[Pply] Keskiniemen Pullistuksen tarina

[Heikki Tuohimaa]

Suurhiekan tuulipuistoprojektiin liittyen allekirjoittanut oli viettänyt
perjantaina sen vihoviimeisen staijipäivän Keskiniemessä. Etukäteen olin
suunnitellut jonkinlaista pohjustustakin rallia varten, mutta käytännössä
siihen ei pystynyt vaikeiden sääolojen vuoksi.

Oli kuitenkin selvää, että lintuja oli maastossa ajankohtaan nähden paljon
(mainittakoon tässä yhteydessä, että Raahen talvilintulaskennoissa eräällä
reitillä 60 lajia, kun aiempi yhden reitin ennätys oli 48 lajia). Erityisen
kiinnostavaksi tilanteen teki se, että viikkoja vallinnut "mitään ei
tapahdu"- tilanne muuttui juuri rallin alla. Sula maa peittyi perjantain ja
lauantain aikana paksuun lumivaippaan ja tuulen suunta kääntyi pitkästä
aikaa pohjoisen kantille. Lumipeite ja viilennyt sää pakottivat linnut
kätköistään esille, mutta taisi samalla ajaa muutolle (tai tappaakin?)
viivyttelijöitä.

 Olimme päättäneet aloittaa rallin Matikanniemestä, jossa kukaan meistä ei
koskaan ollut käynyt. Aamun valkenemisen odotus meni kuitenkin lähistön
metsäautoteillä kuusikoita (ja varpuspöllöä) etsien, mutta eipä kuusikoita
täältäpäin löytynyt.  Hiukan vahingossa olimme tulleet jo niin lähelle
Marjaniemeä, että piipahdimme siellä, vaikka sinne menisimme myös
päivännäöllä. Potkimme vuorihempot lentoon, mutta muutapa ei juuri näkynyt.


Päästyämme Matikanniemeen tuntui lintupuoli kovin köyhältä. Ainoina
valopilkkuina metsän ylle ilmestyneessä räksäparvessa oli mukana punakylki
ja isolepinkäinen käväisi pensaan latvassa. Sääolot olivat vielä sellaista
(tuulta ja lumisadetta), ettei seuraavaksi suunniteltua rantakierrosta
Marjaniemestä Keskiniemeen vielä ajateltukaan, joten suuntasimme Pöllään.
Pölläntiellä lensi auton yli kovaksi tiedetty närhi. Pöllänlahdelta poimimme
puikun ja yllätyksenä Viinikanlahden suulla lepäili pari metsähanhea.
Pöllänokalta ihailimme Kuivasäikän edustalla lepäilevää lintumassaa. Mutta
Kuivasäikälle päästyämme jouduimme pettymään - ei pinnan pinnaa. Sää
kuitenkin oli lupauksien mukaisesti paranemassa, tuuli heikentynyt ja sade
loppumassa. Kirkastuminen tapahtui idästä käsin, josta saattoi
kilpailijoille olla etua.

Jatkoimme Itänenälle, missä oli hyvä hetki. Parasta antia olivat muuttava
merimetso, pari peippoa ja paikallisena löytyi eräästä kalavajasta(!)
laulurastas. Komppaajaa säikähtänyt rastas törmäili vajan seiniin, syöksyen
lopulta oviaukosta maastoon. Onneksi vain yhden näkemä lintu suoritti
myöhemmin komean ylilennon ja saatiin myös joukkueen pinnoihin.

Itänenän jälkeen jatkoimme lyhyen tunturikiuruyrityksen jälkeen
Marjaniemeen. Paikalla pitkään ollut haarapääsky tuntui lumisessa maastossa
mahdottomalta. Merellä oli kuitenkin jonkinlaista muuttoa käynnissä,
pinnoihin sieltä kuikka ja pilkkasiipi. Seuraavaksi tarkistettiin
Virpiniemen-Mäntyniemen alueen, missä vielä keskiviikkona oli kolmen
kahlaajalajin parvi. Nyt lietteellä hyppi vain pulmusia, mutta muuttava
härkälintu tarjosi lohtua. Keskiniemessä näkyi mm. pyrstötiaisparvi,
muuttava merikotka ja parhaana rantadyynin päällä lepatteli lokkiparven
lomassa komea piekana. Negatiivista oli, että syksyn staijeissa liki joka
kerta olin nähnyt Keskiniemessä isokäpylintuja, mutta ei tietenkään juuri
tänään.

Ralli oli puolivälin huiteilla, kun siirryimme Sunijärventien kautta
päätielle ja siitä edelleen Potinlahdelle näkemättä linnun lintua.
Potinlahdellakaan ei olisi kannattanut käydä, ainoastaan lapasotka
pinnoihin, joita riitti muuallakin. Koko laaja Santonen jätettiin suosiolla
väliin, aika ei tulisi riittämään. Lahdenperällä lönni edelleen melkoinen
vesilintumassa, josta poimimme uivelon ja taivaalta varpushaukan. Keikka
tuntui onnistuneelta ja eipä kenelläkään meistä tullut mieleenkään, että
täällä voisi tähän aikaan myös esimerkiksi kurjen nähdä. Lahdenperänrannan
tienvarressa olin muuten nähnyt aiemmin viikolla vilaukselta
satakielilajilta vaikuttavan linnun, mutta se onkin jo toinen tarina. Toki
"rubiinisatakieltä" piti tietysti hetki yrittää.

Petsamonlaiturilta ei irronnut mitään, mutta saimme aikaa tapettua.
Jatkoimme kylälle, missä yhden pihan puskasta irtosi pikkuvarpusen.
Tavallinen varpunen aiheutti töitä, ja lähdimme etsimään sitä Kittiläntien
varresta. Pian korviimme kantautuikin varpusen ääntä, ja kohta myös muuta
ääntä, koska kiuru nimittäin lurautteli peltojen yllä lennellessään.

 No niin, reilu pari tuntia aikaa,  Kirkkosalmelle ja Siitä Riisinnokalle,
ja homma olisi pulkassa. Suunnitelmat menivät kuitenkin hiukan penkin alle.
Sen aiheutti Kirkkosalmelle tullut soitto, että eräs porukka oli juuttunut
autolle hiekkaan ja tarvitsee vetoapua. Toki jaloina miehinä lupasimme
auttaa, joskin hiukan hampaita kiristellen. Tsekkasimme Kirkkosalmen ehkä
liian nopeasti, koska päätimme, että Jouni heittää meidät muut Riisille, ja
lähtee sen jälkeen avuksi. Komeat nokikanat ja tavit tulivat pinnoihin,
mutta timali jäi meiltä ainoana joukkueena uupumaan. Henkilökohtaisesti
timali oli botnica-cupin kannalta paha menetys isoloxian ohella.

Matkalla Riisinnokalle pysähdyimme kerran kuusikon kohdalla kuusitiaisen
toivossa. Palokärjen huuto raikui meitä ilahduttaen. Kuusitiaista yritimme
houkutella ääneen varpuspöllöä matkimalla ja pian outo pieni äänetön lintu
lehahti tien yli (lähinnä se meistä oli pienen fhyllarin oloinen), mutta
eipä löytynyt pienellä komppauksella. Matka jatkui, ja ehkä kilometrin
päässä hakkuuaukolla köpötti kelonnokassa varpuspöllö, mahtoiko olla
viheltelyn ansiota?

Riisinnokalle suuntasivat siis vain ak ja Tuomas. Pian löysimme ekat
pohjantikat. Tarkistimme kaikki koputukset, mutta muita tikkalajeja ei
joukosta irronnut. Ennen kuin olimme päässeet rantaan Jouni soitti, että
apua tarvinnut porukka olikin saanut auton omin voimin irti, eli että häntä
ei tarvitakaan (jälkipyykit on jo pesty).

 P-paikalle ehdittyään Jouni soitti uudestaan, että täällä olisi pikkutikka.
Olimme kuitenkin jo niemenkärjessä, joten pikkutikka jätettiin suosiolla
rauhaan. Pian Tuomas plokkasi kaukaa koillisesta lähestyvän peekoon. Lopulta
se viiletti ihan vierestä osoittautuen merisirriksi. Pahaksi onneksi sen
suunta oli vakava, sirri oli menossa kohti kuninkaallisia (näkivät).
Jounikin ehti kärkeen viime minuuteille. Kova meillä oli yritys mm.
silkkiuikun ja jouhisorsan löytymiseksi, mutta merisirriin meno tyssäsi.

 Tyytyväisiä olimme rallin jälkeen, muttei niin enää purun jälkeen. 60 lajia
tuntui kovalta tulokselta, kun sitä verrataan Kalajoen marrasrallin
historiaan, ja siihen, että mantereella on helposti nähtävillä monta lajia,
joita ei Hailuodossa tavata. Toki kun olosuhteet olivat poikkeukselliset,
niin aavistelimme, että on sitä muillakin porukoilla voinut lujaa. Siltikin
kisan taso yllätti. Lopulta tuloksena oli kolmas sija, eihän semmoinen
tyydytä. Ikinä ei olla Hailuodossa voitettu, eikä vieläkään. Huomionarvoista
myös oli, ettei ässä-lajeja meille suotu.

Onnittelut voittajille ja erityisesti Tuomolle monikertaisesta voitosta.



Keskiniemen pullistuksesta,

Heikki
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20081105/df0df6a7/attachment.html