[Pply] Raahen marrasrallin tunnelmia 7.11. "alan miehiltä"

jukka hauru jukka.hauru at gmail.com
Sun Nov 8 11:30:17 EET 2009


Marrasralli 7.11 2009



”Balladi rallipinnojen vaiheilta alan miehiltä”



Jukka Hauru



Tänä vuonna kisattiin kaavasta poiketen Kalajoen marrasralli Raahen ja
Vihannin kunnan alueella.

Vuoroin siis vieraissa..Taustalla lienee kuitenkin Botnia-cup, jossa
Hailuodon, Raahen ja Kalajoen rallia kierrätetään eri kuukausiin vuosittain
(kuulemma näin nykyään). Tainnu joku toinen ak:n retkikohde vienyt viime
vuosina mennessään.



Mutta nyt tähän taisteluun missä keinoja ei kaihdettu eikä salakavalaa
viekkautta. Valon vähyyden vuoksi olisi mitä ilmeisimmin paras keino välttää
huono lopputulos tehokkuutta ja nopeutta ylläpitäen.



Meidän joukkeemme ”alan miesten” (Jukka Hauru, Tapani Karvonen ja Seppo
Sirviö) strategiamme oli että otetaan huomioon joukkueen ikärakenne ja
allekirjoittaneen terveys. Mutta parhaamme yrittäisimme sopivalla rennolla
otteella. Ensimmäinen jobinposti saatiin tietoon jo päivää ennen koitosta
Oulaisten suunnalta. Yksi joukkueemme ässä Rantalan Riku ilmoitti mahataudin
iskeneen viime hetkellä. No taistelu käytäisiin vaikka kepulaiseen kieroon
tyyliin sitten vaikka tiesimme olemme rallin ainoat ”rehelliset miehet”.



Aamulla klo 0700 olimme Raahen kaatiksen portilla. Ihmettelimme kansan
määrää, jota paikalla oli n.5-6 autokuntaa ja porukkaa niin kuin pipoa.
Heilläkin siis oli ehkä vain yksi päämäärä luultavasti. Bubi oli sen verran
älykäs että noille fanaatikoille en näyttäytyisi vaikka eräs ryhmä sen
olikin nähnyt puolta tuntia ennen jahtikauden aloitusta.



Ryysiksestä oli päästävä pois pikimmiten ja ajelimme Saloisten, Tarpion
kautta kohti Haapajärven tekoallasta. Aluksi hiljaista muutamalla
pysähdyksellä. Ei näkynyt/kuulunut pikkupöllöjä saatikka muuta ihmeteltävää.
Päätimme ajaa tekojärven ”pato/rantatien” kautta aina Tarpioon, mutta
osuimmekin lopulta malmitielle (tätä se on se paikallistuntemus). Matkan
varrella tiedettiin sijaitsevan vielä muutama vanhempi kuusi. Näköjään
kaikkia tienvarteen ei ole vielä keretty ajaa puuporvareiden iloksi. Eka
pinna kuitattiin kuitenkin kuurnasta, seuraavakin laji tuli äänimäärityksenä
eli pyy. Näitä vinkui lähes hurmoksellisessa tilassa lähes joka
pysähdyksellä yht. n. 5-6 yks.



Seuraava laji oli teeri, joita paukahti metsätien varrelta lentoon n.3
lintua. Ei hassumpi aloitus ajattelimme. Tekoaltaalla oli kuollutta.
Yksinäinen telkkä eikä muuta. Ennen kun palasimme sivistykseen lähistölle
huomasimme hakkuun keskelle laskeutuvan pienehkön parven kookkaanlaisia
koppanokkaisia pikkulintuja yksinäiseen mäntyyn. Hetken tarkasteltuamme
totesimme ne lähietäisyydeltä helposti isokäpylinnuiksi.



Nyt sitten alkoikin olla kiire rantaan sillä aurinko päätti viimein edes
pienellä valollaan ilmoittaa itsestään. Ensin stopattiin Olkijoen kylällä
missä varmistettiin nopeasti pikkuvarpunen ja toiselta paikkaa töyhtötiainen
muun tavallisen sälän joukosta. Meidän kuskimme ”Marko Märtinin” eli Tapsan
volvo kulki lähes kylki edellä välillä kurvaten seuraavaksi Pöllän
pelloille. Siellä seppo lupasi meidän nauttia viimein aamiasta: teetä,
kahviä, leipää ja pizzanpaloja että jaksaisimme jatkaa kohti moraalista
voittoa.



Samalla staijattiin mahdollisia pinnoja lepinkäistä, korppia ym mutta ei
nyt. Mutta kaukana huomasin jo Sõrvestä tutun lajin lentävän taivaalla mutta
siis kaukana. Lyhytpyrstöinen keskikokoinen tumma närhen/harjalinnun
tyyppinen otus läpytti taivan rannassa etelässä mutta tippui metsään. Taisi
pari rumaa sanaa tulla sanottua. Hakkihan se mutta ei sitä nyt ehkä uskalla
naulata. Taas huomasimme kuinka dudeja ollaan. Ehkä näillä paikoilla olisi
hyvä ainakin yhden putken olla ulkona aina valmiina asemissa.



Yrjänässä ihmettelimme niemen tyhjyyttä, joku mustalintu, joutsenia,
telkkiä. Ainoa pinna taisi tulla vanhasta merilokista mikä kellui meressä.
Purussa ihmettelimme pää pökkyrässä mitä kaikkea muut tähtisikermäjoukkueet
lopulta olivat niemen alueella nähneet.



Tätä ei nyt kannata miettiä. Siis vanhaa kulunutta totuutta ”pojat näkee
aina enemmän”. Sillä suuntana oli nyt Pattijoen kotiranta ja Pyhtilän Keijon
ruokinta. Valitettavasti hylsysimme paikan täysin. Mustarastas ei ollut
paikalla ja lehtokurppaa ei näkynyt  pihamaalla. Lintu jo pitempään oli
ryöminyt nurmikolla, kasvimaalla yms. Kulemma pyykkejä ripustellessa lintu
oli touhua ihmetellyt kahden metrin päästä. Onkohan öinen lumentulo saanut
otuksen viimein järkiinsä?



Kotiranta ei antanut fasaania eikä Pattijoen kirkkosillan ympäristö mitään.
Kaikkialla tuntui olevan kuollutta kuin maailmanlopun edellä. Meiltä  puuttui
yhä varpunen ja varis. Lupasin ohimennen tarjota viikon ajan kaikille
ralliin osallistuville tarjota ruoat Raahen hovissa jos laji ei hoituisi.
Varista jouduttiin odottamaan aina Raahen kaupunkiin missä lukion läheltä se
lopulta kuitattiin (laji reilusti 30+jotain).



Mutta ei mennä nyt asian edelle. Mikonkarista vanhempien ruokinnalta saatiin
helposti kuusitiainen. Seuraavakin isännän  vinkki oli hyvä. Oli
lumihommissa nähnyt aamulla jonkin rastaan Lohenpyrstön pihapuissa. Äkkiä
sinne tuli takapuolessa. Punakylki löytyi pienten alkuvaikeuksien jälkeen
viimein. Tornilta kuitattiin nopeasti ensimmäinen kyhmyjoutsen Maaleton
karikon kupeelta. Muuten meri taas tyhjää täynnä.



Seuraavassa balladin episoodissa joukkueemme kokoonpano heikkeni
entisestään. Tapsa oli lupautunut kokkamaan patakaupalla henekeittoa ja
pannaria joka jannulle purkuun hiihtomajalle mistä Tapsalle suuret
kiitokset. Näin ollen klo 1200 eteenpäin tulisimme jatkamaan duona Sepon
kanssa.  Samalla logistiikka muuttui ja kulkupeli vaihtui Sepon
uunituoreeseen Skodaan. Mikonkarissa olimme aiemmin kuulleet Jaskalta että
sen mindfucker-kirvisen yhteiskomppaus olisi klo 1215. Minä onneton kun en
pidä känny-piipparissa päivitysviestejä päällä saatiin se näin kuulla.



Hakotaurin lumenkatopaikalla olikin lähes kaikki rallijoukkueet ja muutama
individualisti paikalla. Jo lintua kaksi päivää seurannut Kylmäsen Reksa
piti huolen lintu oli ns. hallinnassa. Mutta hankala kirvinen teki taas
temput mitä se jo kolme päivää on harrastanut. On arka, nousee taivaalle,
saapuu joskus takaisin ja taas häviää maastoon.. No ”isosta kirvisestä”
rallipinna anyway. Mutta esteettisesti kuitenkin oli paljon hienompi vanha
merikotka joka samalla suoritti ylilennon.



Sairaalan takaa tsekattiin meri. Pitkänkarin puolelta löytyi uimasta viiden
tukkasotkan parvi uudeksi pinnaksi muttei tällä kertaa muuta merenmutaa kuin
tavallisia lintuja  Mutta suunta oli yhä selvä. Ei muuta kuin pitkänkarin
metsiin ja torniin. Kerrankin kävi tuuri. Vanhan eunomus-paikan takaa
perinteiseltä poti-paikalta alkoikin kuulua heikkoa rapinaa ja koputtelua ja
saimme kuin saimmekin hetken perästä pohjantikan. Mieltä kohotti kummasti
myös oudosti ääntelevä mutta kesy puukiipijä. Nyt alkoi jo mieli kohota jo
entisestään kummasti.  Ilolinnan niemen torni ei antanut armoa uusien lajien
suhteen. Yhä puuttuva hippiäinen kummaksutti. Ei olisi ainakaan paikan
biotoopeista olisi kiinni.



Kaupungilla pikapikaa, pulut, naakat, varpuset, varikset, sinisorsat
plakkariin nopeasti. Matkaan mahdutettiin myös kirjakaupassa ja
citymarketissa käynti. Ei tää rallaaminen nyt niin vakavaa ole. Pieni
kiertely velkaperällä muttei kummempaa. Lajipuutteet osoittivat että olisi
pysyttäydyttävä jatkossa lähinnä merenrannan läheisyydessä. Välikylän
pohjustettu peippo petti tietysti. Mutta lannistumattomasti revitimme
Lapaluodossa hetkisen. Nuorempi merikotka kierteli ympäriinsä. Viimeinkin
saatiin se kurat regulus Santaholman vanhalta sahalta. Loppumaton nälkä
pakotti meidät (jukka ja Seppo Hungerin) vielä turvautumaan evästämään
Lapaluodossa Sepon äidin luona. No kahvi ja leipä taas maistuivat
herkulliselle. Ja mukava oli lämpimässä piipahtaa.



Seuraavaksi kaatopaikalle ennen siirtymistä Kultalanlahden suuntaan.
Kaatopaikka oli aivan käsittämätön ja odottamaton pinna-reality. Yhä
puuttunut korppi tuli helposti. Seppo näki jonkun vilahduksen lähellä
biokasoja. Kohta kuului karhea huuto: MUSTARASTAS! Näin juuri ja juuri kun
musträstas vilahti penkan taakse. Yes. Yllärit on aina kivoja. Samalla aloin
kuulla jonkinlaista pulinaa/kitinää portin takaa. Ensin ajattelin kuurna,
hmm ehkä lullula (no ei nyt sentään). Mutta sitten kun ääni kirkastui. Jee
tikli!. Lähestyessämme ääntä huomasimme hetken päästä usean tiklin
pojottavan puskissa. Näitä lähtikin lentoon peräti n.7-10 lintua. Mutta emme
jääneet ihmettelemään määrää vaan jatkoimme kiireesti hykerrellen matkaamme.



Jatkoimme suorilta Kultalanlahdelle missä arvelimme sateenkaaren pään
olevan. Väliin jäi monta paikkaa mutta aika ja valo ei kerta kaikkiaan
riittänyt. Mutta lievä pettymys toisaalta vaikka lopulta pilkkasiipi
vääntäytyi vihkoon lajin 41 kohdalle. Mikä olikin viimeisemme klo 1500
aikoihin. Paikalla mukavasti lintuja, varmaan kymmeniä telkkiä, joutsenia
kymmeniä ja kymmeniä, täälläkin taas kyhmäri yms



Viime tunti kuluikin lähinnä pysähdellen kokeillen menestystä varpuspöllön,
pikkutikan, pyrstärin, bubon, fiilisurpiaisen ym suhteen. Mutta tulos oli
zero.



Mitäs nyt loppufiilarien suhteen. Todella mukava ak:lle rallaus
Pohjois-pohjanmaalla taas vuosien jälkeen. Tunnelma todella leppoisa ja
rento koko rallin ajan. Tällaista rallaamisen pitäisi juuri olla kun nämä
rallienkkari ym paineet itselläkin lähinnä nykyään toissijaisia. Kiitokset
kaikille joukkueille ja joukkuekavereille Tapsalle ja Sepolle. Tästä on vain
yksi suunta eli ylöspäin ;). Jos (inhoan jossittelua) mutta todettakoon
kaksi lajia enempi ja oltaisiin kolkuteltu pronssia.. Kahdelle
kärkiporukalle tänä vuonna ei pärjännyt kukaan. Yhteensä joukkueita oli 7 ja
sijoituksemme viides.



Hape


-- 
Metsätalousinsinööri, ympäristösuunnittelija (amk)

Jukka Hauru
Ollinsaarentie 41 C 20
92120 Raahe
+358445779901
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20091108/2a250e4c/attachment.html 


More information about the Pply mailing list