[Pply] Kardaani-Karin rallikertomus

[Samuli Lehikoinen]

Kardaani-Kari ja vahinkolaukaus kevät rallissa 2012

Päiviä myöhemmin kaivelin tuulen tuivertamista ja auringon polttamista  
muistikuvista esiin aamun,  jolloin minä, Petri Lampila, Kari  
Soilevaara ja Toni Uusimäki aloitimme rallimme Munahiedan  
hiekkarannalta. Muu kolmikko paineli rantaan pitkin pitkälle, kun minä  
jäin komppaamaan ns. satelliittina rantapusikoita. Vain hetki sen  
jälkeen, kun Petri oli ilmoittanut että olivat aloittaneet rallin  
keräkurmitsalla löysin mereltä ison vaalean tiiran. Riuttatiira,  
niinpä niin. Huolimatta lukuisista useista nuotitusyrityksistä ja  
kahden muun joukkueen kuuloetäisyydellä olosta jäin lopulta ainoaksi  
joka linnun havaitsi. ?Hienoa, näinkö tämä ralli nyt taas sitten  
menee?, ajattelin. Pojat hoitivat kuitenkin ?hiedalta monta lajia  
kahlaajia ja tunnelmat olivat sössitystä tiirasta huolimatta  
positiiviset.

Seuraavalla paikalla pettymykset jatkuivat kuin Säikänlahden  
mustakurkku-uikut ja punasotkat loistivat poissaolollaan ja lisäksi  
pikkulintua taivaalla mobbannut nuolihaukka jäi vain kahden joukkueen  
jäsenen havaitsemaksi. Punasotkaa ja nuolihaukkaa emme sitten lopulta  
havainneet rallissa ollenkaan. Sitten alkoi pikkuhiljaa tapahtumaan ja  
lajeja alkoi napsua tasaiseen tahtiin: Niittysuohaukka-pari mitä  
ilmeisemmin pesimäpuuhissa, sponttaani pikkusieppo ja pohjantikka.  
Fiilis oli koholla ja Virkkulassa meitä ilahdutti muutohaukka ja 120  
jänkäsirriäisen parvi.

Maailman hämärtyessä silmissä tai auringonlaskiessa, en ole varma  
kummasta oli kysymys, pyörimme Oulussa huviksemme rinkijä hoidellen  
laulajia ja kaupunkilajeja. Hauskimpana Oritkarissa kaksi tien  
ylittänyttä peltopyytä toisen joukkueen seisoessa vieressä, kuitenkaan  
lintuja havaitsematta. Yön pimeydessä teimme lähes turhan harharetken  
Kiiminkiin, joka oli sysätä joukkueemme alakulon alhoon, mutta onneksi  
sponttaani viirupöllö tienposkesta nosti taas mielialat uuteen  
pyristykseen, jonka jälkeen hoituivat niin mustaleppälintu, ?kurvi,  
pensassirkkalintu ja huuhkaja.

Fiilis oli taas nousussa ja kaikki näytti hyvältä, kunnes Alhonmäellä  
tuhraantui aikaa vaisuihin kangaskiuruihin ja kulorastaisiin. Tauvon  
kirjosiipikäpylinnut ja hullu varpuspöllö antoivat toivoa loppukiriin  
vaikka kello raksutti vauhdilla eteenpäin ja aika valui vähän  
turhankin nopeasti sormiemme lomitse.

?Mikä toi ääni on??, kysyi Soiska, ?Onko renkaan välissä joku keppi??.  
Nopea pysähdys ja vilkaisu kertoi karun totuuden: ?Rengas on puhki?,  
totesi Toni. Kamat vauhdilla pihalle ja vararengas paikoilleen ja  
vauhdilla kohti syvää etelää;Raahea ja Pyhäjokea. Rengasrikko tuli  
pahinpaan mahdolliseen saumaan ja jouduimme jättämään lopulta viimeset  
suunnitellut kohteet kokonaan pois. Ajan loppumista kesken kuvastaa,  
että viimesen lajin, pikkusirrin, hoidettuamme Toni ilmoitti, että hän  
oli löytänyt pikkulepinkäisen, mutta jouduimme toteamaan ettemme  
mitenkään kerkeisi enää sitä hoitamaan.

Käteen jäi 159 lajia, 2. sija, chocolate moosen tuhkista noussut  
kardaani ja muistikuva rallista, jonka aikana oli hetkiä jolloin  
olimme metsän keskellä , ei tuullut ja muut rallijäsenet olivat  
hiljaa; Silloin oli ihan mukavaakin.

Yksi vahinkolaukauksista, Samuli Lehikoinen