[Pply] Voittamaton armada saarta kiertämässä

[Jouni Pursiainen]

Hei,

Alla kertomusta tuoreesta Hailuotorallista. 

-          Jouni

 

 VOITTAMATTOMAN ARMADAN UUSI REITTI

Kertojana Jouni Pursiainen

Vuoden 2010 Voittamaton armada koostui vanhoista meriparroista (Juha Markkola, Tuomo Jaakkonen ja Jouni Pursiainen) vahvistettuna Aija Lehikoisella. Iskukykyä oli siis riittämiin ja kalusto ajanmukainen. Suzuki Vitara kyllä selviäisi reitistä. Hailuodon karikot olivat paikallis­tuntemuksen myötä hallinnassa, mutta keli aiheutti päänvai­vaa. Ilmatieteen laitos ei helpottanut suunnittelua, vaan tarjosi vielä viime tipassakin ennusteita, joiden olennaisin piirre oli se, että joko sadetta riittäisi pitkälle iltapäivään tai sitten ei. 

Vietimme yön Juhan legendaarisella lintumökillä, missä suunnitel­man viimeistely tehtiin illalla, vain kahden kilpailijaporukan häirit­se­mänä. Kovan jahkaamisen jälkeen päädyimme aloitukseen Riisinno­kalta. Oletus oli, että sää poutaantuisi jo aamusta. Rallistrategian en­simmäinen osa (minun toteuttamasta) kilpailijoiden yöllisestä meluhäirinnästä ei onnistunut. Yksi porukka (Joe Smit ja rottinkiviitakon vaarat) suojautui piharakennukseen, toinen (Käsijarruperuutus) taas oli varustautunut mm. korvatulpilla. Ei ollut siis enää mitään syytä häirinnälle.

Aamuherätyksen jälkeen päivä alkoi valjeta, mutta suunnitelma hämärtyi. Satoi vettä reippaasti. Sään piti kaikissa tilanteissa poutaantua luoteesta käsin, joten otimme käyttöön suunnitelman B ja ajoimme Keskiniemeen. Ne kulmat varmaankin poutaantuisivat ensimmäisenä. Myöskään ajatus kävelystä läpi märän metsän kohti Riisinnokkaa ei sytyttänyt. Keskiniemeen pääsi autolla, sinne siis. Tämä vastaa alkuperäisen Voittamattoman armadan lähesty­mista­paa: voimakas isku luoteisrannikolle, yhdistettynä epämääräi­sem­pään saaren kiertämiseen.

Menomatka oli lupaava: rastaita ja muuta pikkulintusälää pomppi valoissa tieltä. Keskiniemessä kuitenkin vaakasuora vesiviima iski kasvoihin. Mitä ihmettä: mökillä ei ollut merkkiäkään tämmöisestä tuulesta! Arpa oli kuitenkin heitetty ja aloitus oli edessä. Kaksi joutsenta avasi pelin ja heti perään kärjen kivikossa piipersi vaaleita pikkulintuja. Pulmusia! Se olisi arvolaji. Kaksi isosirriä lensi vastatuuleen, päivän ainoat meille, ja heti perään ampuhaukka. Niemen länsipuolella tiltaltti yritti selvitä tuiverruksessa pienessä puskassa. Mutta muutoin ei mitään ihmeempää näkynyt. Pulmussirrejä ei näkynyt missään, pikkulintujen ääniä tuskin edes pystyi kuulemaan, eikä niitylläkään ollut keltasirkkua kummempaa. Olikohan tämä sittenkään oikea aloituspaikka? Riisinnokalla olisi edes ruoho vihreämpää. 

Vihreydestä kateellisina siirryimme Virpiniemeen. Ensi pysähdyksellä löytyi sirriparvi, josta Aija sai pik­ku­sir­rin elikseksi! Semmoinen lämmitti ja tsemppasi koko joukkuetta. Merellä muutti metsähanhia ja lisäksi pari lapasorsaa. Pilkkasiipikin tuli hoidettua. Virpiniemen raripolku alkoi lupaavalla pettymyksellä: pieneen koivuun lensi hömpän kanssa selvästi pienempi pikkulintu. Lyhytpyrstöinen ja vilkas olemus toi mieleen inon, mutta kun ääntä ei kuulunut, eikä linnusta nähty kuin vilauksia ennen sen katoamista, jäi asia siihen. Mutta muutoin meni hyvin: kuikka, kaakkuri, mustalintu, tundrakurmitsa, punatulkku, selkälokki ja teeri saattaisivat olla arvolajeja. Välillä tuntui kuin sade alkaisi heiketä, mutta märkä totuus vei kuitenkin voiton, vaikka poutasää näkyi luoteessa koko ajan.

Marjaniemestä jäi mieleen lähinnä kiuru, merimetso, merilokki ja muuttohaukka, ensimmäinen päivän kolmesta. Heti peltoalueelle tultua löytyi närhi ja Kittiläntien varrelta kapustarintoja. Uskomattoman huomaamattomia muuten, kun ankara mulloksen selaaminen ei paljastanut mitään ennen kuin ne suvait­si­vat nousta koloistaan esiin!

Pölläntien varrella testattiin Vitaran jarruja: kelossa istui harteikas ja kookas petolintu, aivan ilmeinen kana­haukka. Lintu otettiin vielä putkeen ja pettymys oli käsin kosketeltava, kun lintu olikin vaaleapäinen muut­to­haukka!

Minut nakattiin kylmästi Pöllän laiturille, kun muut menivät kartoittamaan Kuivasäikkää. Vihulaiset (Joe Smit...) tulivat ahdistamaan, mihin vastasin taktisella eleellä: jäin seisomaan ja lörpöttelemään heidän kanssaan peittäen näkyvyyttä. Lapasotka oli tältä paikalta ainoa, jota ei nähty muualla.

Paluumatkalla kaivoimme Juhan mökin viereltä esiin lehtokurpan: etsintä kesti noin 10 sekuntia. Lintu lensi Patelanselän suuntaan, mistä yksi kilpailijatiimi (Karavaanarit) tietenkin sai sen ilmaiseksi tarjottimella. Päivän ainoa varpushaukka lenteli sateessa, ja juuri kun pohdimme, mistä käpytikan voisi saada, lensi sem­moinen pellon poikki.

Ensimmäinen pysähdyksemme Kirkkosalmella kohta puolen päivän jälkeen tuotti mm. timalin, taivaanvuo­hen ja rautiaisen. Lajeja oli jo 70, katkaisulajina sinitiainen. Näihin aikoihin havahduimme siihen, että hyvin menee!

Jouduimme sittenkin Riisinnokalle sateessa. Menomatkalla rämpiessä yli lensi matalalla kaakkuri. Vaikka laji oli jo hanskassa, Juha karjaisi siitä kuuluvasti - ja huomasi heti kilpailijoita lähituntumalla kiikareitaan nostelemassa. Näihin aikoihin muuten kiikareiden ja kaukoputkien pitäminen huuruista vapaana vei meiltä aikaa. Jokainen pysähdys alkoi vauhdikkaalla hinkkaamisella. Riisinnokka tuntui aluksi pettymykseltä: kyhmäri toki hoitui ja pienellä pinnistyksellä myös merikotka. Kärjestä kuitenkin löytyi aivan peräkanaa pikkutikka ja pohjansirkku, joka oli ässä, vaikka "Lopultakin reipastuneet" näkikin samassa paikassa tsik-sirkun. Tömpän puolella oli kahlaajaparvi, mutta heti kun saimme sen hallin­taan, lähti parvi lentoon. Siinä oli tundrakurmitsojen kanssa yksi oleellisesti pienempi kurmitsa, josta saimme irti lähinnä harmaat kainalot. Varmaankin fulva, mutta emme pystyneet sulkemaan pois edes keräkurmitsaa, joten tiedottaminen jäi epämääräiseksi. Rallilaji kuitenkin. Heti perään alkoi leppälintu (ässä!) ääntää kiivaasti ja kohta kuului taivaalta hanhiparven ääntä. Ääni kuulosti valkoposkilta, joita ne olivatkin. Kaikki 120 laskeutuivat Iso-matalalle. Rautaletossa kulorastas ja varsinkin pajulintu aiheuttivat jopa pieniä kiljahduksia. Lajimäärä kipusi yli 80:n ja ns. "takuuvarmoja" lajeja oli vielä niin paljon, että toiveikkuus hyvästä sijoituksesta alkoi orastaa.

Viinikanlahden polulla Aija äkkäsi mustarastaan ja heti perään me muutkin saimme sen hoidetuksi. Kirkkosalmen tornilla käytiin toistamiseen, tuloksena neljä lajia: haarapääsky, harmaasorsa, merihanhi ja tuulihaukka. Lisäksi näin yksin kanahaukan, joka meiltä lopulta jäi puuttumaan rallilajeista. Rantatieltä hoitui kolmannella pysähdyksellä kuusitiainen. Yhä vaan satoi, vaikka taivaanranta jo alkoi sinertää. Nyt varmaan saataisiin loppumatkan avomailta vielä puuttuvia petoja.

Petsamon laiturilta tuli uivelo ja mustakurkku-uikku ja Kaaran nokka tarkasteltiin myös toiselta puolelta tuloksena sinisuohaukka. Härkälintuja oli täälläkin. Ojakylässä piti saada pikkuvarpunen ja niitä olikin monta. Samalla hoitui bongaten mustaleppälintu, joka taas tuotti joukkueeseemme yhden eliksen. Erityisen iloisia olimme kuitenkin valkoviklosta, joka näkyi täältä käsin Kaaran laidalla kauniissa myötävalossa (ei se varmaan muuten olisi näkynytkään). Lajeissa 90 oli jo puhki ja toiveikkaina menimme loppuhuipennukseen Pökönnokalle. Heti alkuun hoitui kivitasku, perään ristisorsa ja pulmussirri. Pienellä hakemisella löytyi myös tiedossa ollut pikku-uikku, joka oli päätöslaji (97). Tunnelma oli yhtä korkealla kuin vasta paljastunut sinitaivas, kun armadan ralli­elisten määrä kasvoi samalla kolmeen. Yhtä siron näköistä Falcoa seurattiin pitkään, mutta se oli kuitenkin vain muuttohaukka. Samoin metsän yllä saalistelleet pääskyset olivat vain haarapääskyjä. Hyvästä lopusta innostuneina unohdimme kokonaan kompata niityn, josta olisi vielä voinut irrota vaikkapa lapinsirkku.

Odotukset olivat kovat purkuun mennessä: 97 on niin kova tulos tällä kelillä ja tähän aikaan vuodessa, että hyvin on pitänyt muilla mennä, jos tämän lyövät. Eivätkä lyöneetkään, vaikka Joe Smit.. tuli purussa tasoihin tiukalla kolmen lajin loppukirillä kun meiltä olivat jo lajit loppuneet. Oikeassa on-line-rallissa loppukiri oli kaiketi meidän tekemämme: neljä lajia aivan loppuhetkillä. Voittamaton armada purjehti siis voitokkaasti. Arma­dan uusi vahvistus osoitti voimansa poimimalla tärkeitä lajeja konkarien silmien edestä.

 

 

 

 

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20101001/402092d3/attachment.html 
-------------- next part --------------
A non-text attachment was scrubbed...
Name: not available
Type: image/png
Size: 48103 bytes
Desc: image001.png
Url : http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20101001/402092d3/attachment.png