[Pply] rantalintukuulumisia menneeltä kesältä

[Kari Koivula]

Hei,

Auvisen Ari-Pekka toivoi taannoin kuulumisia sirrirannoilta. Nyt sattui sadepäivä, joten alla jotain tarinaa rantaporukkamme (ak., Veli-Matti Pakanen, Nelli Rönkä ynnä muusat A. Rönkä ja R. Thomson) tämän kesän havainnoista lintuharrastajaa kenties kiinnostavasta näkökulmasta.

Kesän 2013 voisi tiivistää olleen hyvän, niin sirreille kuin kaikille muillekin rantalinnuille. Kuten kaikki ovat huomanneet, lämpöä on touko-kesäkuussa riittänyt, ja ylävesiäkään ei ole juuri ollut. Huomiseksi on ennustettu oikeastaan ensimmäistä kunnon koko kesälle. Pari viikkoa sitten vesi kävi vajaassa +20 cm:ssä, ja jonkin verran hukkui tiirojen pesiä, jotka oli munittu kuivuneille rantalietteille. Petotuhoja näyttäisi olleen normaalisti, tai ehkä jopa tavanomaista vähemmän. Häiriötuhojakaan ei ollut, vaikka esim. Lumijoen Pitkällänokalla tramppasi väkeä aikalailla. Kelit olivat lämpimät ja useimpien liikkujien ohjeistus ja asenne kohdallaan.Tuhojen vähyydestä johtuen myös myöhäisiä uusintapesintöjä on ollut normaalia vähemmän ja kahlaajien ja niittyvarpuslintujen varttuneita poikueita on maastossa paljon. Ehkä tämän kesän silmiinpistävin piirre oli suokukkojen paljous. Munapesiä tuli vastaan tavan takaa, ja juuri nyt ähkiviä poikueellisia emoja on niityillä runsaasti.

Kesän ehdoton kohokohta oli varmaan yöllä 7-8.6. Pakasen V-M. oli tuolloin Lumijoen Pitkällänokalla samaan aikaan kiimaisen karhun kanssa. Lämmin yö, karhun vaistonnut satapäinen lehmälauma mölisemässä pelkoaan, ja ukkoskuurot mäiskäämässä taivaanrannassa. Olisinpa itsekin ollut siellä enkä helteisessä Jyväskylässä.

Etelänsuosirrejä oli viime vuosille tavanomainen määrä (n. 45-50 paria). Yhteenveto on vielä tekemättä ja muutama harrastajahavainto tarkastamatta, mutta parimäärät  kunnittain ovat suurin piirtein: Lumijoki 20, Hailuoto 15-20, Siikajoki 10, Oulu 1. Hailuoto on siis kirimässä Lumijoen kantaan, ja sieltä löytyi myös yksi uusi pesimäpaikka. Markkolan Juha löysi kesäkuun puolivälissä Isomatalalta epäilyttävän linnun, joka myöhemmin paljastui poikuettaan huoltavaksi Lumijoella kesällä 2011 syntyneeksi koiraaksi. Odottelimmekin, että jokunen uusi pesimäpaikka ilmaantuisi, koska nyt kesän 2011 iso vuosiluokka (yli 80 poikasrengastusta) pesi ensimmäistä kertaa. Isomatala jäi kuitenkin ainoaksi. Emme kylläkään ehtineet aivan viimeisen päälle kammata kaikkia sopivia niittyjä läpi, mutta Ely:n retkikunta (Sami Timonen, Jorma Pessa) kävi toteamassa monta potentiaalista paikkaa tyhjäksi. Sami löysi myös Siikajoelta yhdeltä muutama vuosi sitten autioituneelta pesäpaikalta rengastetun parin. Tämäkin tuotti poikueen. Paria munapesää vielä haudotaan, mutta poikasia on tähän mennessä rengastettu huippumäärä (103). Vanhimmat nuorukaiset ovat jo viisiviikkoisia ja  muuttomatkalla.

 Tänä kesänä asensimme 30 aikuiselle linnulle geopaikantimen. Laitteen kellon ja sen tallentaman valointensiteettitiedon perusteella voidaan mitata auringon nousu- ja laskuajat. Tämän perusteella puolestaan voidaan määrittää linnun sijainti ja saada tietoa muuttoreiteistä, muuton aikataulusta ja talvehtimisalueista. Laite mittaa myös muita ympäristöä kuvaavia muuttujia (lämpötila, kosteus, sähkönjohtavuus). Paikannin on liimattu (ja varmmudeksi sidottu) jalkalippuun, joita värkkäsimme vihreästä värirengasmuovista. Mötikkä on asennettu lintujen vasempaan sääreen. Laite lippuineen painaa 0.85g (linnun paino n. 45g), ja vaikka kokonaisuus näyttää isohkolta (10*6*5mm), niin painon puolesta ja muualta saatujen kokemustenkin perusteella haittaa ei pitäisi olla. Joku on varmaan nähnytkin näitä mötikkälintuja. Muutama seurattu lintu näytti jonkun päivän ajan aristelevan lippujalkaa, mutta tottui siihen ajan mittaan. Osa näistäkin linnuista lienee jo jossain Atlantin rannikolla. Tiedon purkamiseksi lippulinnut pitää pyydystää ensi kesänä uudelleen. Jos olemme onnekkaita, niin vuoden päästä tähän aikaan meillä on tieto n. 20 etelänsuosirrin vuodenkierrosta.

Lapinsirrillä menee puolestaan heikohkosti. Valitettavasti näyttää siltä, että A. Röngän taannoin vaitöskirjassaan esittämä ennuste pikaisesta sukupuutosta (merialueilla) toteutuu. Reviirejä ja pesiä on löytynyt vain Siikajoelta ja Oulusta.  Suomen merialueen vahvimmalla pesimäpaikalla Tauvossa on enää vajaat kymmenen koirasta, joille kaikille ei  liiennyt ensimmäistäkään naarasta. Poikueita on tähän mennessä tullut vain neljä. Tauvon tilanne näyttää huonolta. Pesimäalue on viime vuodet niitetty koneurakoitsijavoimin, mutta 2012 se jäi väliin ja ryti työntyi pesimäkunnaille heti. Tänä vuonna reviirikeskittymä oli sillä pienellä palasella, jonka PPLY:n talkoolaiset niittivät käsipelillä viime syyskesällä. Samalta paikalta kuoriutui kaksi poikuetta. Lapinsirrin kohdalla saattaa tietenkin olla niin, että esim. Kellon saaristosssa, jossa emme käyneet, on vielä jonkinlainen pesimäkanta. Haaveissamme onkin ollut toteuttaa lähivuosina saaret ja rannat kattava III Valtakunnallinen Lapinsirri-inventointi. Valitettavasti inventointi ei tiedemielessä ole kiinnostava, ja kun organismi ei ole syötävä, vahingollinen, eikä riittävän söpö ja karismaattinen, niin kuluille on hankala löytää maksajaa. Olisi mukavaa, jos ihmiset ilmoittaisivat mikäli ovat nähneet soivia lintuja muualla kuin Tauvossa ja Oulun satama-alueilla. Helpoiten ilmoittaminen käy varmaan Tiiran kautta.

Pelloilla meno on ehkä poikennut rannoista. Kylvöt tehtiin aika aikaisin ja nopeasti, ja mm. joutilaita töyhtöhyyppiä tuntui ilmaantuvan toukokuussa maisemiin. Ehkä joku, esim. Kylmäsen Reijo, jonka tiedän tänä keväänä toteuttaneen massiivisen kuovirengastusprojektin, kertoisi mitä pelloille kuuluu.

Kari Koivula


-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20130701/1ed1e5d2/attachment.html