[Pply] vähän maalämmöstä ja TALVIRALLIKERTOMUS

[Esa Aalto]

Morjesta taas,

(maalämpöasia viestin lopussa)

Aloituspaikaksi valikoitui tällä kertaa itsestään selvästi Oululainen lintuparatiisi - Ruskon jätekeskus, tarkemmin sanottuna Ruskotunturi, koska itse jätekeskuksen alue on viikonloppuisin suljettu.  Joukkueen kokoonpano oli epävarma aamu kymmeneen asti, jolloin totesimme meitä joukkueettomia olevan neljä (Olli Vakkuri, Ilkka Saarenpää, Hanna-Riikka Ruhanen ja Esa Aalto). Siinä siis joukkueemme, jonka varustukseen valitettavasti kuului tällä kertaa vain yksi kaukoputki. Lokakuulta asti Ruskon lokkiparvessa ollut vanha selkälokki on saapunut paikalle aina ensimmäisten lokkien joukossa ja liikkunut lähes pelkästään sekajätekasan ympäristössä. Sitä tavoittelimme aloituslajiksi. Sää oli kuitenkin surkea. Oli hämärää ja lunta satoi. Selkälokki kuitenkin saapui tapansa mukaan kiertelemään sekajätekasaa heti kymmenen jälkeen, mutta jäi vain yhden jäsenen havaitsemaksi. Aloitusta lykättiinkin aina klo 10:25 havaittuun hiirihaukkaan asti. Harmaalokkeja oli tuhansia, merilokkeja kymmeniä, isolokkeja 1 vanha ja 2 nuorta sekä satoja variksia ja naakkoja, kymmeniä korppeja, kymmenen kottaraista ja joitakin harakoita, keltasirkkuja ja viherpeippoja ja urpiaisparvi. Kanahaukka pyörähti biokasalla varisten hätyyttelemänä. Merikotka näkyi istumassa kuusen latvassa Pyykösjärven rannassa. Ilkka hoksasi Ruskotunturin huipulta 2 pulmusta, jotka pienen sählingin jälkeen saimme hoidettua lajilistalle. Urpiaisparvesta kävimme toteamassa 5 vuorihemppoa ja 3 tikliä.

Liikasenperän polun ja tien varresta löytyivät lajilistalle hippiäinen, talitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja sinitianen. Tästä Esa lähti tiedustelemaan Linnanmaan lintutilannetta muun joukkueen tullessa perässä. Kaijonrannasta listalle lisätiiin tilhi ja Yliopistokatu 16:a takana edellisenä päivänä oleilleen mustarastaan todettiin poistuneen paikalta. Esan yliopistolta löytämä kuusitiainen oli seuraava uusi laji. Syynimaan vakiopaikalla oli tällä kertaa 3 pikkuvarpusta. Tästä Hanna-Riikka lähti tiedustelemaan Välivainion ja Hupisaarten lintutilannetta muiden suunnatessa kohti Laanilaa. Takalaanilan kohdalla havaitsimme vauhdista 3 punatulkun laskeutuvan lehtikuuseen erään talon pikalle. Kemiran altaan koskikara oli helppo. Käytimme siihen 10s. Oulujoessa loppusyksyllä viihtynyttä naarashaapanaa etsimme tuoreen pohjustustiedon perusteella Kemiran putken suulta sinisorsien seasta, mutta tuloksetta. Myös naurulokin tiesimme paikalla viihtyneen, mutta sitäkään ei nyt näkynyt. Sen sijaan vanha kalalokki makoili jään reunalla nousten hetken päästä ilmaan kaartelemaan. Pian saimme Hanna-Riikalta tiedon todennäköisestä haapanasta Tuiran uimarannalla. Kävimme varmistamassa lajin ja suuntasimme Intiöön mustavarista etsimään. Löysimme kuitenkin vain varpusia ja puluja. Myllytullissa istui koivussa räkättirastas. Hartaanselältä löytyi 3 telkkää ja Rommakonselältä isokoskelonaaras. Tästä Esa jatkoi Toppilansalmen kautta Nallikariin tuloksena ainoastaan jäiden seassa sukellellut harmaahylje. Sillä aikaa muu joukkue löysi lajilistalle vielä närhen, puukiipijän ja käpylinnun. Villa Pukkilassa naputellut käpytikka jäi valitettavasti joukkueemme seniorilta kuulematta ja siten puuttumaan lajilistalta. Lopputulokseen, 38 lajia, olimme kuitenkin tyytyväisiä ja arvelimme sen riittävän kärkisijoille. Tällä kertaa se riittikin jopa voittoon asti.

-----

Maalämpöasia vastauksena Arin viimeiseen epäilyyn kustannuksista:
Omaan kotitalooni, v.1952 rakennettuun hirsiseen rintamamiestaloon, isäni asensi maalämmön vuonna 1982. Sitä ennen lämmityksenä olivat puuhella ja sähköpatterit. Investoinnin takaisinmaksuaika suoraan sähkölämmitykseen verrattuna oli lopulta 8 vuotta. Tähän päivään mennessä säästöä on siis kertynyt jo moninkertaisesti investointikustannusten verran. Isäni pihinä ukkona (v. 1982 meillä oli ikivanha vihreä Lada ja kauhiasti velekaa) on toki tehostanut lämmitystä muutenkin. Maalämpöliuos saadaan keväällä kiertämään ulkorakennuksen tumman peltikaton alla, josta meinaa välillä tulla lämpöä liiankin kanssa. Myös saunan kiukaan savukaasujen lämpö otetaan lämmönvaihtimella talteen. Lämmönsiirtosysteemi on sellainen, että lämpö tulee saunarakennuksessa olevasta maalämpö-pannuhuoneesta vetenä päärakennuksen lämpökeskukseen, josta se jaetaan huoneistoon kiertoilmalämmityksenä, alakerrassa katosta, yläkerrassa lattiasta. Eikä tarvitse palella. Eli on se ennenkin onnistunut maalämmön asentaminen vanhaan taloon. Miksipä ei siis nykyään, kun tekniikka on vielä kehittynyt.

t. Esa A.



-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20091210/6978be7d/attachment.html