[Pply] Kotkauistin ja kivipiiran ääni

[Ari-Pekka Auvinen]

Iltaa

Otsikon asioilla ei ole muuta yhteyttä kuin, että ne molemmat viittaavat eilispäivän aikana tekemiini havaintoihin -- havaintoihin, jotka hämmensivät ainakin minua.

Kävin eilen jokusella merikotkan pesällä. Päivä oli pitkä ja iltaa kohden alkoi jo vähän väsyttää, kun kiipesin viimeiseen puuhun. Kaksi isoa nelikiloista poikasta levitteli pesässä siipiään. Muistan heti huomanneeni, että toisen poikasen siiven alla oli jotain punaista. Kesti kuitenkin hetki ennen kuin alkukesän kiihkeydestä ryytyneet aivoni ehtivät rekisteröidä havainnon kunnolla. Eihän merikotkan siiven alla pitäisi olla mitään punaista!? Tarkemmin katsottuna kotkanpojan kainalossa olikin jokin vierasesine: viisisenttinen kalanmallinen räikeän vihreä ja punainen haukiuistin! Uistin oli jäänyt poikasen siiven etuosassa olevaan joustavaan ihopoimuun molemmista kolmihaaraisista koukuistaan tiukasti kiinni. Alapa nyt siinä sitten kirurgiksi... Poikanen oli ensimmäinen kohdalleni sattunut todellinen tappelija. Liekö lintu ollut uistimen tuottaman kivun ärsyttämä, mutta tämä kaveri osasi käytellä mukavasti sekä jalkojaan että nokkaansa. Sidoin poikasen jalat narulla toisiinsa ja yhteen männynoksaan kiinni. Tämän jälkeen saatoin vapauttaa molemmat käteni uistimen irrottamiseen. Kovin helppoa se ei ollut. Poikanen riuhtoi ja liikkui, oma asentoni oli kaikkea muuta kuin mukava eikä kunnon työkaluja ollut. Puolen tunnin äherryksen jälkeen onnistuin kuitenkin irrottamaan uistimen. Lopulta minun piti hakea käsikopelolla molemman kolmihaaraisen koukun varresta sormiote ja yritää sitten saada jokaisen yksitäisen koukun terävä pää rengastuspihtien väliin. Tämän jälkeen koukun saattoi vääntää poikki, muutoin uistin oli hyvin lujaa tekoa. Taitaa olla siiven poimuissa verenkierto enimmäkseen niukalaista, kun verta koukkujen irrotuskohdista ei tullut.  Mutta kipeää kotkanpojalle taisi  käydä. Kokonaisuudessan kuitenkin ajatellin, ettei elämä uistin kainolossa olisi välttämättä ollut hääviä.

Kun Lintuverkossa on puhuttu siimoista ja muista kalastajien rannoille jättämistä terveisistä, niin tulipa sitten tällainenkin vastaan. Rengastakollegalta kuulin toisella pesällä olleestä harmaalokista, jonka selässä oli vielä suurempi uistin sekä tukkakoskelosta, jonka nokka oli hirttynyt kalaverkosta kiinni. Näitä tarinoita voisi olettaa olevan enemmänkin. Taitaa olla merikotka yhdenlainen puhtaanapitolaitos, jonka pesälle erilaiset epäonniset tarinat sitten päättyvät.

Toinen hämmästyksen aihe löytyikin sitten kotiin palattuani ihan neljän seinän sisältä. Meille tuli pari viikkoa sitten neljän (aidosti) emosta eksyneen metsähanhen poikue hoitoon. Alkuun kävi surkeasti, kun joku pieni nisäkäspeto kaivoi tiensä pihahäkkiin ja pisti poikasista kaksi hengiltä. Jäljelle jääneet ovatkin sen koomin viettäneet yönsä sisällä. Vaimo oli eilen illalla talon hiljennyttyä kuunnellut, että mikä käärme siellä hanhihäkissä oikein luikertelee. Pisti sitten minutkin kuuntelemaan. Ja eikös mitä, sellainen rahiseva parin sekunnin välein toistuva ääni hanhihäkistä tosiaan kuuluikin. Mutta ei siellä mitään ylimääräistä ollut, hanhenpoikien sisältä se ääni kuului! Ainoa johtopäätös, johon keksimme päätyä, oli että ääni kuului hanhien kivipiiroista. Aivan kuin joku olisi pöyrittänyt hiekanjyviä pikkuriikkisessä betonimyllyssä. Voisikohan tämä olla mahdollista -- että kivipiiran ääni saattaa todellakin kuulua selvästi linnun kehon ulkopuolelle saakka?

Kuvitusta tarinoille: https://www.flickr.com/photos/sanginjoki/14214122820/ (kaksiviikoinen hanhenpoika) ja https://www.flickr.com/photos/sanginjoki/14214095698/in/photostream/ (uistipesän kotkanpojat).

Hämmästeli 

A-P

 		 	   		  
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20140611/c34c9ec5/attachment.html