[Pply] Rallihöpinä

[jukka hauru]

*

Kevätrallistoori eli mystiset metsätyömiehet hortoilee
*

Tämän vuoden kevätralli alkoi kovinkin mystisesti mikä pakottaa monen
miettimään mitenhän nyt kävikään. Lauantaiaamuna Heikki soitti n.0800
jälkeen lähdetäänkö rallaamaan ilman ennakkovaroitusta. Sillä mitään
ennakkoaavistusta meillä ei ennen edes perjantai-iltana ollut tulevasta.. No
viiden sekunnin mietinnän jälkeen päätin no joo. Tuomas kun tulisi kuvioon
vasta iltakuudelta tarvisi Heikki kaverin siihen asti ainakin mutta loppuun
asti vedettiin silti koko ryhmän voimin.

Kysyinkin heti alkuun Heikiltä no mistäs alotetaan? Heikin arvio oli oisko
Tauvon munahiekka hyvä. Joten Tauvoon päin lähdettiin (mikä olikin hyvä
ratkaisu sunnuntaiaamun olosuhteita huomioiden). Aloituslajia piti kytätä
melkein klo 1200 asti kun mitään hyvää ei herunu. Jo. N. 1150 paikkeilla
napsautettiin ralli päällä mokomalla merikotkaksella blääh. Alettiin
napsuttamaan pinnoja: vesipääsky, limicola, taddee, kyhmäriä yms.
Meikäläisittäin mukava 200 valkoposkiryntäys todennettiin. Pian siirryttiin
Kaasalle. Siellä jynxi piipitti ja mukava mustapääkerttu. Seuraava etappi
oli meille Säikänlahti. Pakolliset alta pois, parhaina palokärki ja uivelo
listattiin. Punasotka petti mikä alkaa Nurmesjärven poislukien olla vaikee
kevätrallissa.

Ilman mitään reittisuunnitelmaa jatkettiin sitten pohjoiseen ja kohti
Tuomasta. Yritettiin turkinpulua Siikajoelta, ainoa pojo yleistyneestä
pikkuvarpusesta. Tottakai taviksia tippui tasaiseen tahtiin mutta sitä kovaa
odoteltiin mutta turhaan. Alhonmäellä ankara petostaiji. Heikki alkoi
hiiltyä kun aluksi yhtään petoa näkynyt. Kun kuulemma pitäis 8 petolajia
heti löytyä.. Hikisten hetkien ja evästyksen jälkiin löytyi pernis ja
sinisuo lopulta. Niin ja tietysti lullula autonikkunasta plokattuna.
Lapinsirrikin tuntuu tykkäävän Alhonmäen lätiköistä kun tuntuu soidintavan.
Hemppoa ei nähty mikä paikan peruslaji. Keräkurmitsa-työryhmämme yritti
turhaan lajia Karinkannasta ja Säärestä. Lopulta koko rallissa ei nähty
yhtään vaikka odotettujen listalla oli tuossa vaiheessa. Tuomas kun lupasi
varmaksi Tyrnavän pelloiltakin. Mutta ei nyt mutta palataan nyt ajassa
tagasi.

Olimmekin Karinkannan jälkeen aina yhtä toivottomalla Varessäikällä mikä
kenellekkään antanut koskaan kunnon raria mutta aina käytävä. Matkalla sinne
istui tyytyväisen oloinen uuttari mennessä ja tullessa langalla. No on nyt
nähty. Tälläkertaa Varessäikän paras pinna oli tilhi mikä majaili kuusen
latvassa. Muuten pakollisia lajeja vaan. Sääressä alkoi tökkiä. Merisumu
peitti näkyvyyttä ja hirvittävän kylmä etelätuuli ei paljoa napannut. Säären
pelloiltakaan ei saatu mitään. Sieltä ajelimme Varjakkaan epätoivoisia
pysäyksiä tehden.

Kun sieltäkään ei sen kummempaa singahdettiin Sannanlahdelle. Hirvittävässä
väreilyssä läjäpäin joukahaisia ja varmaan seassa pikkuinenkin mutta siinä
väreilyssä ei kyllä lajia saa. Merikihupari ilahdutti Pitkännokan suunnassa
mikä jäikin ainoaksi koko rallissa niinkuin monet muutkin lajit jäi yhden
haviksen varaan kuten karikukko ja heinätavi esim.. Ehkä me ollaan vaan niin
huonoja?

Virkkulasta varmistus pikastopilla limosasta ja luulimme että turkinpulua
jouduttaisiin ihan etsimään vanhasta Limingasta mutta siinähän se pojotti
kuin patsas langalla ja toinen lampun pylvään nokassa. Nou hätä. Ilman uusia
lajeja jatkettiin kohti tummia pilviä ja Tyrnävää. Vettä alkoi tulla kuin
esterin pers...Saavuimme viiden jälkeen Tuomakselle ja Miialle Murtoon.
Pikku lepohetki paikallaan. Hörpättiin kahveet ihan täykakkutarjoilun kera.
Murrosta joukkueemme vahvennettu sentään toisella kunnon silmä/korvaparilla
Heikin ohella= Tuomas aloimme setviä Tyrnävän peltojen saloja

Yritettiin koluta Murron peltoja, tuulihaukkoja ja sen sellaista mutta
olosuhteet kävivät mahdottomiksi! Vettä tuli aivan kaatamalla kuin ämpäristä
(vee sajab kui ämbrist!) Kurat! Joten pikainen päätös äkkiä karkuun ja
Ouluun mikä aina aurinkoinen city. Sitähän se onneksi olikin. Pohdimmekin
kuinka olosuhteet voikin niin paljon vaihdella yhden vuorokauden aikana.
Sairaan kylmää tuulta, sumua, tyyntä, lämpöistä, kylmää ja sadetta. Oulun
hoitokeikka aloitettiin Kempeleenlahdelta missä Tuomaksen ssp-paikalla
satakieli. Oritkarissa patsastelimme ja odottelimme hetken pinnoja. No
pikkutiira (ainoa havis) ja lumenkaatopaikan portilla alkoi viimein kuulua
sataman suunnasta "kurvii-kurvii" -ääntä! Jihaa hieno ralliipojo kurvista!

Seuraava episoodi oli pikakeikka Hietasaareen josta sataman portin lähisdel
kultarinta kuitattiin ja sirittäjä. Ja taas uusia mietintöjä. Tyrnävä, Akio
vai Liminganlahti? Lopulta päädyttiin sopuratkaisuun matkojen ja ajankäytön
suhteen eli Leton torni. Valo-olosuhteet arveluttivat mutta ei ollutkaan
niin paha tilanne onneksi. Saatiin strepera ja lapasotka. Eipä tarvi
matkustaa Akioon hoitamaan strepe-ankkaa. Havainnot jäi kyllä mun ja
Tuomaksen varaan sillä Heikki huomasi vasta tornissa että jokin on
uupelossa. Taisi puuttua kaukoputken okulaari.. No onneksi löytyi
takakontista olis voinu tulla muuten kallis linturalli.

Omituinen saderintama kiusasi Tyrnävän peltojen päällä. Mutta Peräojan
suunnassa kulki sateen rintama jossa staijattiin hyvin tiukasti. Peltolajit
piti hoitaa. Piinaavien hetkien jälkeen näkyi ja kuuului mm. kapustarinta,
pikkukoovitaja, suopöllö, rääkkä (ensimmäinen n. kahdeksasta) joten alkoi
helppaan. Kello olikin tällä hetkellä jo jotain puolenyön maita. Aika alkoi
olla yölaulajille. Paahdimme Heikin Almeralla (kuulemma kestää kaiken vaikka
pakoputki hieman jo rikkuuntunut rallista johtuen?) Tällä pörinällä
kuitenkin jatkettiin kohti Raahea. Revonnevalla kun staijattiin saatiin
Peltsin häly. Lumijoki Kari ja viitasirkka. Oli siis tiukasti sinne
matkattava. "Eerikin putiikin" mettätietä pitkin Tuomaksen lupaama matka
"n15miin" suunnilleen piti ja tulitikkuaski helisi mukavasti. Jatkettiin
Karin tietä ja alkoi jo olla takapenkillä väsy. Onneksi sain pikkuherätystä
kun huukajapari alkoi meuhkata reunametsäässä. Jees. Hauskaa tää tosi
"pohjustettu" ralli. Kun kaikki tulee spondena!

Via dolorosa alkoikin tästä ja tuskainen parituntinen. Yritettiin mutta
ilman pinnoja vaan aina Siikajoelta-Pyhäjoelle. Hanhikivellä nopeasti
saatiin viimein luhtahuitti ja lammen kupeelta löydettiin viirupöllön pesä.
Pientä hyvitystä sentään. Kiertoa ja kaartoa Pyhäjoen kylillä. Satakieltä ja
rääkkää. Muuten ilahduttavan tavanomaista lajistoa kuten punarintaa ja
rastoja. Eteläänpäin oli vaan liikuttava. Saavuimme jotain n.0300 jälkeen
Harmin lammille (harmi) Rallus täysin kateissa kuten meillä moni muukin asia
henkisesti ja fyysisesti? Mutta jos jotain hienoa oli oli linnun muodossa.
"Byt-by-Byt" Äimän käkenä tosimme kuuntelemme että viiriäinen! Perilahden
kohdalla. Olimme jo henkisesti valmiina Yppärin pelloilla olevaan
viiriäiseen mutta hjuva näin.

Pole hullum! Hakkasime söidama Ulkoharmi pärast metsään oli näes hiukan
metsälajipuutteita. Metsäteitä pitkin koukkasimme kohti pohjoista aina
Merijärven puolella käyden (kuitenkin oman yhdistyksen puolella kuitenkin)
ja taas napsahteli. Metsälajipuutteet alkoivat kuittaantua: rautiainen,
käpytikka, pyy, töyhtötiainen alkaen. Ja kun pääsimme taas Parhalahden
pelloille alkoi viitakerttusen meteli lähellä 8-tietä. Kun sitä haettiin
koko yö oli jo korkea aika. Naevia jäi valitettavasti löytämättä. Ja taas
uusia suunnitelmia. Merellä aivan uskomaton sumu joten aamustaijit voi
unohtaa. Varpeniuksen Karin soitto muuti suunnitelmia mutta oikeastaan ei
Raaheen päin kun kuitenkin oltiin siirtymässä. Jumangega pojat oli löytäny
tarsigerin Pitkästäkarista ja luhtakerttusen Lapaluodosta! Luhtakerttunen
hoitui kivuttomasti (paikalla myös mustapääkerttu oli). Mutta sinipyrstö oli
jo vaihtanut maisemaa valitettavasti.

Lapaluodosta yritimme kanukkaa (bcan) mutta sumu oli ystävämme.. Rallin
ainut karikukko näyttäytyi..Heikin mökiltä yritimme kuusitiaista ja
Mikonkarista kotipihaltani mutta nyt ei. Turhautuneena ajelimme merisumun
takia metsäteitä pitkin Hummastinvaaran läpi kohti Ruukkia. Ei onnistunu. Ei
pohjansirkkua ei lapinharakkaa. Taisin itte nukahtaa takapenkille hieman
kuten aina mulle käypi kevätralleissa. Heräsin uuteen maailmaan Ruukin
keskustassa ja paikallisella "jätärillä" Aivan uskomanton juttu muuten.
Olimme jo luopuneet toivosta mutta sendari olikin nyt myötämielinen.
Punasotkakoiras uiskenteli ihanasti lampareella.

Aamupäivä alkoi jo olla. Nyt mietimme vaihtoehtoja taas. Lähdemmekö
Rantsilaan hoitaan sittistä vai Heikin hyväksi arvelema Limingan Hirvinevan
torni? Auton nokka oli jo menossa Rantsilaan kovaa kyytiä kunnes menosuunta
kääntyikin Hirvinevan suuntaan lopulta. Matkalla Tuomas plokkasi hiirihaukan
ikkunasta jota ihasteltiin hetken. Huteran oloisessa tornissa staijattiin
klo 1000 jälkeen lopulta. Aluksi tuntui että mittään ei tapahu. Lopulta
muutama peto tuli taivaalle. Tuloksena nuolihaukka ja muuttohaukka. 2
kattociccee meni mutta aivan liian kaukaa. Kritiikki kunniaan. Lajimäärä
alkoi olla jotain 154 tässä vaiheessa.

Rallin lopetus alkoikin olla käsillä. Pahimmat puutteet oli jo kuitattu mm.
kottis aamulla Pyhäjoelta (huh) mutta viimeinen häpeätahra oli vielä
listalla eli sitapea türa heinätavi! Ilman querqveä ei lajimääräämme voisi
edes julkaista. Joten Virkkulaan siis ja muita lajeja koittamaan. Lopulta
viime minuuteilla tipahti tahramme upea heinätavikoiras tornin edustalle!

Taisi kokonaislajimäärämme olla n.155. Mikä noihin lähtökohtiin kait ihan ok
ilman pohjustusta, pesiä ilman mitään. Mutta nyt jossitellaan mikäli ois
"pohjat" ollu kohillaan ois voinu uusi rallienkkari syntyä. Kaikkien aikojen
yölaulajaralli. Ja kelit suosioillisemmat.. Mutta jossittelu tyhmää. Tää on
tätä.

Kirjoitteli ja pohdiskeli Hape



-- 
Jukka Hauru
Pramilantie 57
92140 Pattijoki
Puh: 0445779901
Virossa +37253677702

Email:
jukka.hauru at gmail.com
jukka.hauru at mail.ee
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20100602/cddb08fa/attachment.html