[Pply] Rallitarina, Kuivat kelmit PPLY:n kevätrallissa

[Pekka Ruuska]

Hei,

Sadepäivän ratoksi kirjoittelin omat kokemukset kevätrallista. Tosin
jotain jätin kertomatta, kuten aina. Kirjoitelkaahan toisetkin,
hauskaa noita on ollut lukea, vaikka hienompaa tietenkin on olla itse
mukana.

tv.

Pekka Ruuska


----------------------------------------------------

28.5.-29.5.2011

Kuivat konnat eli Pekka Järvelä, Ilpo Kojola, Ilkka Ruuska ja Pekka
Ruuska PPLY:n kevätrallissa 2011

Lauantaiaamuna Forecan sadetutka lupasi koko alueelle kovaa sadetta,
mutta Ilmatieteenlaitos ennusti sisämaan ainakin aamupäivällä
kuivemmaksi. Optimisteina uskoimme lopulta jälkimmäistä ja lähdimme
Ilpon Saabilla klo 08:35 kohti Nurmesjärveä. Olimme aprikoineet
aloituspaikaksi myös Pitkänokkaa, mutta vesisade kaatoi sen idean.
Edellispäivänä kävin myös Myllykankaalla ja Iissä tiedustelemassa
aloituspaikkaa, varsin laihoin tuloksin.

Matkalla Pulkkilassakin satoi vielä, mutta Nurmesjärvellä oli lähes
sateetonta, tosin pilvistä. Ketään muita ei torniin tullut, mutta me
staijasimme siellä intoa täynnä puoli kymmenestä alkaen. Noin klo
11:30 tornin ylitti kuikka, josta olimme jo vähällä aloittaa. Onneksi
keskushermosto piti ja aloitimme vasta klo 11:55 kun tuulihaukka
kähelsi nuolihaukan kanssa järven vastarannalla. Pari minuuttia sen
jälkeen hiirihaukka lensi näkyviin ja rallin varsin innostava aloitus
toteutui. Noin puolessa tunnissa merkkasimme 53 lajia, mukana
arvokkaat punasotka, pikkutikka ja sirittäjä. Nurmesjärven perusherkut
mustakurkku-uikku, heinätavi ja härkälintu tosin puutuivat nyt, mutta
silti alku oli meistä vähintään loistava.

Lähdettyämme pysähdyimme Nurmesperän tiellä katsomaan ensimmäistä
metsän ympäröimää peltoa kulorastaasta haaveillen, ja hetihän niitä
kaksi löytyikin. Samalla kuului myös usein kevätralleissa hankala
hömötiainen ja lisää sirittäjiä. Sääennusteen perusteella päätimme
jatkaa etelässä pysytellen, ajoimme Haapaveden ja Oulaisten kautta
kohti Pyhäjokea. Matkalla satoi paljon, löytyipä kuitenkin
hakkuuaukealta isolepinkäinen, pikkuvarpunen Oulaisten hautuumaalta ja
kottarainen Oulaisista. Jossain Haapavedellä ensimmäiseen kuudesta
tapaamastamme närhestä törmätessämme saimme myös rautiaisen,
hernekertun eräiden muiden metsän laululintujen ohella. Närhi tosin ei
noussut pinnaksi asti vielä ensiyrityksellä. Sateen jälkeen
linnunlaulu oli runsasta, yleensä kaikkein niukin pinna-aika eli
iltapäivä toi tällä kertaa meille paljon lisää.

Edetessämme Pyhäjoen Överstinperän kohdalla noin klo 16:00 piiparista
ilmoitettiin arosuohaukka, joka oli havaittu Yppärissä eli vain parin
kilometrin päässä. Kuitenkin Yppärin pellot olivat nyt perin tuuliset,
kylmät ja tyhjät, vaikkakin tapasimme siellä iloksemme Ääniharavat,
jotka kertoivat arosuosta lisää ja toivottivat onnea ralliin. Jonkun
ajan päästä jouduimme silti lähtemään pelloilta ilman fasaania
hienompia lisäpisteitä, mutta edelleen toiveikkaina Yppärijokisuuhun.
Sieltä kertyi heti merellisiä lajeja kuten meriharakka, pilkkasiipi,
valkoposkihanhi ja selkälokki ehkä arvokkaimpina. Selkälokkien
suuresta joukosta emme löytäneet yhtäkään merilokkia, joka oli aika
uskomattoman tuntuista. Palasimme rannoilta uudestaan Yppärin
pelloille, nytpä lähes ensimmäinen katsomamme lintu oli pellossa
istuva arosuohaukkakoiras. Se nähtiin alle 20 metristä ja kotvan
saimme tarkkailla kaunista haukkaa myös lennossa. Katsellessamme vielä
hiukan ympärillemme laskeutui toiselle puolelle tietä muutama
kahlaaja, jotka kaukoputkella totesimme oikein söpöiksi
keräkurmitsoiksi. Joukkue alkoi olla taas iloisissa rallitunnelmissa,
varsinkin kun poistuessamme pelloilta sinisuohaukkakin ilmaantui aivan
viereemme pyörähtelemään. Ajoimme peltoteiden kautta Raahea päin,
harmiksemme tosin peltopyy ja suopöllö vain eivät missään silmiimme
osuneet.

Ohitimme Hanhikiven menomatkalla, siihen olemme harvoin pystyneet,
mutta aikaa piti yrittää käyttää oikein.  Arkkukarissa
Järvelänjärvellä pysähdyimme, siellä oli taas mustakurkku-uikku, tässä
rallissa kohtalaisen arvokas laji. Aittalahdessa näkyi harmaasorsa ja
Maivaperästä löytyivät kanadanhanhi sekä mustalintuja. Pattijokisuu
oli taas hienon antoisa, merikihu, karikukko, heinätavi ja pikkutiira
toivat sieltä arvopinnoja.  Merivesi oli aika korkealla, odoteltuja
arvokahlaajia ei ollut näkyvillä tai kuultavissa, joten jatkoimme
Säikänlahteen. Siellä palokärki, räyskä ja punasotka ilahduttivat
varsin pinna-ahneita mieliämme, vaikka mustatiirasta ei enää havaintoa
tullutkaan. Ilahduttava oli lisäksi harmaasorsanaaras noin
kymmenpäisen poikueen kanssa.  Seuraavassa etapissa Alhonmäessä
iltakymmenen jälkeen kangaskiurut laulelivat yhä ja pikkutylli soi
kovaa, näistä jälkimmäinen oli meille varsin harvoin saatu äänielämys
Suomen luonnosta.

Säärenperässä pilvisyyden ansoista oli illallakin helppo tarkkailla,
kuitenkin uudet tikit tulivat lähinnä äänistä, kun lapinsirri kilisi
ja mustapyrstökuiri kuikutti. Suosirriparvi ylitti meidät, mutta
muuten näkyi enimmäkseen perusvikloja eli valko- ja punajalkaversioita
sekä suokukkoja. Karinkannan pelloilla kuului noin sekunnin pikkukuovi
ja langoilla näkyi uuttukyyhky, jota kyllä tapasimme rallissa
myöhemminkin. Varessäikässä kuittasimme merimetson, joka jäi
edellisvuonna meille ehkä ralliuramme komeimmaksi negaatioässäksi.
Olkijokisuusta ei ihmeitä löydetty, sen jälkeen palasimme meille hyvin
tuttuihin Pyhäjoen maisemiin hakemaan yön ääniä.  Pinnakassissa oli
nyt jo reilusti yli sata havaintoa, joka näytti kovasti enteilevän
meille omaa ennätystulosta.

Hanhikivessä oli yön erikoisuuksien osalta hiljaista, samoin muualla
Pyhäjoella, kävimme Harmin lammillakin. Kylän penkkatiellä kuitenkin
kuuntelimme varttitunnin ajan outoa harvatahtista raapimista tiuhasta
pensaikosta tien vierestä. Ääni kuului ilmiselvästi jollekin
rantakanoista ja Vogelstimmenin äänistä sama rykiminen löytyikin
liejukanan kohdalta. Muut rantakanat eivät semmoista ääntä pidä. Emme
kuitenkaan ottaneet lajista rallipinnaa, koska vain yksi perusääni
lajilta ei kaikkien mielestä kunnolla riitä määritykseen.

Teerelänperässä aamuyöllä kävimme vahoilla tutuilla Ilkan mummolan
pelloilla. Isossa haassa kuulimme ruisrääkän, aivan spontaanisti kuten
jossain rallissa ennenkin. Harmi vain, että näimme myös
Sukulaatimuusit samoissa maisemissa, joten mitään toivoa ässästä ei
ollut.

Aamun pienet tunnit kiersimme metsoa ja teertä yrittäen Parhalahden
metsäteitä ilman tulosta. Emme käyneet nyt omilla helmaripöntöillämme,
vaikka taas olisi ilmeisesti kannattanut.  Kypsät keijut nimittäin
kuulivat ralliyönä helmipöllön melko tarkkaan viimevuonna asutun
pöntön kohdilla. Nyt siellä lienee uusi ujompi naaras, joka ei aukolta
kurkistele.

Hanhikiven kärjestä saimme sitten käenpiian, jonka koputusäänikin
kuului, sekin aika outo tapaus meille. Rantakivillä staijailimme
pikaisesti Taivaan varjelemien kanssa, viimein kirjasimme kuikankin
usein nähtyjen kaakkurien lisäksi. Teeripinnan saimme Hanhikivestä
paluumatkalla. Tankokarinnokan tornissa, eli Parhalahden kahdesta
kalasatamasta uudemman tornista näimme pikkulepinkäisen. Sen saaminen
nelihenkisen joukkueen pinnaksi oli hyvin lähellä epäonnistua, mutta
huiman taidokkaan uudelleenlöydön ansiosta toteutui.

Aamun uudet käynnit Alhonmäessä ja Sääressä olivat turhia, samoin
lähes pisteetön oli Säären-Varjakan rantatie, joka usein on ollut kova
pinnapajatso. Tosin vaikeaksi käynyt punatulkku kuultiin, joukkueelle
hyvin suureksi helpotukseksi ja kiinnostava tapaus oli myös risukosta
löydetty melkein heti ilmaan noussut hiirihaukka. Peruspinnalista oli
meillä jo tässä vaiheessa aika täynnä, puutteina vielä tosin
peltosirkku, urpiainen, uivelo ja jopa merikotkakin. Aikaa oli silti
vielä tuntikaupalla, näytti hyvältä edelleen, mutta aamupäivä oli
sittenkin meille niukka. Asiaan vaikutti vastoin odotuksia alkanut ja
pitkään jatkunut sade, sen vuoksi ajoimme esimerkiksi ympäri
Liminganlahden autosta kertaakaan nousematta. Helpot pulut, mustavaris
ja turkinkyyhky toki otettiin.

Oulun Kiviniemessä urpiainen vihdoin soi meillekin ja tornista
poimimme härkälinnun, kyseistä lajia yllättävän harvat tänä vuonna
havaitsivat.  Oritkarissa haimme tikliä ja hemppoa, mutta ei
niitäkään, samoin kävi Kellonkartanossa. Viime hetkillä onneksi
tajusimme, että Virkkulaan ehtii yhä hyvin, sinne sitten ajoimme turbo
kuumana ja helvetin enkelitkin ohittaen, mutta näkemättä vieläkään
suopöllöä Tyrnävän/Limingan laajoissa peltomaisemissa. Lopun puoli
tuntia Virkkulassa oli meille aivan erinomainen, se toi uivelon,
merikotkan, mehiläishaukan ja aivan viimeisillä sekunneilla vaikeasti
korkealla lentäneen sääksen. Myöhään jätetty aloitus näytti nyt
arvonsa vakuuttavasti.

Lopputuloksemme jäi omasta ennätystuloksestamme vähien kahlaajien,
yhteen jääneen yölaulajan ja peräti täysin nollaan jääneiden
pöllölajien vuoksi. Kaikki muut lajiryhmät löysimme tavallista
paremmin, joten osaamisemme lienee mennyt taas eteenpäin. Rallin
aikana ajelimme melkein 700 km, siinä taisi syntyä kyseenalainen
ennätys, vaan yhtään ei oikeasti kaduta se.  Onnittelut voittajille ja
kiitokset kaikille ralliporukoille sekä järjestäjille, hienosta
taisteluhengestä, mukavasta seurasta ja upeasta linturallista. Ehkä
palaamme vielä.