[Pply] Klenkat Surnian syysrallissa
Ville Suorsa
villesuo at paju.oulu.fi
Sun Oct 5 21:56:48 EEST 2008
Moi,
Ohessa meidän joukkueen rallistoori eiliseltä. Pituutta on taas
aikalailla, mutta siihen sisältyy kaikki kootut selitykset...
------------------------------------
Klenkat oli tänä vuonna rallaamassa (4.10.) Pyhäjoella ja Vihannissa
viimevuotisella iskuryhmällä Kari Rannikko, Tapani Tapio, Erkki Sarviaho
ja ak. Viime vuonnahan olimme lopputuloksissa vain lajin päässä
voittajista, joten odotukset olivat kovat. Matkalla Pyhäjoelle
arvuuttelimme tulevaa lajimääräämme ja kovinta lajia. Lopputuloksen
suhteen olimme hyvinkin oikeassa, mutta lajiveikkaus meni ihan
poskelleen kun lajit olivat aivan liian kevyttä kamaa. Mutta empä olisi
ikinä kuunaan uskonut, mitä tulisimme näkemään…
Rallin aloituspaikaksi valitsimme Pyhäjoen Hanhikiven siltä varalta, jos
aamulla menisi muuttoa, niin saisimme pointsattua monta lajia heti
rallin alkuun. Kello löi seitsemän heti kohta Parhalahdella, kasitieltä
käännyttyämme. Auton valoissa saimme aloituslajiksi tiellä seisseen
räksän, seuraavaksi valoissa seisoi pässi ja kohta pari lehtokurppaa.
Kurpat lensivät lopulta Hanhikiven kärjen parkkipaikalle ihmettelemään
tulijoita. Autosta ulostauduttuamme ja vaatteita vaihtaessamme aamu oli
vielä aika hämärä ja vettä sateli hiljakseen. Tämä ei kuitenkaan estänyt
uusien lajien löytymistä: harmaapäätikka huuteli taustalla, laulujoutsen
kailotti rannassa, harmaasiepon sirahduksia kuului vierestä, hippiäisiä
oli useita, punarinta tiksutteli taustalla, urpoparven ääntä kuului
taivaalta, punakylkirastaita ja punatulkkuja oli muutolla ja rautiainen
hihitteli pusikoissa. Varsin hyvä alku siis, ja olimmehan vielä autolla.
Rantaan päästyämme liukastelimme märällä rantakalliolla kärjen
etelänipukkaan pointsaten samalla kulorastaan, telkän, järrin ja
pajusirkun. Heti paikalle asetuttuamme mereltä löytyi hämärän seasta
silkkiuikkuja, ja muutolla meni mustalintuja, koskeloita, uiveloita ja
tukkasotkia sekä pari sinisorsaa. Minä selasin kiikareilla horisonttia,
kun huomasin (klo. 7:40) kauempaa lounaasta heittelehtien pinnassa kohti
lentävän linnun. Kohta sain linnun putkeen ja katselin hyvin tummaa,
räksän kokoluokkaa olevaa, teräväsiipistä lintua, joka koitti saalistaa
jotain suurta kiitäjäperhosta. Tästä kaikesta tuli mieleen kehrääjä,
jonka mainitseminen aiheutti vipinää muissakin. Tämä lintu oli kuitenkin
selvästi kevyempi, ei niin ”jäykkäsiipinen” eikä pyrstö ollut yhtä pitkä
kuin kehrääjällä. Enkä myöskään nähnyt sillä mitään valkomerkkejä
siivissä tai pyrstössä. Kohta lintu roikautti jalkojaan vedenpinnassa ja
kehrääjän haaveilut katosi saman tien. Tässä vaiheessa myös hukkasin
linnun parinsadan metrin päähän hetkeksi, kun aloin nuotittamaan sitä
muille. Laji oli vielä ihan hakusessa, eikä sateen pieni yltyminen
yhtään tilannetta auttanut. Olin kuitenkin nähnyt sellasen linnun, mitä
en ensiksi osannut laittaa edes oikeaan porukkaan. Onneksi Erkki
kuitenkin löysi linnun hetken päästä kieppumassa ehkä sadan metrin
päässä meistä, joten kaikki muutkin pääsivät lintuun kiinni. Lintu
lepatteli ja kieppui rannassa jonkun tovin esitellen itseään molemmilta
puolin, ja lähti lopulta määrätietoisesti rantaa pitkin etelään. Näimme
linnusta siis yhtenäisen tumman värityksen, joskin siivillä oli jotain
vaaleampaa kuviointia, mitä ei kuitenkaan saatu selvitettyä hämärässä
sateessa. Lintu oli kookas, ehkä räksän kokoinen, pullea- ja
töpäkkäruumiinen. Linnun siivet olivat suht pitkät ja teräväkärkiset,
pyrstö selvästi lovipäinen. Vielä rannassakin ollessaan lintu heilutteli
räpylämäisiä jalkojaan veden pinnassa, kuin astellen siinä. Heti linnun
poistuttua näkyvistä soitimme muille joukkueille, josko he menisivät
etsimään lintua etelämpää, mutta koskaan sitä ei enää mistään löytynyt.
Nyt aloimme puhua linnun tuntomerkeistä, ja miettiä lajia. Kari mainitsi
jotain keijuista ja liitäjistä, joista varsinkin ensimmäinen alkoi
tuntua oikealta porukalta. Tässä vaiheessa lähdin juoksemaan lintukirjaa
autolta, ja muut jäivät odottamaan linnun paluuta ja seulomaan uusia
lajeja. Matkalla potkaisin jonkun fyllarin pusikosta, joka jäi päivän
ainoaksi havainnoksi meidän joukkueelta – eikä siinä vaiheessa oikeen
herättänyt kiinnostusta. Tullessani takaisin avasimme Lintuoppaan
vesisateessa keijujen kohdilta ja kaikki oli vielä sekavampaa. Porukka
oli oikea, mutta yhtä lukuun ottamatta kaikilla lajeilla oli valkeaa
yläperässä. Meidän näkemällämme linnulla sitä ei ollut. Pikkukeijulla ei
ole valkeaa yläperää, mutta sehän olisi uusi laji Suomelle!! Yksi meistä
kuitenkin arveli nähneensä jossain vaiheessa jotain valkeaa linnussa,
vaikkakaan ei osannut sanoa edes missä kohdin. Tämän vuoksi lintu
tiedotettiin todennäköisenä myrskykeijuna. Me muut emme nähneet
valkomerkkejä missään vaiheessa, ja varsinkin yläperän olisi pitänyt
näkyä hienosti linnun kieppuessa tuolla etäisyydellä. Myöhemmin
muistelin Varangilla näkemääni myrskykeijua ja kyllähän silläkin näkyi
tuo yläperä jo kilometrin etäisyydeltä. Rallimme sai aika uskomattoman
alun, vaikka menikin lopullisesti sekaisin. Merelle toljottamisen
seurauksena kirjurimme rustasi papereihin vielä harmaa-, kala- ja
merilokin sekä muuttavat pilkkasiivet, kapulat ja kaakkurin.
Pikkulinnuista muutolla oli muutamia niittykirvisiä ja variksia.
Koirasteeri pyörähti esittäytymiskierroksen päällämme, ennen kuin
aloitti kiivaan pulputtamisen kauempana. Aikamme staijattuamme olimme
lähdössä rantaa komppaamaan, kun suopöllö saapui mereltä ja rantautui
hienosti suoraan meidän ylitsemme. Autolle mennessä löysimme vielä kolme
yleisintä tinttilajia sekä puukiipijöitä.
Seuraavana meillä oli ohjelmassa Takarannan kahlurikomppaus. Rantaan
menevän polun varressa kuulimme jotain mielenkiintoista laulun tapailua
kuusikosta, joka Karin mielestä sopi hyvin yksiin varpuspöllön
syyslaulun kanssa. Meillä muilla tuosta ei ollut kokemusta, ja jostain
ihmeen kumman syystä emme lähteneet kaivamaan sitä esiin. Samoilla
seutuvilla vihelteli pari pyytä, koivuissa oli tilhiä ja laulurastas
lensi tiksutellen ylitsemme. Rannassa seuloimme Anaksia ja joutsenia
parempien lajien toivossa, mutta uutuudet jäivät haapanaan, jouhkariin
ja taviin, Raahen puoleisella rannalla päivysti kaksi merikotkaa. Kohta
Kari löysi rannasta sirriparven, jonka joukosta löytyi myös karikukko.
Minä löysin kohta lahden keskeltä, luodolta, meriharakan. Pari kovaa
lokakuista kahlaajaa löytyi siis lähes samaan aikaan. Muutolla oli
jokunen keltasirkku ja taustalla olleessa suuressa urpiaisparvessa oli
jokusia spinareita. Käpytikka huuteli myös taustalla. Passitimme
kuskimme samaa tietä takaisin autolle ja me muut lähdimme komppaamaan
rantaa itään. Rannassa, yhden kiven päällä oli kuivumassa pari
isokoskeloa, miksi lie. Rannasta ei löytynyt enää kuin metsästäjiä,
joten palasimme metsän läpi autolle. Palokärki mekkaloi taustalla ja
peukaloinen antoi sinnikkään vastalauseensa ydinvoimasuunnitelmille
pomppimalla maaperää tutkivan telaketjuhirviön päällä. Pomppasimme
takaisin tielle sekunnin sen jälkeen kun Karilla hollilla olleet pari
metsähanhea katosivat metsän taa. Pohjantikka sentään lensi
lohdutukseksi auton yli ja isolanttu patsasteli koivun latvassa
kulorastaiden vieressä. Nyt sadekin oli onneksi jo loppunut.
Hanhikiven uimaranta ei tuonut uutta, joten suuntasimme Parhalahden
kalasatamaan. Tornista näimme idässä kierrelleitä sepelkyyhkyjä ja
lahdella lennelleen ridin. Koitimme saada jotain irti vastarannalla
kompanneen vihulaisjoukkueen ilmoille potkimista lajeista, mutta
turhaan. Pikkutikka huuteli viereisessä metsikössä ja kirjoloxioita
lensi äännellen ylitsemme. Parhalahden kylältä pointsasimme harakat,
naakat ja isot varpuset. Teerelän vanhoilta hakkipaikoilta löysimme vain
närhen, ja isolepinkäisen joka koitti saada päivällistä keltasirkusta.
Kello oli jo 12 ja emme olleet montaakaan kilometriä vielä liikkuneet.
Nyt oli siis jo kiire etelään ja seuraaville lintupaikoille. Kylällä
kiertelimme tovin pulujen ja pikkuvarpusten toivossa, mutta saimme
uutena vain viherpeipon. Tilhiä oli täälläkin runsaasti pihlajien
kimpussa. Kasitietä etelään mennessämme hokasimme Viirteen
pellonreunassa istuvan nuoren gentin. Veteraanimajan ranta ei tuonut
enää mitään uutta, mutta hokasimme korjata peipon kokoisen puutteen.
Yppärin sikalan kohdilla tarkistimme vanhan turkinpulupaikan, mutta eipä
niitä enää siellä taida olla. Viereisellä pellolla oli muutama kymmenen
joutsenta muassaan yksi kaularenkaallinen lintu. Kari kuuli muuttavan
kiurun, joka kuitenkin onnistuttiin nuijaamaan. Yppärin pelloilta haimme
peltopyitä ja pikkuvarpusia vanhoista tietopaikoista, mutta tuloksetta.
Sen sijaan rallimme toinen hapäti löytyi pomppimasta erään talon
seinustalla ja huopakatolla. Pelloilta oikaisimme suoraan kasitielle,
joten pikkuvarpunen unohtui tältä erää. Elävisluodon kalasatamaan
mennessämme merula lensi tien yli päästen kirjoihin ja kansiin. Itse
satamassa minä lähdin tarkistamaan lahden pohjukkaa muiden ottaessa
merenpuolen haltuun. Ensin löysin kolme merulaa koivusta talon pihalta
ja kohta huomasin lähes suoraan ylitseni etelään muuttaneen
pähkinähakin. Koitin tätä nuotittaa muille, mutta epäonneksi lintu
muutti just pensaan takana katveessa. Kohta löysin muuttavasta
varisparvesta mustavariksen, joka sekin jäi nuijiksi. Heti samalla
taivaalla kaarteli pari piekanaa hienosti suoraan yli ja pikkuloxiat
mekastivat – nämä löytyivät onneksi myös muulle joukkueelle.
Rallialueen eteläreunalla, Sunin pelloilla oli hyvin runsaasti lintua:
rastaita, tiaisia, keltasirkkuja, tilhiä ja närhiä. Yhdessä haavassa
muiden tiaisten joukossa oli myös yksi haettu laji – kuusitiainen. Sunin
Karvastiin mennessä pysähdyimme kuusikossa tinttiparven kohdilla, eikä
turhaan, koska siitä löytyi ainakin pari töyhtötiaista. Rannassa löysin
kohta Kalajoen Raja-Pöllässä lentelevän sinisuohaukan, samalla kun
rannan mökkiasukas tuli häätämään meitä metsästäjiksi luultuja kauemmas.
Kun meillä ei kuitenkaan ollut torrakoita mukanamme, saimme jatkaa
kiikarointia vielä tovin. Kari löysi pari liki Ruotsin rannikolla uivaa
lintua, jotka tulivat pikkuhiljaa lähemmäksi ja määrittyivät näin
kuikiksi. Seuraavaksi suuntasimme komppaamaan Sunin eteläistä
rantaniittyä kurppien toivossa. Rannassa lehahti taas merula ja hali
pyöri kauempana Kalajoen puolella. Rantakiviltä löytyi varisparvesta
frugi, hyvä paikko ja ehkä sama lintu kuin aiemmin Elviksessä muuttanut.
Itse niityltä potkimme ylös sen haluamamme lymnarin.
Sunista ponkaisimme Yppärin uimarannalle, koska puutteina oli vielä mm.
alli, merimetso ja lapasotka. Korppi oli ainoa uusi laji täältä.
Suuntasimme vielä hetkeksi Pyhäjoen keskustaan pikkuvarpus- ja
pulujahtiin. Tulos ei kuitenkaan ollut kovin kummoinen, kun jäimme ilman
molempia. Seuraavaksi päätimme lähteä Vihannin järville lapasorsan
hakuun, kuluttamaan viimeistä puolitoistatuntista. Heti Vihantiin
käännyttyämme Pohjankylässä Erkki plokkasi auton ikkunasta korkealla
taivaalla pohjoiseen matkanneen hakin. Makea paikko taas! Matkan
edetessä koitimme etsiä kaikkia mahdollisia puutteita vielä, mutta ei
oikeen onnistunut. Korppeja nyt kyllä näkyi. Vihannin kirkolla oli
arviolta 300päinen tilhiparvi pihlajien kimpussa. Kirkkojärveltä löytyi
sinisorsia, haapanoita, telkkiä ja isokoskeloita – ei sen kummempaa.
Pikkuvarpunen pysyi kateissa ja Saarelanjärveltä ja Rantasenjärveltä
löytyi yhteensä kaksi sinisorsaa. Näin ollen päätimme rallimme, sekavin
mielin. Tuntui, että meni hyvin, mutta toisaalta jäi paljon puutteita.
Rallin purussa kisasimme heti altavastaajina kolmea muuta ”kovaa”
joukkuetta vastaan, mutta lopussa petrasimme hieman. Minimiehet
lopettivat huutamisensa 76:een lajiin, meillä oli tuolloin 74 lajia.
Huusimme ensin harmaapäätikan ja taktikoimme seuraavan huutomme
keijulla, koska nyt Minimiehet luulisi meidän lajien loppuneen. Mutta
eipä, huusimme vielä pari lajia tämän jälkeen ja lopetimme makeasti
77:n. Jäimme näin kahden lajin päähän hopeasta ja kolmen lajin päähän
voittajista. Ässiä meillä oli jopa kahdeksan, mikä olikin aikamoinen ylläri.
Seuraavaksi kisataan Hailuodossa…
-Ville
*********************************************************
Ville Suorsa
villesuo at mail.student.oulu.fi
http://vilsu.kuvat.fi/
More information about the Pply
mailing list