[Pply] Ihanat Miehet Retkellä - rallikertomus

[Pauli-Pekka Österberg]

Iltaa!

Viihdyttävää tekstiä! Hyvin kuvailtu tunnelmia rallista, tässähä pääsi  
osittain jo ralliin mukaan näitten kertomuksien kautta, vaikka  
todellinen ralli väliin jäikin :)

Parhaita tilanteita nuo "kivempien" rallilajien saanti, hauska huomata  
mite samanlaisia reaktioita ne saa aikaan muissakin... :D

T. P-P



Lainaus Harry Nyström <harry.nystrom at quicknet.inet.fi>:

> Moi,
>
>
>
> Olen vihdoin kirjoittanut Ihanien Miesten pitkähkön retkikertomuksen
> blogiini muutaman hassun kuvan kera:
>
> http://www.harrynystrom.net/wordpress/?p=892
>
>
>
> Alla on myös tekstimuotoinen versio samasta kertomuksesta ilman kuvia ja
> alun yhteenvetoa.
>
>
>
> Joukkueemme, Ihanat Miehet Retkellä, retkeili 26.-27.5.2012 yhtäjaksoisesti
> 24 tuntia akselilla Oulu-Pyhäjoki havaiten uskomattomat 165 lajia, jolla
> tällä kertaa irtosi tämän lintukisojen kuninkuusluokan voitto! Ja vaikka
> voittoa ei olisi tullutkaan, oli ”retkemme” uskomattoman onnistunut, hauska
> ja leppoisa. Alla on pitkänpuoleinen kertomus siitä.
>
>
>
> Suunnittelua ja pohjustuksia
>
>
>
> Sovimme porukalla jo hyvissä ajoin, että kevätralliin pitää osallistua.
> Kiljusen Jari taisi olla ensimmäinen kyselijä rallista ja pian sovimme myös
> Aallon Jannen kanssa, että olemme kaikki mukana. Hetken näytti siltä, että
> sekä minulla että Vierimaan Antilla olisi työeste, mutta molempien esteet
> poistuivat ja niin kävimme suunnittelemaan kisaa.
>
> Koska Antti oli töissä Liminganlahdella, saimme luonnollisesti melkoisen
> määrän tietoa sieltä käsin, mutta minä ja Antti teimme sekä yhdessä että
> erikseen muutamia täsmäiskuja eri puolille maakuntaa kartoittaaksemme
> lintutilannetta rallia varten. Pohjustuksiin ei kuitenkaan kulutettu
> kovinkaan paljon aikaa; lähinnä yhtenä päivänä viikonlopusta tai tunti
> joinakin arkiaamuina. Saimme kuitenkin selvän käsityksen alueen linnustosta
> ja haluamastamme reitistä. Viime vuosien virheistä oppineina hioimme
> aikataulua tarkemmaksi ja päätimme noudattaa sitä säntillisemmin. Lopulta
> tilanne näytti hassulta: tulisimme seuraamaan melko pitkälti edellisvuonna
> käyttämäämme strategiaa, jolla saimme vain 145 lajia. Erona tosin oli se,
> että joukkueen kokoonpanossa oli muutoksia ja suunnitelma oli huomattavasti
> tarkempi sekä sääennuste suosi strategiaa.
>
>
>
> Ralliviikonlopun perjantaina Jassi lähti ajamaan Lappeenrannasta kohti
> Parikkalaa, josta Janne nousi kyytiin ja he ajoivat alkuillasta perille
> Kiiminkiin, missä he yöpyisivät kotonamme. Keskustelimme hieman rallin
> kulusta, soitimme Antille ja sovimme noudon hänen kotoaan kello 8:ksi,
> saunoimme ja nautimme pari kylmää ja märkää, kunnes olimme valmiit käymään
> nukkumaan. Koiramme Mauno ja Sulevi saivat luonnollisesti osansa vieraiden
> huomiosta, joka oli etenkin Sulevin (ja vieraiden) mieleen.
>
>
>
> Aamulla herätys oli klo 6, jotta ehdin käyttämään koirat ulkona ja
> valmistella aamiaisen ennen muiden herätystä. Puolen tunnin kuluttua päästin
> jo Sulevin suorittamaan aamuherätyksen, jonka jälkeen nautimme aamiaisen ja
> tankkasimme termokset täyteen kuumaa kahvia. Aamu lähti hieman tahmeasti
> käyntiin, mutta pian olivat nivelemme jo vetreytyneet ja nousimme puolen
> kahdeksan jälkeen uskollisen rallimobiilimme, Nissan Qashqain kyytiin. Olin
> edellisenä iltana puhdistanut ikkunat sekä panoraamakattoikkunan hyvin
> maksimoidakseni autosta tehtyjen havaintojen määrän. Ja olihan meillä taas
> tarkoitus kerätä rallin aikana muutama PKIP eli panoraamakattoikkunapinna!
> :D
>
>
>
> Ajoimme suorinta tietä hakemaan Anttia Heikkilänkankaalta. Ehdimme jo
> huolestua Antin nukkuneen pommiin, kun se ei vastannut puhelimeen eikä
> miestä näkynyt pihalla, mutta onneksemme Antti astui samalla hetkellä
> kotiovestaan valmiina taistoon. Ajoimme suorinta tietä Oulun Oritkariin
> tutkimaan paikan tilaa. Lumenkaatopaikaksi muuttunut alue oli hiljainen,
> mutta toisaalla onnisti: selasin kiikareilla kenttää, kun erään kasan takaa
> pilkisti pieni oranssin-ruosteenvärinen laikku: peltopyyn pää! Hetken
> kuluttua peltopyyt tulivat esille ja lähellä pesinyt tiira alkoi pommittaa
> niitä koiraan pörhistellessä höyheniään ja suojellessa naarasta. Eipä oltu
> ennen nähty moista. Muutoin paikka oli hiljainen, vaikka peruslajeja
> näkyikin jonkin verran. Jatkoimme suoraan Oulun Pateniemeen tarkastamaan
> muuttotilanteen ja paikalliset linnut.
>
>
>
> Pateniemessä oli lintuja yllättävän kivasti: alleja, mustalintuja ja
> pilkkasiipiä paikallisina, samoin ristisorsia, valkoposkihanhia, merikihu,
> räyskiä ja harvakseltaan töräytellyt fasaani. Muuttoa oli melko vähän,
> vaikka kuikkia menikin muutama parvi. Koska oletimme, että paikalliset
> linnut löytyvät muulloinkin, päätimme siirtyä eilisiltana lukkoon lyödyn
> suunnitelmamme mukaisesti aloittamaan metsälajeilla Sanginjoen maisemiin.
> Suunnitelmaa tosin päivitettiin siltä osin, että palatessamme kävisimme
> Pateniemessä. Matkalla kävimme keskustelua lajeista joilla aloittaisimme
> sekä käväisimme vielä pikaisesti pari paikkaa, mm. Oulun Pyykösjärven läpi.
>
>
>
> Metsään päästyämme lähdimme etsimään riittävän hyvää aloituslajia.
>
>
>
> Pian autolta lähdettyämme löysin Jannen kanssa yhtä aikaa erään männyn
> latvuksesta aina niin vaikean töyhtötiaisen, joka vaikutti pysyvän hyvin
> muutaman männyn latvustoissa. Lintu oli todella hiljainen, joten sen
> löytyminen oli melkoinen sattuma. Päätimme, että parempaa pitää saada ja
> kyseinen töyhtötintti varmaan hoituisi myöhemminkin. Kun kävelimme samaa
> reittiä takaisin, oli sama lintu vieläkin latvustossa, joka antoi uskoa
> oletuksellemme. Päätimme hajaantua, jotta saisimme mahdollisimman ison alan
> tutkittua – lähdimme siis vastakkaisiin suuntiin.
>
>
>
> Ralli alkaa metsälajeilla
>
>
>
> Pian löysin ensimmäiset hippiäiset ja töyhtötintinkin ja sitten huomasin
> jotain punaista kuusella: pikkukäpylintupari etsiskeli ruokaa kuuselta.
> Soitin havainnoista muulle porukalle ja jatkoin parempien lajien etsimistä.
> Hetken päästä puhelin soi: muut olivat löytäneet pohjantikan ja Janne
> varmisti, että aloitammeko sillä. Sanoin, että aloitamme ja samalla heidän
> ylitse lensi pari isokäpylintua, jotka jatkoivat suoraan minunkin vieritseni
> voimakkaasti äännellen ikään kuin vahvistaakseen, että päätös oli järkevä.
> Janne, Antti ja Jassi saivat joitakin peruslajeja kävellessään kohti minua
> ja pian minun hallussa pitämäni töyhtötiainen ja hippiäinen olivat myös
> hoidettu lajilistalle. Yksin ollessani minua haukanäänillä kiusannut
> närhikin saatiin porukalla listalle tiltaltin laulaessa taustalla. Ennen
> kuin jatkoimme matkaa, saimme vielä varpuspöllön ns. ”tietopaikasta”.
> Aloitus oli hyvä, mutta lisää metsälajeja tarvittaisiin.
>
>
>
> Asmonkorvessa pitkään viihtynyt pikkusieppo piristi meitä laulullaan ja
> matkalla saimme vielä aina niin vaikean kuusitiaisenkin lajilistalle. Nyt
> alkoivat metsälajit olla sen verran hyvin hanskassa, että uskalsimme jatkaa
> matkaa takaisin kohti Pateniemeä. Matkalla hoidimme vähälukuisen
> peltosirkunkin lajilistalle.
>
>
>
> Paluu rannikolle
>
>
>
> Pateniemi tarjoili lisää peruslajeja, mutta mustalinnut ja pilkkasiivet
> olivat ottaneet ”ritolat”. Onneksi mm. alli, valkoposkihanhi ja ristisorsa
> hoituivat helpolla. Fasaani päätti olla hiljaa ja monet muutkin lajit olivat
> kadonneet, joten päätimme pikaisesti lähteä kohti Toppilaa.
>
>
>
> Toppila vaikutti ensin kovin hiljaiselta. Toki saimme paikalta tärkeän
> pulun, jota ei kovin yleisenä enää alueen eteläosissa esiintyisi ainakaan
> meidän kiertämillä paikoilla, mutta se ei aivan riittäisi. Jätimme Antin
> etsimään paikalla havaittua mustaleppälintua ja kiersimme tarkastamassa
> rantapusikon, joka ei tuottanut lajeja. Pian hajaannuimme koko porukka
> etsimään “mulelia”, eikä aikaakaan kun Antti ja Jassi viittoilivat
> energisesti suuntaansa, jossa mustaleppälintu lauloikin aktiivisesti.
> Suoritimme lyhyen kävelyn vielä siltatyömaalla, jossa Janne näki tyllin ja
> kuuli pikkutyllin, mutta linnut olivat lähteneet, joten jatkoimme matkaa.
>
>
>
> Hietasaaressa olikin täysi härdelli päällä: Tervamaraton osui juuri
> rallipäivälle! Vietettyämme tuskaisen pitkän ajan liikkumattomassa
> autojonossa, kyllästyin ja tein u-käännöksen sekä käännyin sivutielle, mistä
> lähdimme kävelemään maratonjuoksijoiden imussa kohti parempia lintupaikkoja.
> Havaitsimme melko lyhyellä pätkällä jopa 4 laulavaa mustapääkerttua,
> tiltaltin ja lehtokertun. Kun vielä pikkutikka päästi odottamamme
> kiikityssarjan, oli aika jatkaa matkaa. Johteenpookilla kuului onneksi
> urpiainen sekä sirittäjä, joten Hietasaari oli hoidettu riittävällä
> tarkkuudella ja vieläpä melko nopeasti maratonista huolimatta. Ainoastaan
> Jannen ja Antin lyhyesti kuulema tikli jäi varmistamatta, mutta se ei
> hiljentänyt vauhtia.
>
>
>
> Seuraavana listalla ollut Oritkari oli hiljentynyt aamusta merkittävästi.
> Peltopyytkin olivat odotetusti piilossa, joten havainnot jäivät vähiin,
> mutta uuttukyyhky sentään saatiin listalle. Kiviniemestä hoituivat
> odotetusti pensaskerttu ja harmaasorsa (jota luulin hetken kuvaksi), mutta
> suurimman huomion sai paikallinen pikkutiira, joka oli pesimäaikaan
> pääasiassa vain sisämaassa retkeilleelle Jassille elis, jota juhlistettiin
> arvokkaasti kättelyiden ja viiden ruokalajin pinnalounasvaateiden kera! :D
>
>
>
> Hyvin voimakas ja kylmä tuuli loi epäilyksiä staijin järkevyydelle, mutta
> päätimme silti käydä Iinatin kasalla kokeilemassa, josko joku paikallinen
> peto olisi ilmassa. No, tuulihaukka oli, muttei muita lajeja. Onneksi
> sentään muutama hemppo piristi päivää (laji puuttui meiltä viime vuonna) ja
> lähdimme iloisin mielin kohti Vihiluotoa, josta oli viikolla ilmoitettu
> rantakurvi. Vaan ei rantakurvi suostunut näyttäytymään! Muitakaan parempia
> lajeja ei hoitunut, joten tyydyimme muutamaan harmaasorsaan, joista ei
> tullut edes pinnaa. Päätimme lähteä Teppolan kautta kohti Liminkaa.
>
>
>
> Teppolasta saimme fasaanin – näköhavaintona! Itse asiassa jopa 3 yksilön
> voimin, joka oli hieman poikkeuksellista, sillä yleensä fasaani kuullaan
> helpommin kuin nähdään. Toiveena ollutta keräkurmitsaa ei kuitenkaan
> pelloilta löytynyt, joten jatkoimme matkaa. Toisaalla Kempeleessä harhaili
> vielä yksi fasaani lisää, joten näköhavaintoja kertyi yhteensä 4 yksilöstä,
> jonka jälkeen ajoimmekin suorinta tietä Liminkaan.
>
>
>
> Koskaan aiemmin ei ole turkinkyyhky hoitunut yhtä vaivattomasti kuin tällä
> kertaa: laji löytyi mahdollisesti ensimmäiseltä näkemältämme antennilta,
> joten ylimääräisen ajan turvin päätimme tehdä yhden kiertotien matkalla
> kohti Virkkulaa, mutta ilman lisälajeja.
>
>
>
> Oulun seudulta rannikkoa pitkin etelään
>
>
>
> En ole varmaankaan koskaan nähnyt Liminganlahdella yhtä vähän lintuja kuin
> rallilauantaina. Lintuja oli lähes masentavan vähän, mutta toisaalta
> parempien lajien etsintä oli helpompaa, kun niitä ei tarvinnut suodattaa
> tuhansien lintujen massasta; riitti, että kaikki nähdyt linnut määritettiin
> (jos pystyttiin). Pinnaksi hoitunut paikallinen merikotka säikäytti
> lentäessään meille ruovikosta toisen pinnan; heinätavin.
>
>
>
> Ruokokahlaajan (lintutornin nimi) kaiteet eivät tarjonneet torniin lainkaan
> tuulensuojaa, joten olimme pian kylmissämme ja täynnä Virkkulan tyhjyyttä,
> joten lähdimme kohti Lumijokea ja Sannanlahtea. Matkalla saimme onnekkaasti
> kottaraisen ruksattua, kun se viime vuonna jäi kokonaan havaitsematta!
> Plokkasin vauhdista kaukaa pelloilla liidelleen suopöllön, joka saatiin
> listoille ja Jassi löysi soidinlentoa keskellä kirkasta alkuiltaa lentäneen
> lehtokurpan, joka myös saatiin hoidettua.
>
>
>
> Kun ajelimme Sannanlahdelle, ehdin juuri sanoa Jannelle, että tämä on tänä
> keväänä ollut hyvää seutua pyylle, kun näimme tiellä jauhinkiviä popsivan
> pyyn! Nyt alkoi tuntua ensimmäistä kertaa siltä, että kisa sujuu hyvin,
> mutta paljon oli vielä kisaa jäljellä ja paljon lajeja hoitamatta, joten
> tilanne saattaisi muuttua mihin tahansa, milloin tahansa. Kiipesimme
> toiveikkaina torniin ja Sannanlahti tarjoili lajeja toisensa perään,
> mainittavimpana punakuiri.
>
>
>
> Rantakurvi!
>
>
>
> Olimme jo suunnitelleet lähtöä, kun mandariinisorsaa ei löytynyt
> vesilintujen joukosta (nukkumassa kaiketi), mutta selasin vielä toiveikkaana
> rantaa kaukoputkellani jonkin pienen vaalean ”piipertäjän” osuessa
> kaukoputkeen kaukaisella mättäällä. Sanoin heti ääneen, että tuolla on joku
> vaalea kahlaaja. Lintu käveli pari askelta ja kääntyi rinta kohti meitä,
> joten pyysin jonkun muunkin katsovan lintua, sillä lintu vaikutti todella
> oudon vaalealta, enkä keksinyt lainkaan mikä se voisi olla. Janne vilkaisi
> lintua, muttei saanut siitä irti enempää kuin minä linnun pysyessä
> liikkumatta rinta kohti meitä, joten sovittiin, että pidän lintua silmällä
> ja kerron, mikäli se tekee jotain. Pian se käännähti sivuttain, venytti
> kaulaansa ja kääntyi perä meitä kohden. Siinä vaiheessa olin nähnyt lyhyet
> jalat, viklomaisen habituksen ja myös todella vaalean selän, ja hämmästys
> oli vielä suurempi. Janne katsoi lintua taas, mutta sillä hetkellä se oli
> vaihteeksi selkä meihin päin eikä liikkunut, joten jatkoimme kuten
> aiemminkin. Sitten lintu lähti taas liikkeelle kääntyen sivuttain ja näin
> heikosti ylöspäin kaarevan nokan: rantakurvi! Kaikki havaitut tuntomerkit
> loksahtivat paikoilleen ja muu joukkue kuittasi lajin onnistuneesti! Pienen
> voitontanssin ja ylävitosten jälkeen jatkoimme tyytyväisinä matkaa kohti
> Siikajoen Alhonmäkeä. Nauroimme Jannen heittämälle määreelle ”ihanasti”,
> joten laitoimme havainnon lintutiedotukseen, jonka teksti loppui sanoihin
> ”
ihanasti p!” Tästä syntyi myös lopulta muutaman väännöksen jälkeen
> joukkueemme nimi ”Ihanat Miehet Retkellä”.
>
>
>
> Hiljalleen kohti Munahietaa
>
>
>
> Matkalla yritimme löytää Karinkannasta keräkurmitsoja, mutta turhaan.
> Alhonmäeltäkään ei löytynyt kangaskiurua, joten päätimme jatkaa matkaa kohti
> tärkeämpää kohdetta: Tauvon Munahietaa. Tiesimme, että tulisimme
> sunnuntaiaamupäivänä Alhonmäelle vielä vähintään kerran tai kaksi, joten
> yrittäisimme kangaskiurua vielä uudestaan eri paikoilta.
>
>
>
> Matkalla Munahiedalle huomasimme joitakin hanhia pellolla, joten pysähdyimme
> tien reunaan ja hyvä niin: Janne löysi merihanhien seasta päätään nostaneen
> tundrahanhen, jonka me muut nopeasti kuittasimme! Osasimme arvata, että laji
> on todella hyvä rallissa, mutta olipa se helpolla paikalla, kun suurin osa
> joukkueista kuitenkin kävisi Tauvonniemessä kisan aikana. Toisaalta Janne
> osasi arvata, etteivät kaikki joukkueet jaksa tarkastaa kaikkia pelloilla
> näkyviä merihanhia kovinkaan tarkasti, joka osoittautui todeksi, sillä
> tundrahanhesta tuli meidän ainoa ässä (ts. jokerilaji)! Ajoimme joka
> tapauksessa hyvillä mielin kohti Munahietaa.
>
>
>
> Tauvon Munahieta tarjoili juurikin sen, mitä siltä odotettiin ja vielä vähän
> enemmän: käenpiika, pikkusirri, jänkäsirriäinen, merikihu, pilkkasiipi sekä
> lisää räyskiä, suosirrejä, pikkutiiroja ja ristisorsia. Päätimme kunnioittaa
> suojelualuetta, emmekä uskaltaneet lähestyä kauempana Ulkonokalla näkyneitä
> satapäisiä sirriparvia, joten käännyimme kannoillamme ja lähdimme
> tyytyväisinä Munahiedalta. Jos olisimme jatkaneet (kuten niin monet muut),
> olisi lajilista todennäköisesti karttunut vähintään 1-2 lajilla, mutta
> jossittelulle ei jätetä tuon enempää sijaa.
>
>
>
> Pitkän Munahiedan käynnin jälkeen nautimme hieman eväitä saadaksemme
> energiaa pitkää ja kylmää yötä varten, jonka aikana suu täynnä leipää ollut
> Antti huusi meille vielä päällä pyörineen nuolihaukan. Erinomaista!
> Säikänlahti tarjoili punasotkia matkan varrella, joten sekin pysähdys
> osoittautui hyödylliseksi (tämäkin laji puuttui meiltä viime vuonna)!
>
>
>
> Yön pitkät, mutta tärkeät tunnit
>
>
>
> Oli aika jatkaa matkaa etsimään pöllöjä, laulajia, jänkäkurppia ym.
> yölaulajia Siikajoen-Raahen metsistä. Eipä aikaakaan, kun lajilistallemme
> ilmestyivät pari jänkäkurppaa, toinen varpuspöllömme ja 2 riekkoa! Kyllä
> meni ihanasti!
>
>
>
> Matka jatkui Kaatopaikan kautta kohti Lapaluotoa. Kaatopaikalle oli
> rakennettu hienot aidat ja kameravalvonta, eikä mäelle enää päässytkään.
> Kuuntelimme hetken pöllöjä, mutta emme kuulleet mitään, joten lähdimme
> vauhdilla pois, vaikka eräs huuhkajan muotoinen möhkäle pitikin sitä ennen
> varmistaa kiveksi.
>
>
>
> Raahen keskustaa lähestyessämme kävimme erikoisen keskustelun, jossa ensin
> totesimme, että pitäisi varmaan yölaulajiakin kuunnella sopivissa paikoissa,
> kun satakieliäkin on varmaan tullut aika paljon. Sitten mietimme, että missä
> pysähtyisimme, kun päätin päästää takana olleen auton ohi, jonka vuoksi myös
> hiljensin vauhtia hieman. Auton ohitettua meidät kuului avoimista ikkunoista
> satakielen laulu – eikä tarvinnut edes pysähtyä! :D
>
>
>
> Pari pikaista pysähdystä matkalla Lapaluotoon tuottivat vielä
> mustakurkku-uikun, joka on monesti ollut vaikea ja viime vuonna puuttui
> kokonaan! Lapaluodossa oli teinejä kuhertelemassa autoissaan sekä joku
> vääräleuka oli sytyttänyt muistokynttilän hajonneen olutpullon vierelle. :D
> Me emme kuitenkaan olleet kiinnostuneita näistä (no ehkä vähän oluesta),
> vaan suuntasimme kaukoputket kohti merta ja rantoja. Melkein heti
> ensivilkaisulla Antti löysi luodolta samasta putkenkuvasta kyhmyjoutsenen ja
> kanadanhanhen, jotka hoituivat helposti. Etenkin kanadanhanhen epäilimme
> teettävän töitä, mutta toisin kävi. Hetken päästä löysin itse lähiluodolta
> nukkumassa olevan karikukon pään, josta muut saivat lajin hoidettua hetken
> etsittyään kiven kaltaista kivien seasta, kun se välillä liikahteli
> parantaessaan asentoaan. Olipa nopea ja vaivaton stoppi! Hihkuimme ja
> heitimme ylävitoset koko porukalla, jonka jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa
> teinien todennäköisesti jäädessä suu auki ihmettelemään käytöstämme.
>
>
>
> Kiersimme Pyhäjoen paikkoja täsmällisesti ja tehokkaasti käyden mm.
> Heinikarinlammella, Hietakarinlahdella, Parhalahdella, Teerelässä ym.
> Erikoisin havainto oli keskellä Heinikarinlampea laulanut viitakerttunen,
> joka välillä kuului hyvin ja välillä todella huonosti.
>
>
>
> Muuta mainittavaa edustivat 2 luhtahuittia, pikkukuovi, 2 Jannen vauhdista
> pointsaamaa peltopyytä (jotka komppaamisen jälkeen hoituivat muillekin) sekä
> peräti kaksi laulavaa peukaloista, joka on ollut ralleissa perinteisesti
> todella vaikea laji! Satakieliäkin kuultiin noin 3 lisää eri paikoissa,
> muttei muita yölaulajia, kuten viiriäistä, ruisrääkkää tai sirkkalintuja.
> Parhalahdessa Janne oli näkevinään lampiviklon, mutta se katosi
> rantaheinikon suojaan ennen kuin muut ehtivät reagoida, eikä sitä enää
> löytynyt. No, myöhemmin aamulla saimme lukea lintutiedotuksesta, että
> lampiviklo löydettiin paikalta, mutta ei hypätä sen enempää asioiden edelle.
> Parhalahden merkittävin havainto oli naali(!), joka oli varmaankin karannut
> jonkun tarhalta ja tyhjensi rantaluhdan pesiä. Yhden jos toisenkin suusta
> saattoi päästä muutama kirosana ja toive saada otus hengiltä.
>
>
>
> Aamu valkenee – takaisin rantaan
>
>
>
> Aamu kuitenkin alkoi valjeta ja sää kirkastua, joten oli aika siirtyä
> aamustaijille hakemaan puuttuvia merilajeja. Päätimme tehdä staijin
> Hanhikiven sijaan Elävisluodossa, joka osoittautui tällä kertaa hyväksi
> ratkaisuksi. Jo matkalla saimme yhden tympeimmistä peruslajipuutteista
> odotetusti paikattua, kun rautiainen lauloi kuusen latvassa Jannen ehdittyä
> juuri kertoa miten ne laulavat mielellään kuusten latvoissa. :D Toinen puute
> paikattiin hieman aikaisemmin, kun pellon reunasta löytyi selkälokkeja.
>
>
>
> Rannassa staijauksen yhteydessä tankkasimme hieman lisää evästä miehiin,
> sillä väsymyksen osalta aamun vaikeimmat tunnit olisivat pian käsillä.
>
>
>
> Meri tarjosi juuri niitä lajeja, mitä siltä odotettiinkin: härkälintu,
> kaakkuri ja sokerina pohjalla yhteensä jopa 7 ruokkia, joista ensimmäiset 2
> löysin tosispondesti melko läheltä lentämästä ja Jassi sai rallin toisen
> eliksensä, joka aiheutti äänekkäät onnittelut ja kättelyt! Olipa havainto
> minullekin tupla, joka kyllä kelpasi. Myöhemmin sain myös triplan tuosta
> mereisestä lajista, jolle en ole jaksanut toistaiseksi varata aikaa elistä
> enempää (eikä enää tarvitsekaan). Rantametsässä huuteli käpytikka ja mereltä
> löytyi lisää selkälokkeja, muutama mustakurkku-uikku uiskenteli rannan
> tuntumassa ja karikukot pomppivat luodoilla. Kun olimme katsoneet ehkä noin
> 30 kiertelevää/muuttavaa kaakkuria läpi, oli pakko todeta, että kuikka jäi
> saamatta ja lähteä takaisin kohti pohjoista hakemaan Antin pohjustamia
> lajeja. Väsymys painoi rankasti ja Anttikin otti muutaman minuutin hallitut
> nokoset heräten juuri ennen parhaita paikkoja. Kuski onneksi pysyi hereillä
> tutuksi tulleilla keinoilla: kivennäisvettä ja pastilleja suuhun tasaista
> tahtia, niin ei ehdi väsyä liikaa.
>
>
>
> Uskomattomat aamun tunnit
>
>
>
> Suuntasimme nokan siis kohti Siikajokea ja Lumijokea, jotka tarjoilivat
> meille varhaisen aamun tunteina ns. ”tietopaikoilta” huikeasti lajeja: 2
> niittysuohaukkakoirasta yhtä aikaa ihanasti näkyvillä, kapustarinta, metso,
> viirupöllön maastopoikanen, useita pikkulepinkäisiä, 2 palokärkeä,
> käenpiika, kalasääski, toinen nuolihaukkamme ja sinisuohaukkakoiras. Etenkin
> metso nosti sykettä ja adrenaliinia aivan uudella tavalla, sillä lajia oli
> yritetty passiivisesti ajamalla sopivia teitä jo kymmeniä kilometrejä,
> kunnes yhtäkkiä sellainen lensi edellämme! Juuri siinä tilanteessa uskon,
> että jokainen meistä tajusi, miten uskomattoman hyvin kisa oli meidän osalta
> menossa. Yksikään paikka ei ollut pettänyt, vaan laji toisensa jälkeen
> hoitui aivan käsittämättömällä tuurilla!
>
>
>
> Koska lauantain lyhyt petostaiji ei tuottanut tulosta ja meiltä puuttuivat
> mm. vielä kaikki hiirihaukan sukuiset lajit, päätimme, että petostaijiin
> pitää kuluttaa aikaa. Aloitimme urakan siis Alhonmäeltä, jossa ei ollut
> pedon petoa. No, Janne onneksi löysi lähistöltä kangaskiurun, joten ainakin
> yksi paha puute tuli korjattua. Totesimme, että on vielä aivan liian
> aikaista pedoille ja päätimme lähteä kohti rantaa, jotta saisimme
> seuraavaksi pahimmat puutteemme, kuikan ja merimetson, hoidettua. Toiveena
> oli myös löytää ampuhaukka ja keräkurmitsa tai mitä tahansa muuta meiltä
> puuttuvaa lajistoa.
>
>
>
> Lampiviklo
>
>
>
> Ensimmäinen pysähdys rannalla tuotti ison nollan, kun väreily pilasi
> näkyvyyden. Päätimme, että Säären ranta voisi olla hyvä vaihtoehto, sillä
> siellä havaintopiste on ylempänä ja ulompana, joka voisi vaikuttaa
> väreilyyn. No, vaikuttihan se hieman, muttei niin paljon kuin toivottiin.
> Kuikkaa ei vieläkään näkynyt ja minun kaukana näkemä musta, pitkulainen ja
> pysty tunnistamaton objekti ei määrittynyt merimetsoksi, vaikka sitä
> yritinkin. Onneksi Janne löysi hetken päästä jostain väreilystä näkyneet
> lentävän ”merimetson” (=iso musta lentävä lintu) siivenkärjet, jotka myös
> minä sain putkeen. Antin saadessa linnun putkeen se nousi ylemmäksi ja jopa
> liiti hetken, jolloin määritys oli naulattu! Ylävitoset! Säären rannan paras
> hetki koitti, kun selasin putkella rantaa ja löysin läheltä punajalkaviklon
> edestä vaalean, siron kahlaajan. Mietin mielessäni: ”Tuo muuten on
> lampiviklo!!” Ihmeellisestä merimetsoyrityksestä nöyrtyneenä korotin ääntäni
> muiden keskustelun yli sen verran, että sain pyydettyä määritysapua muilta,
> jolloin Jannekin tuli katsomaan lintua. Hetken Janne epäili määritystäni,
> mutta linnun lähtiessä liikkeelle ruohotuppaan takaa paljastuivat pitkät
> jalat ja siten myös lintu välittömästi lampivikloksi! Ihanata nannaa!
> Äärimmäisyyksiin vedettyjen voitontanssien, tuuletusten ja ylävitosten sekä
> runsaan naurun jälkeen jatkoimme matkaa pinnankiilto silmissä: vielä
> tarvittaisiin kuikka ja vähintään 3 lajia petoja! Janne ilmoitti lampiviklon
> lintutiedotukseen tutulla ”ihanasti”-määreellä ja lähdimme vauhdilla
> matkaan.
>
>
>
> Huikea loppukiri
>
>
>
> Hieman ennen Säären rantaa päätimme, että kävisimme lyhyesti ns. Kivikasan
> pelloilla ennen kuin painaltaisimme kohti Varessäikkää Karinkannan läpi,
> joten toteutimme käynnin sovitusti, emmekä turhaan. Hetken ampuhaukkaa
> etsittyäni näin pienen Falcon sukeltavan rantapusikon taakse katveeseen ja
> hetken päästä se tuli esiin, jolloin saimme sen määritettyä ja siten
> ampuhaukan pinnaksi. Jälleen tanssia, tuuletuksia sekä ylävitosia! Ihanata
> nannaa!
>
>
>
> Karinkanta ei kolmella pysähdyksellä tarjonnut keräkurmitsaa, ja joukkue
> alkoi selvästi jo käydä kärsimättömäksi ajan tuhlaamisesta yhden lajin
> etsimiselle, joten ajoimme lopun matkaa suorinta tietä Varessäikälle.
> Paineet ehtiä tarkastamaan viimeiset paikat ja maksimoida petostaijin määrä
> aiheuttivat mm. sen, että Antti meinasi kerran jäädä kyydistä (sori Antti!).
> Onneksi Varessäikkä tarjosi, mitä pitikin: saimme vihdoin paikattua pahimman
> puutteemme, kun Janne löysi lentävän kuikan, joka näkyikin komeasti! :D
>
>
>
> Koska Varessäikkä oli tarkastettu melko nopeasti, lähdimme mahdollisimman
> pian pois sieltä, jotta ehtisimme kuluttaa lopun ajan petostaijiin
> Alhonmäellä. Renkaat ulvoen ajoimme ns. rip-rap-vauhtia Alhonmäelle (toki
> nopeusrajoituksia noudattaen) ja aloitimme loppurevityksen. Janne totesi,
> että kolme petolajia pitäisi saada ja aikaa on 40 minuuttia.
>
>
>
> Ensimmäinen vartti meni todella hiljaisissa merkeissä, mutta sitten alkoi
> tapahtua. Ensin saimme määrittämättömän buzzardin kaukaa itäpuolella. Pian
> läheltä löytyikin 2 mehiläishaukkaa (ilmeinen pari), joka korvasi
> ruksilistalla määrittämättömän petomme ja heti perään löytyi kaukaa noussut
> piekana! Hädin tuskin ehdimme katsoa piekanan, kun länsipuolella päivystänyt
> Jassi löysi hiirihaukan liukumasta katveeseen, jonka hädin tuskin ehdin
> kuitata ennen sen katoamista – ja niin ehti muutkin, joten pinna oli
> plakkarissa klo 11:03! Vaikka kuinka yritimme löytää uusia lajeja, kello löi
> vihdoin aloitusaikamme lukemat eli 11:14 ja kisa oli ohitse meidän jäätyä
> ilman kanahaukkaa.
>
>
>
> Ohi on
>
>
>
> Siitäkin huolimatta Jannen oletus toteutui: saimme kuin saimmekin 3 uutta
> petolintulajia Alhonmäeltä, joka kruunasi upean kisamme. Laskeskelimme, että
> viimeiseen tuntiin mahtui hurjat 7 lajia, joten hyvin suunniteltu loppukiri
> oli todellakin ratkaissut kisan! Hauskaa oli myös se, ettei missään
> vaiheessa ollut pinnattomia kausia, vaan lajeja tippui tasaisen varmasti ja
> oli siten helppo edetä suunnitelman mukaisesti, kun ei tarvinnut harkita
> paikkoja matkan varrelta. Kun Antti vihdoin suoritti laskennan ja kertoi
> meille pinnojen lukumäärän, oli hymyssä ja naurussa pitelemistä! Emmehän
> olleet missään vaiheessa halunneet tietää pinnojen lukumäärää, vaan
> keskityimme ainoastaan puuttuviin lajeihin. Pinnoista huolimatta tiesimme
> kuitenkin koko ajan, että meillä menee todella hyvin. Pikainen tarkastus
> kertoi, että tuloksemme oli kisan 27-vuotisen historian 3. paras, joka oli
> jo saavutus sinänsä.
>
>
>
> Purku
>
>
>
> Purkupaikkana toimi Limingan lintuluontokeskus, jossa purkua odotellessa
> tutustuin huikeaan ”Lintujen 8 vuodenaikaa”-näyttelyyn. Purku alkoi tutusti
> hyvin tasaisissa merkeissä. Peruslajien jälkeen olimme odotetusti yksi
> kärkijoukkueista vain kahdella ”Peruslajit II”-puutteella (uivelo ja
> vesipääsky). Huutolajien alku oli pelottavan tasaista ja kaikilla tuntui
> olleen hyvä kisa. Silti yksi toisensa jälkeen huusi jossain kohtaa ”ei”, kun
> minä huusin: ”On.” Vasta muuttohaukan kohdalla tuli meidän ensimmäinen ”ei”
> ja se oli jo 24. huudettu laji! Rannikon Kari kuittailikin hieman meille
> aiheesta eli siitä, että osaamme sanoa muutakin kuin ”on”. :D
>
>
>
> Seuraavista 25 lajista huusimme huikeat 18, joka viimeistään mursi kamelin
> selän ja kirimme parhaimmillaan yli 10 lajin johtoon. Vaikka lopetimmekin
> huudon paria muuta joukkuetta aiemmin, olimme silti selviä voittajia 165
> lajilla. Purku päättyi, otimme vastaan onnitteluita muilta kärkijoukkueilta
> ja hajaannuimme tahoillemme. Parkkipaikalla korjasimme viimeisen puutteen:
> Lampilan Petri suostui ottamaan voittoisasta joukkueestamme kuvan, jotta
> saimme pysyvän muiston kisasta! Kiitokset vielä kerran Petrille.
>
>
>
> Loppusanat
>
>
>
> Kisan jälkeen ajoimme kotiini Kiiminkiin, kävimme suihkussa, söimme Jaanan
> herkullista lasagnea ja kävimme kukin tahoillamme hetkeksi makoilemaan – ja
> heräsimme vasta seuraavana aamuna. Jaana hipsi töihin ennen Jassin ja Jannen
> herätystä ja minä käytin koirat ja katoin aamiaistarpeet taas koko
> porukalle. Aamiaisen jälkeen miehet pakkasivat tavaransa, hyvästelivät
> koirat ja minut ja lähtivät kohti Etelä-Karjalaa. Toki tietysti Ylivieskan
> kautta, josta Jassi sai reissun kolmannen eliksensä pitkään paikalla
> viihtyneestä mustakaulauikusta!
>
>
>
> Lopuksi haluan kiittää rintamakavereitani ja sotasankareita Anttia, Jannea
> ja Jassia aivan upeasta kisasta ja hauskasta seurasta! Kiitokset kuuluvat
> myös Sendarille, joka uskollisesti tarjoili meille pinnoja toistensa perään.
> En myöskään halua unohtaa muita rallaajia ja kisan järjestäjätahoja, sillä
> ilman teitä tämä olisi todella ollut vain uskomaton 24 tunnin retki, eikä
> aivan uskomaton pinnaralli.
>
>
>
> Terveisin,
>
> -Harry
>
> --
>
> Harry Nyström
>
> Jääli
>
> --
>
>
>
>



-- 
Pauli-Pekka Österberg
Insinööriopiskelija, Rakennustekniikka
OAMK/Tekniikan yksikkö
Oulu University of Applied Sciences/School of Engineering/  
Construction Engineering

Tornipolku 6B 36
90130
OULU
Tel. +358409605375
email. t0ospa00 at students.oamk.fi