[Pply] Hyvää sinipyrstön vuosipäivää!

[Rajasärkkä Ari]

Hei!

Tänään on kulunut tasan 64 vuotta siitä, kun sinipyrstö tavattiin Suomessa ensimmäisen kerran. Tämän merkkipäivän vuoksi järjestetään paikoin isojakin juhlallisuuksia, esim. Amerikan Yhdysvalloissa vietetään tapauksen kunniaksi vuosittain kansallista vapaapäivää.

Sinipyrstö on viime vuosien tapaan ollut itäisessä Suomessa, Pohjois-Karjalasta Itä-Lappiin paikoin sangen yleinen. Viimevuotiseen huippumäärään, noin 580 löydettyä reviiriä, ei tänä vuonna sentään päästäne, sen verran vähemmän reviirejä on löydetty tähän mennessä. Varsinaista löydettyjen reviirien lukumääräarviota en ole vielä tehnyt. Tiiraan on ilmoitettu yhteensä 248 havaintoa 506 yksilöstä. Tuo yksilömäärä on kuitenkin selvästi suurempi kuin todellinen löydettyjen reviirien määrä. Joiltakin reviireiltä on ilmoitettu useampia lintuja kuten molemmat emot tai havaittujen poikasten määrä. Kaksi tiiraan ilmoitettua havaintoa olen tulkinnut kevätmuuttajiksi, joten nekin ovat pois reviirien lukumäärästä. Suurimman eron tiiran havaintojen ja löydettyjen reviirien määrän välille aiheuttaa kuitenkin se, että samoja lintuja on ilmoitettu monin paikoin useampaan kertaan tiiraan. Esimerkiksi Kuusamon Valtavaaran-Pyhävaaran suojelualueelta tiiraan on ilmoitettu yhteensä 57 havaintoa 118 yksilöstä. Todellinen reviirimäärä tuskin ylittää 30:tä, joten keskimäärin jokainen Valtavaaran-Pyhävaaran lintu on ilmoitettu neljästi tiiraan.

Kuluvaan sinipyrstökesään liittyy muutama mielenkiintoinen piirre. Nähdyistä laulajista ylivoimaisesti suurin osa on ollut vanhoja koiraita. 2-kv koiraiden osuus on ollut hyvin pieni. Tämä vahvistaa käsitystä, että viime kesä oli hyvin huono sinipyrstön poikasvuosi. Viime kesänä maastossa tavattiin huomattavan vähän varoittelevia lintuja, mikä vahvasti viittasi siihen, että poikueita ei maastossa ollut. Lisäksi Euroopan sinipyrstösyksy oli hyvin heikko. Syksyllä länteen harhautuvat enimmäkseen nuoret linnut. Vähäinen harhautuneiden lintujen määrä kuvastaa selkeästi huonoa poikasvuotta ainakin levinneisyysalueen länsiosassa. Syitä viimevuotiseen huonoon poikastuottoon on muutamia, mutta jääköön niiden pohdiskelu tällä kertaa.

Yksi outo piirre on ollut se, että puiden latvassa laulavaa sinipyrstöä on tänä kesänä ollut hyvin vaikea päästä näkemään. Ennen sinipyrstö lauloi enimmäkseen korkean puun viimeisessä latvanipukassa, josta se oli helppo varovaisen lähestymisen jälkeen päästä näkemään. Tänä vuonna huomattavan iso osa ainakin omista yrityksistäni päättyi siihen, että laulava lintu pysyi sitkeästi piilossa korkean kuusen latvuksessa, josta se oli hyvin vaikea tai peräti mahdoton päästä näkemään. Vastaavanlaisia vaikeuksia olen kuullut muillakin olleen. Mahtavatko vanhat ja viisaat koiraat tietää, että esim. petojen suhteen kannattaa mieluummin pysytellä hieman piilossa kuin olla avoimesti tyrkyllä latvanipukassa kuin lihapulla cocktailtikussa?

Myös kuluva sinipyrstön rengastusvuosi ansaitsee erityismaininnan. Vuoteen 2012 mennessä Suomessa oli rengastettu yhteensä 153 sinipyrstöyksilöä. Tänä vuonna etenkin Roni Väisänen on kunnostautunut sinipyrstöjen rengastamisessa entistäkin enemmän. Roni on jo pitkään pitänyt hallussaan ykköspaikkaa suomalaisten sinipyrstörengastajien keskuudessa rengastusmäärillään. Tänä kesänä hän on pultannut yli 60  lintua lisää. Niistä reviireiltä pyydystetyt koiraat ovat saaneet jalkoihinsa normaalin metallirenkaan lisäksi yksilöllisen värirengaskoodin. Katselkaapa sinipyrstöjen jalkoja entistäkin tarkemmin Kainuun metsissä liikkuessanne!

Merkittävin tämän vuoden sinipyrstötapaus on ensimmäinen suomalainen oikea rengaslöytö. Tähän mennessä joitakin rengastettuja sinipyrstöjä on havaittu rengastuspaikoillaan päivä - pari rengastuksen jälkeen. Kesäkuun puolivälissä Hyrynsalmen Peuravaaralla pyydystettiin +2-kv koiras, jolla oli rengas jalassaan. Lintu oli rengastettu samalla paikalla viime kesänä 2-kv-koiraana. Löytö todistaa sen, että ainakin osa Suomen sinipyrstöistä palaa reviirilleen talven jälkeen. Toki tällaista on osattu epäilläkin, mutta tismalleen samoille paikoille tulee todistetusti uusia lintuja eri vuosina, joten löytö on siinä mielessä erittäin arvokas. Peuravaaran linnun rengastajana ja kontrolloijana oli - kukapas muu kuin Roni. Onnittelut Ronille!

Sinipyrstön rengaslöytö oli harvinaislaatuinen tapahtuma koko Euroopan mittakaavassakin. Tiedossani on vain yksi aiempi oikea (?) löytö, kun Etelä-Ruotsin rannikolla sijaitsevalla Utklippanin lintuasemalla syksyllä 2011 rengastetun sinipyrstön jalka renkaineen löydettiin Portugalista seuraavana talvena. Lisäksi Irlannin ensimmäinen sinipyrstö syksyllä 2009 oli valokuvien perusteella rengasjalkainen, mutta renkaan koodia ei koskaan onnistuttu aukottomasti selvittämään.

Tänä kesänä sinipyrstön poikastuotto lienee parempi kuin viime kesänä. Ainakin Värriön luonnonpuistossa Sallan pohjoisosissa löydettiin peräti kahdeksan poikasen pesä. Kaikki poikaset rengastettiin ja ne myös lähtivät onnellisesti pesästään. Lisäksi pesäpoikasia on rengastettu ainakin Sotkamon Talvivaaralla (6 pull). Syntymäkotikuntani Saarijärvikin pääsi lopulta sinipyrstön varmistettujen pesintöjen kartalle, kun Pyhä-Häkin kansallispuistossa havaittiin maastopoikue.

Uudeksi sinipyrstökunnaksi tuli Äänekoski, missä toissapäivänä löydettiin lintu, joka ainakin eilen vielä oli paikalla. Vuonna 1987 on Äänekoskella tehty sinipyrstöhavainto, jonka RK on kuitenkin hylännyt. Sinipyrstö oli tuolloin vielä RK-laji. Nyt siis Äänekoski pääsi viralliselle sinipyrstölistalle. Tosin en tiedä Keski-Suomen ARK:n mahdollista kantaa havaintoon.

Hyvää ja rauhaisaa sinipyrstön vuosipäivää kaikille! Itse aion juhlistaa tapausta aloittamalla 1,5 kk:n kesäloman ja nauttimalla illalla jotain sinistä juomaa, joka ei ole Sinolia.



Sinisin terveisin     Ari Rajasärkkä

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20130704/42a20caa/attachment.html