[Pply] rallitarina

[Tuomo Jaakkonen]

Rallitarina: Kypsät Keijut

Sääennusteet rallin alla aiheuttivat meille päänvaivaa, kuten varmasti  
muillekin. Näytti kuitenkin, että lauantaiaamusta saderintamat  
väistyisivät lännestä alkaen. Aloituspaikaksi keksittiin Hailuoto,  
eikä mitään parempaakaan tullut kellekään mieleen. Tämä sopi myös  
Keijukaisten perinteeseen aloittaa ralli aina eri paikasta.  
Aloituspaikan valintaa puolsi myös näytön halu Luovon puolesta,  
kuulemma muinoin perinteinen aloituspaikka ei ollut tuonut  
2000-luvulla voittoa millekään joukkueelle.

Tuomo meni jo illalla saareen ehtien kuitenkin tehdä vain  
negapohjustuksen Pöllänlahdesta ja Kuivasäikästä, jänkäsirriäisen ja  
tundrakurmitsan takia niihin ei kannattaisi käyttää aikaa rallissa.  
Rallitäpinöissään Tuomo ei kuitenkaan saanut nukuttua kuin aamuviiteen  
ja herätessä Markkolan Juhan mökillä lauloi viitakerttunen  
pihipuskissa. Pääsi poika näyttämään Jurtsille pihapinnan. Vesa ja  
Heikki tulivat puoli yhdeksän lautalla, vielä lauttarannasta ajaessa  
pohdittiin Riisinnokan ja Luoteisrannan välillä, päädyimme kuitenkin  
Riisin monipuolisuuden takia.

Riisille saavuimme aika tarkkaan kymmeneksi, välillä lyhyitä  
tihkusateita, mutta vedentulo ei meidän joukkueelle aiheuttanut pulmaa  
missään vaiheessa rallia. Siinä mielessä aloitustaktiikka tuntui  
toimineen. Katsoimme iloisin mielin mantereen päällä olevaa synkkää  
taivasta. Mitään sääkseä kummempaa aloituslajia ei tuntunut millään  
löytyvän, kaakkoistuuli häiritsi meren selaamista ja korkea vesi  
kahlaajien etsimistä Tömpästä ja Isoltamatalalta. Yhdeltätoista teimme  
raa?an päätöksen siirtää aloitus Mäntyniemeen. Aloituksen  
myöhästymistä pidimme vain hyvänä, sunnuntaina piti olla parempi keli  
muun muassa pedoille.

Mäntyniemessä heti mökin pihassa oli pikkulepinkäinen kellon ollessa  
jo 11.39. Heikki kokeneimpana osasi suositella aloittamista, Tuomo ei  
kuitenkaan älynnyt lajin vaikeutta. Aloituslajiksi tuli paikallinen  
naaraspukuinen uivelo tasan 12 (joukkueen ainut), pikkuleksa oli  
tietenkin jo hävinnyt. Tuomo ja Heikki kävelivät Virpiniemeen, etapin  
parhaimmaksi jäivät jänkäsirriäinen ja tundrakurmitsa, kuitenkin  
Pöllä-Kuivasäikän sai nyt lopullisesti unohtaa. Vesa löysi auton  
siirrettyään onneksi uudelleen myös joukkueen ainoaksi jääneen  
pikkulepinäisen Virpiniemen pusikosta. Lopuksi niemen länsipuolelta  
Heikin putkeen sattui vielä se, mikä paikalta oli toiveissa ?  
pulmussirri (odotettu jokeri, ja joukkueen ainut). Palatessa hakkuulla  
istui hetkellisessä rankemmassa sadekuurossa monesti vaikea  
nuolihaukka, joita sunnuntaina kuitenkin näkyi useita. Marjaniemestä  
saimme aina vaikean variksen, 53. laji, kello oli 13.15.

Patelanselältä löytyi tärkeä heinätavi sekä bongattiin aamun  
viitakerttunen. Kirkkosalmen tunnin staijin aikana aurinko jo  
pilkahteli. Lajilistalle ei kuitenkaan metsävikloa, sääkseä,  
harmaasorsaa tai räyskää kummempaa lentänyt. Ulkokarvossa ja  
Ojakylänlähdella listalle kirjoitettiin vain peruslajistoa. Pökön  
jätimme paikan hitauden vuoksi väliin (purussa kuulimme hyväksi  
ratkaisuksi), mutta Kohtuuden ystävät ja Kansakunnan Keihäänkärjen  
sekä neljän linnun vesipääskyparven siellä näimme Potin satamasta.   
Puoli viiden lauttaan ehdimme parin minuutin marginaalilla. Hailuodon  
aloitus ei tuonut ryöppyä hyviä lajeja, mutta ei Luoto varsinaisesti  
pettänytkään.


Lauttamatka toi merimetson, laji 96. Oulunsalon Karhuojalla  
uuttukyyhky hoitui vauhdista, mutta fasaanin takia piti jo palata  
hiukan. Oli aika siirtyä bongaushommiin Ouluun. Rantakurvi hoitui  
yllättävän nopeasti. Hietasaaresta Sarviahon Erkin ennen rallia  
kiitettävän suoraselkäisesti Tiiraan ilmoittama mustapääkerttu  
lurautti Heikille ja Vesalle säkeen. Helmipöllön pöntölle oli lähes  
samanaikaisesti suuntaamassa Vartti Mainio. Tämä aiheutti Tuomolle  
pientä hampaiden kiristelyä, olihan useista kysyjistä vain Nuotit  
Hukassa nuotitettu pöntölle. Hietasaaren tornille emme menneet,  
parkkipaikalla sirittäjäyritys jäi yritykseksi. Kylmä keli ja vain  
Heikin korvat olivat sirittäjätaajuudella. Puukiipijä toi vähän  
lohtua. Vielä tehtiin koukkaus varpuspöllön kautta ja seitsemältä  
nokka kohti Liminkaa. Oulussa oli ja havaittavissa pientä  
huolestuneisuutta. Kaikki hoitui mikä pitikin, muttei missään paikassa  
löytynyt mitään ekstraa, joka olisi hyvin menevän rallin indikaattori.

Vauhdissa Kaakkurista mustavaris ja Tupoksessa läpsytteli rallimme  
useista suopöllöistä ensimmäiset. Limingasta turkinkyyhky löytyi tällä  
kertaa heti. Tyrnävän Partaalla ralliaamuna tietoomme saamat  
keräkurmitsat olivat vielä paikalla, pikkukuovi lauloi, mutta paikalla  
varmalle peltopyylle oli vielä liian aikaista. Jokisillan tuntumassa  
koukkasimme tutun mustapyrstökuiripaikan kautta välttyäksemme  
Liminganlahdelta kokonaan ja rallimme ainut peltosirkku lauloi  
ilta-auringossa. Limingassa harkitsimme vielä kuitenkin reittiä  
etelään; rantatie ja jokin Liminganlahden torneista vai kasitie ja  
Revonneva. Valitsimme suon ja alkoi tunnit kun keijuja keitettiin.

Muinoin hienolla lintusuolla ei nyt ollut linnun lintua, oli toki  
myöhä ja hämärä, mutta silti, ei ainuttakaan lintua. Heikki päättikin  
ruksia paikan rallisuunnitelmistaan ikuisesti. Varttia etsiessämme  
aikaa paloi tuhottomasti gepsin ladatessa karttoja, ja paikan päällä  
vielä lisää kun tuskailimme nuottien ymmärtämisen kanssa.  
Lapinharakkakaan ei paljoa lohduttanut. Ja tämä oli vasta alkua.  
Puolen yön ja aamu neljän välillä saimme vain yhden lajin, sekin oli  
selkälokki Elävisluodosta 2:30. Yritimme kyllä. Ajoimme A:n, B:n ja  
C:n kautta ja yritimme lajeja F, G ja H paikoissa X, Y ja Z.  
Yritettiin muun muassa Siikajoen ja Raahen kosteikkojen  
kuuntelukierroksen kautta Pyhäjoen Heinikarinlammelle.  
Hanhikivenniemen alueella oli suorastaan tungosta ralliporukoiden  
toimesta. Näimme Chocolate Moosen ja Ääniharavojen kanssa  
poristessamme menetimme suklaahirvien samanaikaisesti kuuleman  
jänkäkurpan. Hapen ja Heikin torstai-illan pohjustusretken  
pensassirkkalintu ja luhtahuititkin Heinikarinlammella pettivät  
useasta yrityksestä huolimatta, eikä tästä pohjustuksesta listallemme  
tullut ainuttakaan lajia. Tästä Hape ehti jo sisäpiirinkettuilua  
listalle laittaakin. Kokonaisuudessaan Tyrnävän Jokisillan ja Pyhäjoen  
Sunin välillä saimme vain YHDEKSÄN LAJIA KAHDEKSASSA TUNNISSA. Mikään  
näistäkään lajeista ei ollut positiivinen yllätys. Suniin tullessa  
kello oli neljä ja listalla 124 lajia, enää emme haaveilletkaan  
voitosta.

Sunissa varmaa valkoposkihanhea ei löytynyt, riskilä kuitenkin piristi  
tunnelmaa jo huomattavasti (vain yhdellä muulla joukkueella, sekin  
sama lintu). Palatessamme rantadyyniltä lentoon kiroillen lähtenyt  
riekko sai jo hymyn koko joukkueen kasvoille jota aamuaurinko korosti.  
Valkkaritkin viimein löytyivät Elävisluodon Ulkoistenkalliolta, meille  
jo hoitunut mustapääkerttu harmitti kilpailevan Chocolate Moosen  
kuulopiirissä. Hanhikiven parkkipaikalla kisaili kolme pohjantikkaa,  
joka oli yllätykseksemme vain neljällä seitsemästätoista joukkueesta,  
näimme vielä yhden myöhemmin Maivaperällä. Meri ei Hanhikivellä tuonut  
lisää lajeja, koivikossa jo pitempään asustellut käenpiika sentään  
suostui piukuttamaan.


Kottarainen ja pensaskerttu hoitui Teerelässä. Yhdellä sisemmällä  
pellolla kaksi metsähanhea merihanhiparvessa oli oikein mukava  
yllätys. Helmipöllö koiraskin kuului puputtamasta todella  
aktiivisesti, yksi rallimme hienoimmista havainnoista vuodenaika ja  
kellonaika huomioiden, vaikka laji meillä jo olikin. Purussa kuulimme,  
että Ruuskilla on pönttö kyseisessä metsikössä, mutta lajia eivät  
Kuivat Kelmit saaneet. Parhalahden metsäautotiellä Heikki ja Vesa  
hoitivat tärkeät närhen, palokärjen ja pyyn Tuomon torkkuessa  
takapenkillä. Kultalanlahdella Tuomokin jo piristyneenä kaivoi  
pikkutiiran ja merikihun, alkoi olla viimeinen paikka nähdä moiset  
peruslajit, kyhmyjoutsenkin tuli listalle tässä vaiheessa. Heikki  
huomasi vielä lahdelta härkälinnun 145. lajiksi, uusittu tavoite  
vaikutti mahdolliselta ja aamu oli kääntänyt mielialat plussalle.  
Kello oli kahdeksan ja ralliaikaamme jäljellä vielä kahteentoista.  
Aikaisemmin, kun toive voitosta oli heitetty, oltiin asetettu  
tavoitteeksi silloin vielä kaukainen 150 lajia, ilman sitä ei  
kehdattaisi mennä purkuun.

Päätiellä vauhdista tilhi, Oravanjärveltä mustakurkku-uikku,  
Paskalahdelta punasotka, Maivaperältä kanadanhanhi ja  kangaskiuru  
Alhonmäellä sai kunnian olla sadasviideskymmenes lajimme. Kello oli  
kymmenen sekä paikka ja keli hyvät petostaijiin. Kohtuudet Ystävät ja  
Vain Varmat Puuttuu olivat samoilla asioilla. Meiltä puuttuivat  
päiväpedot vielä lähes tyystin, vain sääksi, merikotka, ruskosuo-  
nuoli- ja tuulihaukka olivat listalla. Melko pian löytyikin  
mehiläishaukka, joita näimme paikalla lopulta ainakin neljä.  
Varpushaukat soivat myös itsensä pinnoihin, mutta enempää ei irronnut.  
Karinkannassa tasan yhdeltätoista saalistellut sarvipöllö oli  
lopetuslajimme järjestyksessään 153. Säären ranta tai kivikasan pellot  
eivät enää lisää lajeja antaneet.

Purkuun ajaessamme olimme täysin varmoja, että voittoon ei tuloksemme  
riitä. Loppujen lopuksi rallikelihän oli ollut hyvä, toki muutto oli  
nollassa ja yölaulajat myöhässä. Peruslajien jälkeen olimme johdossa,  
mutta se nyt ei vielä tarkoita mitään. Heikki tokaisikin, että hänellä  
sellainen vika, ettei voi sietää puuttuvia rukseja peruslistoilla ja  
panostaa siksi liikaa aikaa niihin. Huudon edetessä ensin Vartti  
Mainio ja lopulta Chocolate Moose kolkuttivat vuorollaan kannoilla,  
mutta edes rinnalle ei muiden joukkueiden lajit riittäneet. Pääsimme  
suureksi yllätykseksemme huutamaan pulmussirrin purun viimeisenä  
lajina jo varmoina voittajina. Tänä vuonna ei ilmeisesti millään  
joukkueella ollut kunnon tykitys päällä.

Jälleen kerran purku pelasti rallin! On tämä mielenkiintoista touhua,  
välillä voi varmana voittajana mennä purkuun ja pettyä, pojat näkee  
enemmän. Ja sitten varmana tappiosta huomata purussa kuitenkin  
voittaneensa.

Kiitos kilpakumppaneille, joita tänä vuonna oli tavallistakin  
runsaammin, joka näkyi vähäisessä ässien määrässä kaikilla  
joukkueilla, sekä Rannikoille purusta!

Kypsät Keijut
Tuomo Jaakkonen, Heikki Tuohimaa, Vesa Heikkilä

PS. Kovin mielellään lukisimme muidenkin rallitarinoita.