[Pply] talvilinnuista

[Jouni Pursiainen]

Hei,

 

Tämä, mitä Jorma kertoo rengastuksen luonteesta ja eettisestä sisällöstä on ehdottomasti totta ja on minulle luonnontieteilijänä ja (nykyisin tosin entisenä) rengastajana myös tuttua. Toisessa asiayhteydessä olisin sitä paitsi voinut käyttää saman puheenvuoron kuin alla, ehkä vain hiukan vähemmällä asiantuntemuksella. Tämän vuoksi en myöskään halua leimautua rengastuksen tai mikään muunkaan harrastuksen muodon vastustajaksi.

 

Se, että asiaan ylipäätään reagoin liittyy siihen, että edelleenkin heitellään harrastajaryhmien kesken aatteellistyyppisiä leimakirveitä suuntiin, joissa asiallinen osuvuus on vähintäänkin kyseenalainen, varsinkin jos vertailua tehdään laajemmin. Tässä olisi tilaa oikeasti provosoivillekin esimerkeille, mutta en halua sitä tehdä.

 

Kaiken lisäksi, tilanne ei tässäkään ole ihan mustavalkoinen. Kaikki lintuharrastus vaarantaa lintujen elämää, mutta samalla myös toimii lintujen eduksi. Rengastus tuottaa ehdottomasti hyödyllistä tietoa, jota voidaan käyttää lintujen hyväksi, jos ja kun sitä käytetään lintujen hyväksi. Mutta kyllä se vaatii tekijältään myös aktiivista miettimistä siitä, milloin minkäkin kokoinen riski on järkevä. Ja voin helposti kuvitella tilanteita, joissa kysymyksiä voi asettaa. Olen itsekin nähnyt ja kokenut näitä tilanteita ja tehnyt myös virheitä.

 

Toisaalta, kun harvinaisuuksista kiinnostunut harrastajakulttuuri on tässä noussut esille, olen itsekin ollut välillä raivoissani joidenkin siihen liittyvien ilmiöiden takia. Samalla kuitenkin, nykyinen tietämyksemme vähälukuisten lajien esiintymisestä ja kannanmuutoksista on kertynyt juuri tämän harrastajakulttuurin ansiosta. Minkään näköinen tutkija ei pysty kartuttamaan sellaista aineistomäärää kuin suuri vapaaehtoisten harrastajien joukko. Vapaaehtoisuus syntyy kiinnostuksesta itse asiaan. Tässä rajapinnalla ovat monet lajit, joiden esiintymiskuva on muuttunut vuosikymmenien mittaan. Ihan hatusta vetäen tulee mieleen vaikkapa arosuohaukka, josta on oltu kiinnostuneita harvinaisuutena ja jonka esiintyminen sen takia tunnetaan melko hyvin(pitkällä aikavälillä) ja on syntynyt vertailupohjaa sille, että laji on alkanut satunnaisesti jo pesiä Suomessa. Miten muuten tietäisimme tämän?

 

Ei ole olemassa eettisessä mielessä "noita" ja "meitä", vaan veteen piirrettyjä viivoja ja liukuvia trendejä. Eikö ole rikastuttavaa, että mustan ja valkoisen väillä on olemassa kaikki harmaan sävyt?

 

-          Jouni

 

 

 

From: pply-bounces at lists.oulu.fi [mailto:pply-bounces at lists.oulu.fi] On Behalf Of Pessa Jorma
Sent: 3. helmikuuta 2010 10:05
To: Seppo Rytkönen; pply at lists.oulu.fi
Subject: VS: [Pply] talvilinnuista

 

Hei,

 

Vielä muutama kommentti talvilinnuista Seppo Rytkösen ja osin Jouni Pursiaisenkin viesteihin liittyen. Sepon mainitsemaan talitiaisten ruokailukäyttäytymiseen liittyvää jalkojen lämmittämistä olen havainnut kuluvan talven aikana useasti piharuokinnallani. Sitä on esiintynyt kylminä päivinä. Voin tarkastaa yksityiskohtaiset lämpötila-, tuuli ym. tiedot muistiinpanoista. Joinakin tarkkailun intensiivipäivinä olen havainnut, että talitintit käyvät auringon nousun jälkeen noin tunnin ajan aktiivisesti hakemassa auringonkukan siemeniä (yhden kerrallaan), lentävät pihlaja-angervopensaiden suojaan, kuorivat  siemenen ja syövät sen saman tien. Kun aktiiviruokailujakso on ohi, samassa angervopensaassa voi kyyhöttää 5-10 talitiaista oksilla. Tiaiset ovat painautuneet koipiensa suojaksi ja pörröttäneet höyhenensä koipien suojaksi. Tinttien nokissa on usein kuorimaton auringonkukan siemen. Tämä lämmittely- ja sulattelujakso voi kestää yksilön kohdalla melko pitkään. Mittasin joidenkin yksilöiden lämmittelyjaksojen pituuksia muutamana kireänä pakkaspäivänä, ja ne kestivät pisimmillään yli kymmenen minuuttia.

 

Esa Aallon  ja Jouni Pursiaisen talvilintukeskusteluun nostama lintujen häirintä kriittisessä vuosikierron vaiheessa lienee totta. Lintujen pyynnillä ja rengastamisella on luonnontieteellisiin tavoitteet ja perusteet. Lintujen yksilöllisen merkinnän avulla saadaan tietoa mm. lintujen käyttäytymisestä, alueellisesta ja ajallisesta esiintymisestä, liikkeistä, eliniästä, selviytymisestä (käytetään myös populaation elinkykyanalyyseissä työkaluna) ja monista yksilö-, populaatio-, ja lajitasolla tapahtuvista muutoksista. Pyynnin ja merkinnän yhteydessä tehdään myös laajaa lintujen sulkasatoon ja biometriikkaan liittyvää tutkimusta. Perus- ja suojelubiologisen tutkimuksen lisäksi lintujen pyynnin ja merkinnän avulla saadaan tärkeää seurantatietoa esimerkiksi lintukantojen muutoksista eri tasoilla. Lintujen pyynti ja rengastaminen sekä niiden aiheuttama häiriö linnuille eroaa eettiseltä perustaltaan tässä mielessä esimerkiksi muun lintuharrastuksen aiheuttamasta häirinnästä ottamatta kantaa sen merkittävyyteen. Rengastaminen on luvanvaraista ja kontrolloitua. Luonnontieteellisen keskusmuseon rengastustoimisto ohjaa rengastamista ja jakaa käytettävät renkaat. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (aiemmin alueelliset ympäristökeskukset) myöntävät luvat rengastustoimiston esityksestä. 

 

Lintujen pyynnin ja rengastamisen aiheuttaman häiriön vakavuus luultavasti vaihtelee tapauskohtaisesti ja sitä voi ehkä vähentää harkituilla toimenpiteillä. Talvilintujen pyynti ja rengastus aiheuttavat kiistatta linnuille häiriötä, jonka vakavuutta voi ehkä vähentää eri keinoilla. Kireillä pakkasilla pyynnistä voi olla syytä luopua. Kun lintu jää pyydykseen (lintuverkko, loukku tms.) se tulee noutaa nopeasti. Linnun käsittely, esimerkiksi rengastaminen, mittaaminen ja sulkasatotutkimukset, tulee tehdä nopeasti stressin keston vähentämiseksi. Linnun käsittelyn voi tehdä lämmitetyssä tilassa, joka ehkä osaltaan vähentää energiankulutusta ja ehkä lieventää pyynnin aiheuttamaa mahdollista kylmettymistä. Pyynnin aikaisen ruokailun mahdollistamiseksi ruokintapisteitä tulee olla runsaasti ja osa niistä pyyntipaikan ulkopuolella. Ulkopuoliseksi paikaksi näyttävät kelpaavan muutaman metrin etäisyydellä pyydyksistä olevat ruokinta-automaatit, joille pystyy lentämään turvallisesti välttäen verkot. Kuten talvilintuja verkoilla pyydystäneet rengastajat ja muut tutkijat ovat havainneetkin, ruokintapaikkaa käyttävät linnut oppivat nopeasti välttämään verkkoja. Ne käyttävät verkkolinjaa välttäviä lentoreittejä tai pudottautuvat esimerkiksi puusta suoraan ruokinta-automaatille. Linnuille koituvaan kokonaishäiriöön vaikuttaa pyynnin säännöllisyys. Useissa tapauksissa pyynti lienee jaksottaista tai satunnaista. PPLY-listaa lukevat eläin-/lintufysiologit voinevat valottaa tarkemmin lintujen talvehtimiseen, energiatalouteen ja stressiin liittyviä ehkä monen mieltä askarruttavia yksityiskohtia. Joskus on kysytty, kuinka monta auringonkukan siementä talitiaisen pitää päivän aikana syödä, jotta se selviytyy kylmän talviyön yli seuraavaan aamupalapöytään?

 

Terv. Jorma Pessa

 

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20100203/119b2ee5/attachment.html