[Pply] Fw:[PILY-lista] Vuoden 2010 lintulajit: KUIKKA JA KAAKKURI. PERUSTIETOJA JA OHJEITA HAVAINTOJEN ILMOITTAMISEEN.

Esa Aalto esa.aalto at oulu.fi
Sun Feb 21 18:20:19 EET 2010 

Terve,

Välitän viestiä PPLY-verkkoon kuulumattomalta vuoden kuikka- ja 
kaakkurivastaavalta Jani Suualta.

Sähköposti: jani.suua at webinfo.fi

t. Esa A.



> Moro
>
> En osannut lisäillä tuonne juuri mitään. Alueemme kuikista minulla ei edes 
> ole kattavaa tietoa, siis sellaista jonka olisi voinut tuohon lisätä. 
> Kaakkurin kohdalle laitoin muutaman sanasen "Esiintyminen" ja "Kannan koko 
> ja kehitys"-kohtiin. Kakkurin osaltakin tietoni rajoittuvat Taivalkoskeen. 
> Sen verran tiedän, että Pudasjärvellä ja Suomussalmella niitä on myös 
> jonkin verran, mutta muuten aika hataraa. Tuonne loppuun olisi voinut 
> tietysti laittaa vielä omat yhteystiedot Joni Raivion tapaan.
>
> En kuulu PPLY:n verkkoon, joten välitä sinä viestiä.
>
> -jani-
>
>
> Esa Aalto <esa.aalto at oulu.fi> wrote [at Sun, 21 Feb 2010 12:51:37 +0200] :
>> Terve,
>
> Ajattelin ensin itse välittää alla olevan Pirkanmaan, Suomenselän ja 
> Valkeakosken lintuyhdistysten verkossa olleen vuoden-laji kirjoituksen 
> myös PPLY-verkkoon. Laitan sen kuitenkin nyt vain sinulle. Voisitko sinä 
> lajivastaavana lisätä tuohon oman alueemme tietoja ja sitten lähettää 
> viestin PPLY-verkkoon?
>
> t. Esa A.
>
> ----- Original Message ----- 
> From: "Joni Raivio" <joni.raivio at hotmail.com>
> To: "PILY-lista at yahoogroups.com" <pily-lista at yahoogroups.com>;
> "Laniusverkko" <laniusverkko at yahoogroups.com>; <joni.raivio at hotmail.com>
> Sent: Saturday, February 20, 2010 2:22 PM
> Subject: [PILY-lista] Vuoden 2010 lintulajit: KUIKKA JA KAAKKURI.
> PERUSTIETOJA JA OHJEITA HAVAINTOJEN ILMOITTAMISEEN.
>
> Hei,
>
> BirdLife Suomi valitsee vuosittain lintulajin, johon vuoden aikana
> kiinnitetään erityistä huomiota. Vuoden 2010 lintu on uljas, monille
> mökkiläisille tuttu, kuikka. Tämän vuoden aikana selvitetään 
> kirkasvetisten
> järviemme symbolin kuikan ja salolampien salaperäisen kaakkurin
> esiintymistä.
>
> Myös suuri yleisö voi osallistua tietojen keräämiseen ilmoittamalla
> pesivistä kuikista ja kaakkureista lintuyhdistyksille. Työryhmä on 
> valinnut
> nimensä kuikkalintujen tieteellisestä sukunimestä. Kuikka ja kaakkuri ovat
> lajeja, joiden kantaisien fossiililöydöt osoittavat, että niitä oli 
> olemassa
> jo yli 40 miljoonaa vuotta sitten. Tavalliselle retkeilijälle ja
> mökkiläiselle lajit ovat helposti havaittavia ja kuikan komea huuto kuuluu
> erottamattomana osana mökkiläisten iltatunnelmaan. Kuikkaa ja kaakkuria
> voidaankin pitää Suomen järvien ja lampien joutseneen ja kotkiin
> verrattavina erämaisemaan kuuluvina symboleina.
>
> Vesialueiden lisääntynyt vapaa-ajankäyttö on kaventanut kuikan ja 
> kaakkurin
> elintilaa ja vesien säännöstely on vaikeuttanut kuikan pesintää. 
> Tarkalleen
> ei tiedetä kuinka paljon näitä lintuja on Suomessa. Myöskään niiden
> lisääntymiseen liittyviä tekijöitä ei tunneta riittävän hyvin. Näiden
> asioiden tuntemus on tärkeää, jotta suojelua voitaisiin kohdistaa oikein.
> Vuoden lintu 2010 -hankeen tavoitteena onkin saada lisäselvitystä näihin
> asioihin. Kattavan aineiston keräämiseksi on tärkeää saada myös suuri 
> yleisö
> keräämään havaintoja, jotta vuoden lopussa meillä olisi riittävästi tietoa
> uuden kannanarvion tekemiseen ja suojeluun liittyvien toimenpiteiden 
> oikeaan
> painotukseen.
>
> __________________________________________________________
>
> Vuoden lintulajit 2010
>
> Kuikka (Gavia arctica) ja kaakkuri (Gavia stellata)
>
> Vuoden lintuprojektissa valitaan kalenterivuodeksi lintulaji josta 
> kaivataan
> tuoretta tietoa. Kyse voi olla lajista jonka kannan tiedetään tai arvataan
> vähentyneen, mutta myös lajista josta tiedot ovat kannankehityskuvan
> muodostamiseksi hatarat. Vuoden lajeina ovat olleet mm. peltosirkku 
> (2001),
> metsähanhi, kottarainen (2006), kuukkeli (2007), selkälokki (2003),
> pikkulokki (2008) ja naurulokki (2008).
>
> Vuoden 2010 lajiksi on valittu kuikka ja kaakkuri.
>
> __________________________________________________________
>
> Perustietoa kuikasta (Gavia arctica)
>
> Yleistä
>
> Juhlapukuinen kuikka on linnuistamme helpoimmin tunnistettavia, mutta 
> kaukaa
> katsottuna sen silhuetin voi sekoittaa kaakkuriin. Sukupuolet ovat 
> maastossa
> lähietäisyydeltä erotetta­vissa toisistaan otsan muodon perusteella.
> Koiraalla otsa on jyrkempi kuin naaraalla, ja koiraan päälaki vaikuttaa
> kulmikkaalta. Oheisessa kuvassa vasemmanpuoleinen on koiras.
>
> Kuikka on 60-70 cm:n pituinen ja sen paino vaihtelee runsaasta kilosta
> kolmeen kiloon sukupuolen ja vuodenajan mukaan. Moneen suuntaan kääntyvät
> jalat aivan ruumiin perä­osassa tekevät siitä loistavan uimarin ja
> sukeltajan, mutta maalla se ei pysty juurikaan liikku­maan muutoin kuin
> työntämällä itseään jaloilla eteenpäin. Kuikan siiven pituuden suhde
> ruumiinpainoon on Suomen lintujen pienin. Tämä tekee siitä huonon 
> lentäjän.
> Tuu­lesta riippuen se tarvitsee 50-200 metrin kiitoradan päästäkseen 
> ilmaan.
>
> Kuikat ovat yksilöllisesti tunnistettavissa kaulan juovituksen
> yksityiskohtien perusteella, jotka ovat parhaiten nähtävissä valokuvista.
> Kuikat ovat pitkäikäisiä ja rengastustietojen perusteella kuikan tiedetään
> saavuttaneen lähes 30 vuoden iän.
>
> Etenkin haudonta-aikaan reviirillä uiskenteleva kuikka voi häirittäessä
> käyttäytyä hyvinkin piileskelevästi, jolloin vain pieni osa päästä on 
> pinnan
> yläpuolella, mikä vaikeuttaa reviirin havaitsemista.
>
> Esiintyminen
>
> Kuikan levinneisyys ulottuu läpi Euraasian mantereen pohjoisosien.
> Euroopassa kuikkia pesii Venäjän ja pohjoismaiden lisäksi vain 
> Skotlannissa
> sekä vähälukuisena Baltian maissa ja Valko-Venäjällä.
>
> Suomessa kuikka pesii karuilla vesillä koko maassa, mutta runsaimmillaan 
> se
> on Järvi-Suo­messa. Kivikkoisilla, runsassaarisilla ja matalilla
> latvavesillä on yleensä tiheimmät kuikka­kannat. Keskusjärvien, kuten
> Päijänteen ja Saimaan kalliorantaisten ja syvien sel­kien äärellä kanta on
> harvempi.
>
> Kuikka ei yleensä asetu pesimään alle 10 hehtaarin järville, mutta 
> pesintöjä
> tunnetaan jopa kolmen ja Norjassa jopa yhden hehtaarin järveltä. Se suosii
> kirkasvetisiä selkävesiä, mutta esiintyy mielellään myös karuilla,
> metsärantaisilla pikkujärvillä. Alle neliökilometrin järville mahtuu
> pesimään vain yksi pari, mutta valtaosa kuikista elää isommilla
> reittivesillä, joissa reviirejä on tyypillisesti kilometrin välein.
> Tiheimmän kannan alueilla kaksi pesää voi olla jopa alle sadan metrin 
> päässä
> toisistaan.
>
> Kannan koko ja kehitys
>
> Suomen kuikkakannaksi on arvioitu noin 8 000 paria. Myös Norjan ja Ruotsin
> kannat ovat likimain saman suuruiset. Virossa pesii joitakin kymmeniä ja
> Skotlannissa n. 200 paria. Venäjän kannaksi on arvioitu karkeasti 100 
> 000 -
> 200 000 paria.
>
> Useilla Keski-Suomessa ja Päijät-Hämeessä 1980-luvulta alkaen seuratuilla
> järvillä kuikan on todettu 1990-luvun lopulta alkaen runsastuneen. Pesiviä
> enemmän näyttäisi kasvaneen pesimättömien parvilintujen määrä. Seuratun
> kannan koko vastaa 3-4 prosenttia Suomen kuikkakannasta. Kaikilla
> seuratuilla järvillä runsastuminen on ollut hyvin samankaltaista, josta
> oheisessa kaaviossa esimerkkinä kannan kehitys Joutsan Pohjois-Suonteella.
>
> Skotlannin pieni kanta on niin ikään kasvanut hieman viimeisten kymmenen
> vuoden ai­kana. Ruotsissa kuikkakannankannan on arvioitu pysyneen 
> ennallaan
> paikallisia vaihteluja lukuun ottamatta. Norjassa kuikan on todettu
> taantuneen samoin kuin koko maailmankan­nan.
>
> 1980-luvun selvityksissä kuikkakannan otaksuttiin Suomessakin taantuneen
> aiempiin vuosi­kymmeniin verrattuna, mutta riittävien laskentasarjojen
> puuttuessa taantuman suu­ruus jäi tarkemmin toteen näyttämättä. Nykyään
> Joutsan Etelä-Suonteella on kuitenkin saman verran kuikkia kuin
> 1960-luvulla, mikä antaa vaikutelman että kuikkakanta olisi ken­ties
> palautunut ennalleen taantuman jälkeen. Riittävien laskentasarjojen
> puuttuessa pidem­män ajan kannanvaihteluista koko Suomen alueelta on
> kuitenkin mahdoton muodos­taa käsitystä.
>
> Pesimätulos
>
> Kuikan pesimätulosta on seurattu sekä Suomessa että Ruotsissa. Kuikka oli
> Suomessa projektilajina 1980-luvulla, jolloin todettiin pesimätuloksen
> olevan keskimäärin vain 0,3 poi­kasta paria kohden, mutta säännöstellyillä
> vesillä vain alle puolet tästä. Rengastustietojen perusteella lasketun
> kuolleisuuden perusteella kannan ylläpitoon tarvittavan poikastuoton 
> tulisi
> olla 0,4-0,5 poikasta paria kohden. Ruotsissa pesimätuloksessa ei ole
> havaittu pitkäai­kaismuutoksia 1970-luvulta alkaen tehdyissä 
> selvityksissä.
>
> Muutamilla Keski-Suomen ja Päijät-Hämeen järvillä 1980-luvulta saakka
> jatkuneissa poikaslas­kennoissa pesimätuloksessa ei myöskään ole
> havaittavissa selvää muutosta, vaan poikasmäärät ovat yleensä kasvaneet
> samassa suhteessa kuin pesijöiden määrä. Poikastuotossa on kuitenkin 
> selviä
> eroja niin eri järvien kuin saman järven eri osienkin vä­lillä. Myös 
> vuosien
> välinen vaihtelu on suurta.
>
> Suomen reittivesistä huomattava osa on säännöstelyn vuoksi kuikalle
> ongelmallista pesimäym­päristöä, mutta pienilläkin säännöstelyehtoihin
> tehdyillä muutoksilla on saatu aikaan lupaavia tuloksia sekä Suomessa että
> Ruotsissa. Esimerkiksi Saarijärven reitin Pyhäjär­vellä paria kohden
> laskettu poikastuotto on kolminkertaistunut vuonna 1999 toteute­tun
> säännöstelyn lievennyksen jälkeen.
>
> Haudonta-aika on kuikan pesinnän kriittisintä aikaa, jolloin mm. häirintä
> helpottaa pesärosvo­jen työtä. Ihmisen pelotettua aran kuikan pesältään
> varis ehtii viedä munat en­nen kuin kuikka uskaltaa palata pesälle.
> Häirintää aiheuttavat pääosin veneilijät ja kalasta­jat sekä mökkiasutus.
> Valtaosa tappioista syntyy haudonta-aikana tai poikasvaiheen alussa.
> Poikasia voi jäädä kalaverkkoihin ja isot hauet sekä muut pedot ovat 
> niiden
> uh­kana. Veden nopea nouseminen myrskyn tai säännöstelyn takia uhkaa myös
> munia. Kuikka ei kuitenkaan ole yhtä herkkä kylmyydelle ja sateille kuin
> moni muu lintulaji.
>
> Ekologiaa ja elintapoja
>
> Kuikka saavuttaa sukukypsyyden ilmeisesti vasta 5-7 vuoden iässä. Pariside
> on suurten lintujen tapaan pitkä ja uskollinen. Nuori pari hakee oman
> reviirin, mutta pesintään saattaa mennä tämän jälkeen jopa vuosia.
> Pesimättömiä lintuja on kuikkakannasta yleensä noin puolet, mutta osuus
> vaihtelee järvittäin ja vuosittain kenties ravintotilanteen mukaan.
> Valta­osa pesimättömistä kuikista elää parvissa, mutta myös osa reviiriään
> puolustavista lin­nuista voi olla pesimättömiä.
>
> Nuoret linnut saapuvat yleensä vasta kolmantena elinvuotenaan Suomen
> järville. Tällöin niillä on ensimmäistä kertaa aikuisen kuikan kesäpuku.
> Toisen elinvuotensa ne viettävät merialueilla, niinpä nuoruuspukuisia
> yksivuotiaita kuikkia tapaa pesimäjärvillä hyvin har­voin.
>
> Pesänsä kuikka tekee aivan rantaviivan tuntumaan yleensä hieman
> kasvillisuuden suo­jaan, mutta usein hautova lintu tai sen pää näkyy
> järvelle jostain suunnasta. Pesäpaikkana on useimmiten saari tai luoto,
> mutta joskus mantereen rantakin kelpaa.
>
> Kuikka munii yleensä kaksi munaa, joskus vain yhden, mutta aniharvoin 
> kolme.
> Haudonta kestää neljä viikkoa ja se on pääasiassa naaraan vastuulla.
> Poikaset kuoriutuvat keskimää­rin n. 40 vuorokauden kuluttua jäiden
> lähdöstä, mutta etelässäkin vain harvoin kesäkuun alkupuolella. Molemmat
> emot ruokkivat poikasia, jotka varttuvat lentokykyisiksi reilun kahden
> kuukauden ikäisinä. Ravinto hankitaan miltei poikkeuksetta pesimäjärveltä.
> Se koostuu lähes yksinomaan kaloista, mutta pieniä poikasia ruokitaan 
> aluksi
> mm. hyöntei­sillä ja toukilla.
>
> Usein toinen poikasista menehtyy poikasvaiheen alussa tai häviää
> ravintokilpailussa sisaruk­selleen. Niinpä varttuneita poikasia näkee 
> emojen
> seurassa useammin yhden kuin kaksi. Kolmen poikasen poikueet ovat suuria
> harvinaisuuksia, jollaisia kuitenkin tunnetaan Suomestakin useampia.
>
> Kuikka on seurallinen lintu, jolla on hyvin monipuolinen signaali- ja
> äänijärjestelmä yhteydenpi­toon lajikumppaneiden kesken. Äänistä tunnetuin
> on kauas kantava reviirihuuto "kuuik-kukuuik-kukuuik". Muita ääniä ovat 
> mm.
> perheen yhteydenpitoon tarkoitettu rupattelu­ääni "hm.hm.hm", parven tai
> perheen kutsuääni "aoooooo....aoooooo..," kar­kea lentoääni
> "arrrrrrr-orrrrrrr-arrrrrr..", varoitusääni "roaur-roaur-roaur..." sekä
> vihlova hätä-ääni "kuik".
>
> Muutto
>
> Kuikat saapuvat pesimäjärvilleen varsin täsmällisesti jäidenlähdön 
> aikoihin.
> Viime vuosien aikaisina keväinä jäät ovat joskus lähteneet selvästi 
> aiemmin
> kuin ensimmäiset kuikkaparit ovat saapuneet. Myöhäisinä keväinä lintuja 
> voi
> kerääntyä parhaille sulapaikoille kymmenit­täin, mutta yli sadan linnun
> kertymiä on nähty sisämaassa vain harvoin. Muiden vesilintu­jen tapaan
> kuikalla on talvipuku talvehtimisalueilla.
>
> Oma lukunsa on koilliseen matkaavien kuikkien ylimuutto toukokuun lopulla
> joka on run­sainta merialueilla, etenkin Suomenlahdella. Runsaitakin
> muuttoja nähdään toisinaan myös sisämaassa.
>
> Syksyllä kuikat katoavat pesimäjärviltään pääosin syys-lokakuun aikana.
> Talvehtimista yrittäviä yksilöitä on viime vuosien lauhoina talvina 
> tavattu
> yhä useammin myös sisä­maassa. Pääosa kuikistamme talvehtii 
> Mustallamerellä,
> myös Välimerellä ja Itämerellä kuik­kia talvehtii yleisesti.
>
> Perustietoa kaakkurista (Gavia stellata)
>
> Yleistä
>
> Kaakkuri on helppo tunnistaa äänestä. Se on pienin kuikkalinnusta, pituus
> 53-69 cm, sii­pien väli 105-115 cm ja paino 1300-2000 grammaa. Koiraat 
> ovat
> suurempia kuin naaraat. Lähietäisyydeltä sukupuolet erottaa toisistaan 
> pään
> muodon perusteella. Koiraalla on korke­ampi otsa ja alanokassa selvä 
> kulma.
> Naaraan otsa on matala ja alanokka loivasti viisto. Kaukana järvenselällä
> uiva kaakkuri näyttää pitävän nokkaansa yläviistossa asen­nossa, josta sen
> erottaa kuikasta. Selkä on kirjavoitunut lukuisilla pienillä vaaleilla
> pilkuilla, jotka esiintyvät kaikissa puvuissa. Juhlapukuisen kaakkurin 
> kaula
> on punaruskea. Nuori ja talvipukuinen ovat tasaisen harmaita eikä puvussa
> ole niin selviä rajoja kuin kuikalla.
>
> Esiintyminen
>
> Esiintymiseltään laji on sirkumpolaarinen, eli esiintyy kautta pohjoisen
> pallonpuoliskon. Eurooppalainen levinneisyys rajoittuu Venäjälle,
> Pohjoismaihin (myös Islanti ja Grönlanti!) ja Brittein saarille. Euroopan
> kannaksi on arvioitu 61000-140 000 paria, mistä Venäjän osuus on 50 
> 000-100
> 000 paria. Viron viimeinen kaakkurin pesintä todettiin vuonna 1947. 
> Suomessa
> kaakkuria tavataan Ahvenanmaalta Tunturi-Lappiin. Silti lajin esiintyminen
> eri alueilla on laikuttaista, mikä johtunee sopivien pesimälampien
> puutteesta. Voimakkainta - ja huonoimmin tunnettua - esiintyminen on 
> Utsjoen
> Lapissa, missä riittää suorantaisia lampa­reita lajin pesittäväksi. 
> Vahvoja
> esiintymismaakuntia ovat lisäksi Pohjois-Karjala, Etelä-Savo, Keski-Suomi 
> ja Häme. Myös Kainuussa sekä Koillismaalla on kaakkuritihentymiä.
>
> Kannan koko ja kehitys
>
> Kaakkurin pesimäkantaa ja sen kehitystä on seurattu monessa maakunnassa.
> Tämän hetki­set tiedot eri maakunnista ovat: Pirkanmaa 50-60, Keski-Suomi
> 30, Pohjois-Karjala 38, Kanta-Häme 19, Pohjois-Savo 10-20, Länsi-Uusimaa
> (Pohja-Karjaa) 14, Varsinais-Suomi 10-15 paria sekä Koillismaa 
> (Taivalkoski) 30. Suomen pesiväksi kannaksi on arvioitu 600-1000 paria. 
> Ympäristöä tiheämpiä esiintymiä on myös mm. Oulujärven ja Inarin Iijärven 
> ympäristössä, esim. Simon Martimoaavalla,
> jossa pesivä kanta on ollut jopa 19 paria. Täällä se runsastui 1990-luvun
> alussa metsästyskiellon astuttua voimaan.
>
> Monissa selvityksissä on painotettu kannan taantuneen pitkällä 
> aikavälillä,
> mutta pysyneen vakaana tai jopa hitaasti runsastuneen viimeiset
> vuosikymmenet. Kaakkuria kuvaava paikanni­mistö on selvästi runsaampaa 
> kuin
> nykyinen kanta antaisi olettaa. Kaakkurin ol­lessa lainsuojaton sitä
> ammuttiin runsaasti ja tämä ei ole voinut olla vaikuttamatta
> pesimäpai­kalleen uskollisen, hitaasti lisääntyvän lajin kantaan.
> Rauhoituksen astuttua voi­maan v. 1962 jäi kaakkurikin rauhaan ja kanta 
> sai
> jälleen mahdollisuudet lisääntymiseen. Nykyisin suurimpia uhkia ovat
> pesimäympäristön tuhoutuminen ja pesimäaikainen häirintä.
>
> Pesimätulos
>
> Kaakkurin parisuhde voi olla elinikäinen. Parit saapuvat pesäpaikoilleen
> heti jäiden lähdet­tyä ja valitsevat pesäpaikakseen edellisvuoden
> pesälammen. Parhaat pesäpaikat ovat saa­ria, minne maapedot eivät helpolla
> pääse. Pesämättäältä pitää olla hyvä näkyväisyys: jos pesäpaikka on
> ruohottunut niin lintu hylkää sen. Kaakkuri voi siirtää pesintää, jos
> olosuh­teet eivät ole otolliset pesinnälle tai jättää pesimättä sinä 
> vuonna
> kokonaan. Par­haista pesäpaikoista käydään keväisin koviakin taistoja.
>
> Naaras munii tavallisesti kaksi munaa. Uusintapesinnässä kaakkuri munii
> usein vain yhden munan. Haudontaurakkaan osallistuvat kumpikin puoliso ja
> poikaset varttuvat lentokykyi­siksi noin seitsemän viikon ikäisinä, 
> jolloin
> ne lähtevät emojen kanssa ruokajärville. Yöpy­mään perhe voi tulla
> pesälammelle vielä useankin viikon ajan. Jos pesintä on epäonnistu­nut 
> niin
> pari varaa järven itselleen pitäen sitä hallinnassa aina heinäkuulle asti.
>
> Poikastuotoltaan kaakkuri on hyvin vaatimaton, kuten viereinen kaavio
> osoittaa. Pesimätu­los vaihtelee vuosien ja järvien välillä. Yhä useammin
> pesälammelta varttuu vain yksi poika­nen lentokykyiseksi. Kaakkurin 
> pesintää
> voi helpottaa tekemällä sille tekosaaria, joissa se voi turvallisesti 
> pesiä.
> Suomessa kaakkurin suurimpana uhkana on ihmisen häi­rintä pesäpaikoilla
> haudonnan aikana tai poikasvaiheen alussa. Verkkokalastus ruokajär­villä
> verottaa myös kaakkureita ja pahinta siinä on että verkkoon jääneet linnut
> ovat par­haassa iässä poikasia huoltavia emoja.
>
> Ekologiaa ja elintapoja
>
> Kaakkuri pesii yleensä suorantaisten, pienten, vähäkalaisten metsäjärvien
> rantamättäillä, pienissä saarissa tai tekosaarekkeissa. Toisinaan
> pesimäjärvissä on vain kapea rahka­reunus, mutta laji pesii myös - 
> varsinkin
> Pohjois-Suomessa - isojen avosoiden pienissä, kalattomissa lampareissa.
> Tavallisin pesimäjärvi on kooltaan muutaman hehtaarin suurui­nen, mutta
> pesintöjä tunnetaan myös kymmenien hehtaarien suuruisilta järviltä, jos
> niiden ranta on edes osaksi soistunut. Pesä on on useimmiten soistuneella
> mättäällä, joko rantavii­vasta erottuvalla pienellä saarekkeella tai 
> vedessä
> kelluvassa saarekkeessa. Tekosaa­reen laji asettuu myös mielellään.
>
> Muutto ja talvehtiminen
>
> Ensimmäiset kevätmuuttajat saapuvat jo maalis-huhtikuussa sulapaikkoihin,
> mistä käsin ne tekevät tarkistuslentoja pesimälammille. Paluumuutolle ne
> lähtevät Etelä-Suomesta noin elokuun kahdenkymmenen päivän paikkeilla.
> Linnut muuttavat yöllä ja päivällä.
>
> Varsinainen Venäjän kannan yksilöiden läpimuutto ajoittuu toukokuun 
> lopulle
> ja kesäkuun alkuun sekä niiden paluu syys-marraskuulle. Suomalaisten
> kaakkureiden talvehtimisalu­eesta saa varsin hyvän kuvan vieressä olevasta
> kartasta Kartta koostuu yhdeksänsadan nuoren linnun rengastuksesta joista 
> on
> ulkomaalaisia löytöjä nämä kaksikymmentä neljä. Löytöpaikat noudattavat
> Ruotsalaisten lintujen talvehtimispaikkoja. Suomalaisissa löy­döissä on 
> vain
> yksi lintu joka on ollut löydettäessä 2 vuotta, 1 kuukautta ja 10 päivää
> vanha. Tämä lintu löytyi 19.07.2004 kalaverkkoon hukkuneena Tukholman
> saaristosta. Löytöpaikka sijaitsi 414 km suuntaan WSW rengastuspaikasta.
> (Lähde: rengastustoimisto, Pertti Saurola)
>
> Gavia-suvun muut lajit
>
> Kuikan ja kaakkurin kanssa samaan Gavia-sukuun kuuluu tundrakuikka (Gavia
> pacifica), amerikanjääkuikka (Gavia immer) ja Gavia-suvun suurin lintu
> jääkuikka (Gavia (adamsii).
>
> Miten osallistua?
>
> Tavoitteena on kiertää kattavasti kaikki Pirkanmaan alueen kuikalle 
> sopivat
> kirkasvetiset ja kalaisat järvet ja kaakkurille sopivat pienet
> runsaskasvustoiset ja -kalaiset metsälammet sekä suolampareet.
>
> Kuikka - ja kaakkurihavainot tulee ilmoittaa sille erikseen laaditulle
> sähköiselle lomak­keelle, joka löytyy BirdLifeSuomen sivuilta linkistä
> http://www.birdlife.fi/gavia/index.html kohdasta "Havaintolomake ja 
> ohjeet".
> Lisää yleistietoa ja havainnointiohjeita löytyy BirdLife Suomen sivuilta
> osoitteesta http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/gavia/index.shtml
>
> Muut kuikka- ja kaakkurihavainnot voit ilmoittaa suoraan Tiiraan.
> Erityisesti havainnot par­vista ja muutonaikaisista kerääntymistä 
> toivotaan
> ilmoitettavan Tiiraan. Jos et käytä Tiiraa, niin laita tiedot
> lajivastaavalle. Tiirasta saa vinkkejä kuikka- ja kaakkuripaikoista. Kun
> laitat aika-alueen vaikkapa 15.5-31.8 ja lajiksi kuikka tai kaakkuri, niin
> löydät Tiiraan ilmoitetut kuikka- ja kaakkurihavainnot. Tärkeää on 
> kuitenkin
> tarkistella myös uusia potentiaalisia kohteita.
>
> Mikäli kartoitat esimerkiksi oman kotikuntasi tilanteen kuikan ja 
> kaakkurin
> osalta, kannattaa projektivastaavalle mainita, miten kattavasti olet
> kyseisen alueen tutkinut. Luettele siis kaikki läpikäydyt järvet ja
> suolampareet - nekin, missä ei mitään ollut. Muista, että Tiiraan voi
> laittaa myös negatiivisen havainnon, eli jos jollakin potentiaalisella
> järvellä tai suolampa­reella ei havaittu kuikkaa tai kaakkuria, voi 
> kyseiset
> lajit ilmoittaa Tiiraan lukumää­rällä nolla. Tällainen "negatiivinenkin"
> havaintoaineisto ja kartoitusten kattavuutta selventävä lisätieto on
> merkityksellistä myös tulevaisuuden linnustonkartoittajien kannalta.
>
> Kuikkien ja kaakkurien etsimisen ohessa voi tehdä myös muita
> mielenkiintoisia lajihavain­toja. Järviltä voi löytää esim. telkkiä,
> sinisorsia, taveja ja laulujoutsenia, jotka kuuluvat ns. yleisen seurannan
> lajeihin.
>
> Laskenta-aineiston kerääminen
>
> Kaikki laskentoihin perustuvat tiedot kuikkien runsaudesta ovat keräämisen
> arvoisia, niin julkaistut kuin julkaisemattomat.
>
> Erityisesti viimeisimpien vuosien aikana tehdyt laskennat olisi hyvä saada
> käyttöön kannanarvioiden tekoa varten. Laskentatuloksia toivotaan
> taulukkoon, josta käy ilmi:
>
> a) Lasketun alueen rajaus: Järvi, atlasruutu, kunta tai jokin muu
> selkeästi rajattu alue.
> b) Laskenta-aika: Vuosi ja päivämäärät (aloitus, lopetus).
> c) Pinta-ala: Lasketun alueen vesipinta-ala km2
> d) Havaitut yksilö- ja reviirimäärät: Laskennoissa reviiriksi tulkitaan
> pari ja haudonta-aikana myös yksinäinen lintu sopivalla pesimäpaikalla, 
> muut
> yksilöt kirjataan erikseen.
>
> Kuikan ja kaakkurin pesimähavainnot tulee ilmoittaa 17.10.2010 mennessä.
>
> Lisätiedot:
>
> Pilyn vuoden 2010 kuikkavastaavalta Joni Raiviolta, 
> joni.raivio at hotmail.com
> tai puh. 040 061 5831.
>
>
> *****
> Want to be happier? Get free weekly HappyLetter!
> http://www.happytellus.com/happyletter.php
>

More information about the Pply mailing list