että tämä kokemus ei itselleni jää
ainoaksi marraskuun ralliksi. Eikä Luoto muutenkaan unohdu hevin,

tv.

Pekka Ruuska