VS: Fw: [Pply] sepelrastas helmikuussa Limingassa
Harry Nyström
harry.nystrom at mipro.fi
Wed Mar 11 09:58:38 EET 2009
Moi,
Itsekin olen huomannut, että kysyjiä on yleensä kahta tyyppiä. Ymmärrettävästi suurempi ongelma on tyyppi, joka määrittää lajin joksikin eikä anna siitä tuumaakaan periksi. Yksi ongelma on myös se, että miten kysellään havaitsijalta tuntomerkeistä.
Tärkeää olisi, ettei kysymyksillään johdattelisi kysyjää siihen hänen ehdottamaan lajiin. Oletetaan vaikka, että havainnoitsija ilmoitti nähneensä vaikkapa mustakaularastaan. Kannattaa kysyä joko yleisiä asioita, kuten näitkö rinnan väritystä tai antaa vaihtoehtoja, kuten oliko rinta vaalea, tumma, ruskea, punertava vai muun värinen ja oliko siinä kuviointia? Jos taas kysyy, että oliko rinnassa epäselvä tummempi alue vaaleammalla pohjalla, niin sitä helposti myötäillään. "Jjjoooo... Kyllä siinä taisi sellainen olla." Ja hetken päästä: "Joo, varmasti oli sellainen."
Itse olen pyrkinyt siihen, että jos havainnoitsija ei anna periksi, niin tyydyn kommentoimaan, että vaikka havainnoitsija itse pitää määritystään varmasti oikeana, ei sitä kuitenkaan voida tallentaa "historian kirjoihin" puuttuvan dokumentaation vuoksi (tms.). Saatan jopa sanoa, että kyseessä saattoi hyvinkin olla se laji, mutta kun sitä ei kukaan saanut vahvistettua ja siitä ei ole valokuvia, on se jätettävä virallisten tilastojen ulkopuolelle (tms.). Tällöin henkilö voi itse nauttia havainnostaan, mutta se ei rasita tilastoja. Pitäisi siis osata käyttää diplomatian jaloa taitoa tarpeen mukaan.
Esimerkki: Eräs tuttavani, hammaslääkäri, kertoi nähneensä pihakuusissa (puistossa) parven kuukkeleita. Havainto olisi ollut sen verran kovaa valuttaa Kaakkois-Suomessa, että totesin hänelle, ettei sitä voida sellaisenaan hyväksyä havaintoarkistoon jo pelkän epätodennäköisyyden vuoksi (syinä mm. paikka, määrä, biotooppi). Sanoin, että tilanne on vähän sama kuin sanoisin, että minulla on alkava hammaseroosio ja määritin sen itse hampaistani. Todettiin, että vaikka olisin oikeassa, niin kyllä se hammaslääkäri haluaisi nähdä sen itse tai haluaisi jonkin kollegan vahvistavan sen ennen kuin uskoisi. Päätimme yhteisellä päätöksellä unohtaa havainnon...
Olen minä toki saanut muitakin erikoisia ilmoituksia. Naapuripihalta ilmoitettiin pihapihlajassa marjoja syövä pulmunen, joka osoittautui räkättirastaaksi. Moni "harvinainen rastas" on osoittautunut räkättirastaaksi ("Kyllä minä räkätin tunnen ja tuo ei ole sellainen!"). Jonkun mökin pihasta ilmoitettiin töyhtökiuru ja haastateltuani havainnoitsijaa selvisi, että siinä oli lisäksi käynyt punavarpunen ym. kesäisiä lajeja keskellä talvea. Asiaa ei auttanut se, että mies oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta. Yllättävän usein on tullut ilmoituksia valkopäätiaisista, jotka osoittautuvat pyrstötiaisiksi. Yksi hauskimpia oli ilmoitus kesystä ruisrääkästä, joka ruokaili avoimesti omakotitalon pihalla ja pensasaidassa. Mies ei antanut määrityksestään tuumaakaan periksi ja suostui jopa ottamaan kuvan todisteeksi. Hän sai vihdoin otettua kuvan, jossa oli pyrstönsä menettänyt fasaani.
Vielä Etelä-Karjalassa asuessani minuun otettiin usein yhteyttä radiosta ja paikallislehdistä erilaisiin heille ilmoitettuihin lintuhavaintoihin liittyen. Eräässä paikallislehdessä oli erityinen luontohavaintopalsta, jonne ilmoitettiin aina mitä eriskummallisempia havaintoja ja toimittaja soitti toistuvasti hädissään minulle, että mitä näiden kanssa tehdään. Yksi hauskimpia taisi olla maaliskuussa kuusen latvassa avoimesti oleskellut kuhankeittäjä. En vielä tähän päivään mennessä ole keksinyt, että mikä se on voinut olla (mm. keltasirkku kävi mielessä)...
Sepelrastaasta tuli minullekin ensimmäisenä mieleen koskikaran mahdollisuus.
Terveisin,
-Harry
--
Harry Nyström
Oulu
GSM: +358 44 749 1282
--
-----Alkuperäinen viesti-----
Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi [mailto:pply-bounces at lists.oulu.fi] Puolesta Timo J. Leppänen
Lähetetty: 11. maaliskuuta 2009 8:08
Vastaanottaja: pply at lists.oulu.fi
Aihe: Re: Fw: [Pply] sepelrastas helmikuussa Limingassa
Vielä ns. maallikoiden lintuhavaintojen ilmoittelusta sen verran, että kyllä
tietoja vastaanottaessaan vähitellen oppii tunnistamaan ne henkilöt, jotka
havaintoilmoituksia tehdessään ovat oikeilla jäljillä.
Eräskin kaveri soittelee minulle joskus (tosin harvoin), ja aloittaa
keskustelunsa, "onkos ..... miten harvinainen Enontekiöllä?" Hän on ensin
havainnut pihallaan linnun, sitten hän selaa lintukirjaansa, "tunnistaa" sieltä
lajin, ja soittaa minulle. Hän on siis etukäteen jo päättänyt, mikä lintulaji
on. Kerran lähdin sitten tarkistamaan erästä harvinaisuutta. Olihan se sukua
hänen ilmoittamalleen lajille, mutta ei oikea. Kaveri ei siltikään uskonut
minua.
Pitää itsekin puhelimessa miettiä, mitä epäillyttävien havaintojen
tekijöille kertoilee. Soittaja kertoo helposti muillekin, että kyllä laji oli
se, koska Timo Leppänenkin arveli, että kenties niitä voisi täällä asti joskus
näkyäkin.
Sitten on yksi kaveri, joka soittelee, että "nyt näin tosi erikoisen linnun" ja
kertoo sitten tuntomerkkejä. No, erikoiselta ne yleensä kuulostavatkin, eivätkä
tunnu sopivan oikein mihinkään lajiin. Tekisi mieli joskus sanoa, että "onneksi
olkoon, olet nähnyt papukaijan keskellä talvea Lapin erämaissa". Tämä henkilö
ei kuitenkaan esitä näkemälleen linnulle lajinimeä, vaikka hänellä pari
lintukirjaa onkin. Toisinaan kuitenkin arvaan, minkä linnun hän on nähnyt,
vaikka hän ei sitten itse varma siitä olekaan. Häneltä ei peruslajien
tunnistaminenkaan aina onnistu.
Onhan näitä. Suurin osa ilmoittajista kuitenkin tuntuu tietävän, mitä ovat
nähneet. Ja jos eivät tiedä, niin haluavat, että tulen katsomaan tai lähettävät
kuvan. Ja monikin, jos ei ole tunnistanut jotain lintulajia, pistää jo itse
havainnon mappi ööhön. Saattavat sitten kertoa jälkeen päin minulle nähneensä
linnun, mutta eivät kuitenkaan sitä tunnistaneet. Näinhän se pitäisi mennäkin...
Timo
_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
More information about the Pply
mailing list