[Pply] Syksyisten nunna- ja ruskotaskunaaraiden määrittämisestä

[Liimatta Paavo]

Hei lista,

Oulun nunnataskuhavainnon innoittamana kaivelin vanhoja Dutch Birding -lehtiä ja löysin sieltä nunna- ja rusotaskuja koskevan Magnus Ullmanin mainion määrityskirjoituksen. Koska kyseinen lehti ei ilmeisesti ole monenkaan listalaisen kirjahyllyssä, kokosin kirjoituksesta syksyisiä naaraita koskevan yhteenvedon.

Joten tässä ruotsalaista määritystietoa ko. lajiparista.

Tunnettu ruotsalainen ornitologi Magnus Ullman kirjoittaa Dutch Birding -lehden numerossa 5/1994 nunnataskun ja itäisen rusotaskuista syksyisistä naaraista muun muassa seuraavaa:
 
Ensinnäkin hän toteaa, ettei syksyllä ole mahdollista määrittää naaraiden ikää maastossa sen jälkeen kun ne ovat sulkineet.

Tyypillisillä rusotaskunaarailla päälaen, niskan, etuselän ja hartioiden höyhenet ovat melko tummanruskeat ja niissä on punertavan-ruosteenruskean (russet) sävy. Joskus höyhenet ovat vaalea-reunaiset erityisesti etuselän ja hartiahöyhenten alaosassa mutta harvoin ylempänä. Normaalisti selkä on melko tasavärinen.

Nunnataskuilla päälaen, niskan, etuselän ja hartioiden höyhenet ovat melko likaisen harmahtavan-ruskeat ja niissä on vain heikko lämmin sävy. Tuoreessa puvussa ne ovat aina selvästi vaaleareu-naiset. Hyvin harvoin vaaleat reunat puuttuvat selkä- ja hartiahöyhenistä jo lokakuussa ja yleensä vaaleat reunat ovat nähtävissä melko hyvin vielä koko marraskuun. Vaaleat reunat antavat linnun selkäpuolelle harmahtavan, melko vaalean sävyn.

Syys-marraskuussa rusotaskulla on melko tumma, punertavan-ruosteenruskean sävyinen selkä-puoli, kun taas nunnataskulla etuselkä, niska ja päälaki mukaan lukien ovat vaalean harmahtavat laajalti vaalein höyhenten reunuksin. Erot ovat pienet ja vaikeat nähdä elleivät havainto-olosuhteet ole erinomaiset eikä  maastossa aina ole mahdollista saada täyttä varmuutta selkäpuolen yksityiskohdista. Lisäksi monet yksilöt voivat olla ns. välimuotoisia selän värityksen osalta.

Kurkku voi olla vaalea tai tumma. Monilla vaaleakurkkuisilla rusotaskuilla kurkku on selvärajaisen ja puhtaan valkea tai valkeahko, jossa on heikko kermanvalkoinen sävy. Joillakin rusotaskuilla ja useimmilla vaaleakurkkuisilla nunnataskuilla kurkku ei ole yhtä valkea. Näillä kurkku on likaisen  sävyinen ja siinä melko usein erottuu heikko leukajuovan aihe. Kurkun alaosaan muodostuu usein puhtaampi valkeahko ohut vaakasuora raja-alue ja yleensä erottuu myös valkeahko esiviiksijuova. Tällaiset naaraat saavat tumman kurkun kevääseen mennessä, vaikka kurkku näyttää vaalealta syksyllä.

Todella valkeakurkkuiset nunnataskut ovat harvinaisia ja yleensä "vittata"-muotoa. Näillä on yhtä puhdas ja valkea kurkku kuin monilla rusotaskuilla syksyllä.

Kurkku saattaa olla selvemmin tumma niin että sen pohjaväri on tummanruskea tai mustahkonrus-kea. Useimpien höyhenten kärjet etenkin kurkun yläosassa ovat vaaleat, niin että kurkku on epäsäännöllisen täplikäs. Joillakin nunnataskuilla tumma kurkkulaikku ulottuu rinnan yläosaan mutta ei koskaan rusotaskuilla. Nämä naaraat saattavat olla vaikeita erottaa koiraista, ellei selän pohjaväriä nähdä. Korvanpeitinhöyhenet ja ohjas ovat tavallisesti vaaleammat.

Rusotaskulla on tyypillisesti melko selvä ja melko leveä oranssinruosteenruskea rintavyö, joka melko jyrkästi rajautuu kurkkuun ja rinnan alaosaan. Nunnataskun rintavyö ei ole niin lämpimän värinen ja siinä on vain heikko kermankeltainen tai buffahtava tai joskus harmahtava sävy. Rintavyö voi myös puuttua nunnataskulta melkein kokonaan. Molemmilla lajeilla rintavyö on yleensä tummemman harmaanruskea lähellä siiven taivetta.

Rintavyön väri on yksi luotettavimmista eroista lajien välillä, mutta syytä on muistaa, että ero ei ole huomattava ja poikkeuksia on. Molemmilla lajeilla voi olla myös melko vaalean oranssi rintavyö, joka rusotaskulla on yleensä leveämpi ja selvemmin erottuva.

Syksyisten naaraiden määrittäminen on useimmiten hyvin vaikeaa eikä aina edes mahdollista. Määritys on usein monien eri määrityskriteerien summa. Esimerkiksi, ellei kyseessä ole hyvin vaa-lean ja harmahtavan selkäinen nunnatasku, yläpuolen värityksen ero lajien välillä on niin vähäinen tai sitä ei ole ollenkaan, niin että pilvisenä päivänä loka-marraskuussa selkäpuolen värierosta ei ole hyötyä määrityksen kannalta. Ei ole tavatonta nähdä lintuja, joilla on sekaisin tuntomerkkejä molemmista lajeista. Olivatpa nämä sitten risteymiä tai eivät, ne on parasta jättää määrittämättä. 


Seuraavassa tuntomerkkejä, jotka viittaavat rusotaskuun:
- leveä ja melko selvä ruosteenruskea rintavyö
- valkea kurkku, jossa on heikko lämmin sävy tai puuttuu, ei harmahtavaa sävyä, rajautuu selvästi rintavyöhön
- selvä punertavan-ruosteenruskea ("russet") sävy selkäpuolella
- selkä- ja hartiahöyhenissä ei vaaleita reunoja tai enintään heikosti vaaleat reunat alaosissa (ei käyttöä marraskuussa)

Tuntomerkkejä, jotka viittaavat nunnataskuun:
-heikko ja diffuusi rintavyö, jossa on harmahtava sävy
- melko tumma ja likaisen harmaa kurkkulaikku, joka ulottuu rinnan yläosaan
- selvästi vaaleareunaiset hartia- ja selkähöyhenet ja vaaleat reunukset myös päälaen ja niskan höyhenissä
-"värittömän" harmahtava ja vaalea yläpuolen väritys

Tuntomerkit, jotka eivät sulje pois rusotaskua:
- yläpuolen höyhenten vaaleat reunat
- punertavan-ruosteenruskea ("russet") sävy puuttuu yläpuolelta
- likainen sävy kurkussa
- selvä lämmin värisävy puuttuu rinnasta

Tuntomerkit, jotka eivät sulje pois nunnataskua:
- yläpuolen höyhenistä puuttuu vaaleat reunukset (myöhäissyksyllä)
- heikko lämmin värisävy selkäpuolella
- valkea kurkku
- lämmintä värisävyä jossain määrin rinnassa   

Käsisiiven projektiosta Ullman kirjoittaa seuraavaa:

Projektion pituudesta voi joskus olla apua määrityksessä. Vaikka projektion pituus vaihtelee melko paljon, projektio on yleensä rusotaskulla lyhyempi kuin nunnataskulla. Itäisellä rusotaskulla se on jonkin lyhyempi - aavistuksen pitempi kuin tertiaalien pituus, ja nunnataskulla se on yhtä pitkä - jonkin verran pitempi kuin tertiaalien pituus. Projektion pituuden käyttö tuntomerkkinä on melko turvallista erotettaessa lyhytprojektioiset rusotaskut pitkäprojektioisista nunnataskuista.  

Määritysterveisin

Paavo Liimatta