[Pply] Luovon rallista, Laiskojen koettelumukset

[Pekka Ruuska]

Keskipitkä, mutta erikoisen tylsä rallitarina Luovosta, 12.9.2009 (115
km matkalta, Oulusta alkaen)

Luovosa kisasimme taas vanhalla porukalla Ilpo Kojola, Pekka Järvelä,
Pekka Ruuska ja vanhalla brändilläkin ”Melko laiskat”. Valitsimme
rallireitin (tietenkin ilmastosyistä) lyhyeksi, toisaalta pitkän
ralliajan vuoksi halusimme kiertää koko saaren. Varsin tuttujahan
meille Luovon lintupaikat ovat, siksi tarkkaa suunnitelmaa tai
aikataulua ei laadittu. Saaressa kuitenkin käytiin jo rallia
edeltävällä viikolla parikin kertaa joten lintutilanteesta oli jokin
käsitys vaikka kovia salatärppejä ei ollut. Rallin varhaisen
ajankohdan vuoksi ennalta uskoimme tekevämme oman syysrallien
pinnaennätyksen ja voittajien pystyvän ainakin sataan pinnaan.
Kumpikin aavistus myös toteutui, ensimmäinen reilustikin.

Vain vaivaiset neljä rallijoukkuetta tuoneelta lautalta rantauduimme
Huikkuun aloitukseen ja jatkoimme aika nopeasti Pottiin ja
Pökönnokalle. Kovin kesäisiä lajeja löytyi heti: Huikusta kumpikin
pienempi tiiralaji, Santosen tieltä tervapääsky, Potista
ruokokerttunen, töyhtöhyyppä sekä valkoviklo ja Pököltä nähtiin nuori
ristisorsa. Huikussa meidät ylitti äännellen myös lapinsirkku ja
kuusitiainen, jäkimmäisen jätimme kuitenkin ihan kai ujouttamme
merkkaamatta pinnoihimme. Pökön tiellä vastaan ajaneen
polkupyöräjoukkueen löytämää jänkäsirriäistäkään emme huomanneet,
mutta punakuirit kyllä ja lisäksi paljon muita ajankohdan peruslajeja.
Pikkulintuja oli hyvin äänessä ja liikkeellä, niitä merkkasimme
laulurastasta ja käpylintuja myöten, mutta Peken kuulema rautiainen
peittyi meiltä muilta lähellä käynnistetyn peräprutkun ääneen. Otimme
lajista sitten koko päiväksi ainakin keskivahvan murheen, mutta eipä
rautiaista olleet juuri muutkaan joukkueet lopulta havainneet.
Hävettää tapaus silti hiukan vieläkin.

Ojakylänlahdella oli nyt metsästyskielto, joten sieltä löysimme oitis
heinätavia lukuunottamatta kaikki perussorsat, paljon uiveloita,
harmaahaikaran, nuoren kanahaukan, kaksi mustavikloa sekä hiukan
syrjemmällä luuhanneen lapasotkaparinkin.Täällä lampaat tosin hiukan
häiritsi vakaata havainnointia muun muassa yrittämällä pureskella
kaukoputken jalustan säätöruuveja. Perin röyhkeä semmoinen kyllä on,
mutta kestimme senkin.

Ojakylästä kaivoimme äänistä huomaamamme pikkuvarpuset pihalla olleen
talonisännän innokkaalla avustuksella oikein esillekin. Söpösti ne
asettuivat riviin oksalle ja kaikilla meillä oli hetki hauskaa.
Petsamon laiturilla oli pieni tungos, emmekä tunkeutuneet laiturin
kärkeen saakka. Ehkä siksi missasimme vastarannalla kuulemma hyvin
näkyneet pikkulokit. Poimimme silti härkälinnun ja muutakin,
esimerkiksi tiltaltin, joka onneksi osasi olla hetken hiljaa, kun
parit muut tiimit meitä uteliaasti puhuttelivat.

Linnuista aika tyhjän taipaleen eli Ryönääntien ajelimme keskipäivällä
Kirkkosalmeen, jossa mokasimme taas yhden aika helpon lajin, silti
pajulinnun ääni ja harmaasorsat toivat meille lisää tikkejä. Nyt
pinnasumma oli selvästi isompi kuin ajetut kilometrit, se tuntui
hyvältä saavutukselta. Matkalla Riisinnokalle kuului tuulen vuoksi
huonosti ääniä, mutta perillä löytyi pikkutikka toistamiseen (eka
kuului jo Potissa), puukiipijä sekä vihdoinkin mustarastas. Rannasta
näkyi paljon kyhmyjoutsenia ja niiden yli merellä kiitänyt ampuhaukka.
Kotvan ihmettelimme Isomatalan rannan kivillä istuvia kahta
tummanruskeaa lintua. Lopulta ymmärsimme katselevamme nuoria
merikihuja. Kuulimme tosin purussa Audimiehiltä, että merikihu oli jo
Potissakin lentänyt joukkueemme yli, mutta emme vain silloin sitä itse
huomanneet.

Riisinnokan liejuiset polut ottivat niin paljon aikaa ja voimia, että
toimimme joukkueen nimen mukaan ja jätimme Tömpän täysin käymättä. Jos
meillä olisi ollut ennalta näkemisen lahja, olisimme varmasti
päättäneet toisin sillä Tömpässä oli monta petolajia, jotka siellä
samaan aikaan ollut Karavaanarien ryhmä havaitsi. Jatkoimme
iltapäivällä (16:00) jo aika tyhjän Järventakustan kautta Pöllään,
jossa nyt Audimiesten vahingossa meille osoittamasta suunnasta
poimimme aivan täydellä sattumaosumalla harmaasiepon sekä ihan itse
kivitaskun. Siirryimme Marjaniemeen, joka oli tapansa mukaan taas
meille tyystin pinnaton. Tällä kertaa siellä tosin edes tarkeni
kovasta tuulesta huolimatta. Virpiniemessä ajelimme rantaan asti
katselemaan isoa sirriparvea, se toikin meille retken viimeiset
lisäpinnat isosirristä, pikkusirreistä ja muista muuttokahlaajien
tyyppilajeista. Jätimme Mäntyniemen väliin ja lopetimme (jopa
metsoistakin haaveillen) Keskiniemeen, mutta ei enää uutta sieltä.
Pois ajellessa tapasimme vielä teeriä, mutta ralliaika oli jo ohi.

Luovon ralli oli nyt Melko laiskoille tasaista pinnojen keruuta varsin
mukavassa säässä ja leppoisalla porukalla. Mitään suurta yllätystä tai
hienojen löytöjen tuuletuksia ei tosin tainnut koko rallin aikana
meillä näkyä. Niin parkkiintuneitakin lienemme jo, vaikka esimerkiksi
lapasotkien, merikihujen tai tiltaltin huomaaminen olisi tuuletukset
täysin ansainnut. Purkutilaisuus oli kuitenkin taas jännittävä,
huolimatta siitä, että lopuksi veljellisesti jäimmekin muutaman pinnan
kovimpien vakivastustajiemme taakse. Joukkue voi olla silti ylpeä,
sillä pinnamäärä oli kunniallinen ja jäihän taaksemmekin porukoita,
joissa kisasi ihan todellisia alan miehiä. Pahoin pettivät Laiskoilla
nyt pedot, joita saaressa kierteli rallipäivänä paljon, mutta jotenkin
meitä hyvin tarkoin väistellen. Sendari vain oli semmoisella tuulella
nyt, vaikka kovin toisenlaistakin on usein koettu ja ihan varmasti
vielä koetaan.

tv.

Pekka Ruuska