[Pply] Yhdistys- ja kuntarajoista taas

[Juha Markkola]

Hei,

Yritän vastailla siten, että asioista vielä saa jotenkin selville yhteyden
aikaisempaan.

t. Juha

5. helmikuuta 2015 17.53 Esa Aalto <esaalto at hotmail.com> kirjoitti:

Esa: Rajojen jäädytystäkin on ehdotettu, mutta pidemmän päälle se ei toimi.
Kuinka moni esim. muistaa, missä menevät vanhan Oulujoen kunnan rajat ja
ketä ne kiinnostaa? Samoin käy ennen pitkää nyt yhdistyville kunnille. Ei
niitä kukaan muutaman vuosikymmenen päästä enää muista.

Juha: Oulujoen aikaan ei ollut juuri aineistoja lukuun ottamatta
Merikalliota. Kunnanrajat kiinnostavat mm. kuntapinnojen laskijoita, mutta
vakavammin tarkastelualueiden pitäminen kauan samanlaisina mahdollistaa mm.
lajien runsaudenvaihtelun arvioinnin samoilta alueilta.

-Tiiraan pitää ainakin saada ominaisuus, jossa vanhojen kuntien,
esimerkkinä vaikka Oulunsalo ja Haukipudas ja vaikkapa Vaala,  havaintoja
voisi listata, muuten homma menee ihan sekaisin.

Esa: Tämä tulee uuteen Tiiraan.

Juha: Hyvä!

Esa: Asia havaintojenkeruualueista on ollut esillä täällä
sähköpostilistalla viime vuonna loppuvuodesta hallituksen tiedonantona.
Havaintojenkeruualueet ovat perua ajalta, jolloin havainnot lähetettiin
kirjeellä tai postikortilla johonkin paikkaan, joka piti määritellä. Nyt
havainnot ovat Tiirassa, joten siinä mielessä havaintojenkeruualueita ei
tarvita. Jokainenhan voi rajata havaintojen haun ja katsaukset, kuten
haluaa ja uudessa Tiirassa vielä helpommin. Sen sijaan Tiiran paikallisten
pääkäyttäjien toiminta-alueet on tarpeen määritellä ja BirdLife Suomen
valtakunnallisten hankkeiden aluejaot, mutta ne on parempi tehdä
tapauskohtaisesti, kuin 70-luvulla osittain sattumalta muodostuneisiin
rajoihin jämähtäen. Havaintojenkeruualueen havaintojen omistaminen on myös
osoittautunut ongelmalliseksi ja tarpeettomasti työllistäväksi. Arvokas
havaintoaineisto on vajaakäytöllä ja lupabyrokratia hankalaa.

Juha: OK. En ole jostain syystä huomannut tiedonantoa. Tarvitaan kuitenkin
aluejako, jonka pohjalta katsauksia laaditaan, ja kuten olen sanonut
ennekin, rajojen siirtely vie pohjan vuosien ja vuosikymmenten välisiltä
vertailuilta.

Esa: Vaalan kuuluminen jatkossa KLY:hyn tai PPLY:hyn (tai molempiin) on
minun mielestäni vaalalaisten asia. Älköön me Oulusta tai KLY:n väki
Kajaanista määräilkö, miten vaalalaiset lintuja harrastavat.

-Kyllä näistä saa ja pitää keskustella. Edellinen hallitus aiheutti
rajakahinan sopimalla separatistien kanssa asioista ohi Keskipohjanmaan
yhdistyksen.

Esa: Nyt Juha ehkä tarkoituksellisesti kärjistää. Noin 95 % kyseisen
eteläisen Pohjois-Pohjanmaan alueen harrastajista haluaisi alueen kuuluvan
PPLY:hyn, ja heti tämän tiedon tultua (alle 2 minuutissa) olin puhelimitse
yhteydessä silloiseen KPLY:n puheenjohtajaan ja sovimme asian viemisestä
eteenpäin. Ongelmia on aiheuttanut nähdäkseni KPLY:n vähäiset resurssit
asian hoitamiseen ja ehkä kiinnostuksen puutekin. Vastausta viimeisimpään
PPLY:n ehdotukseen asian ratkaisemiseksi on odoteltu jo lähes 5kk. (ellei
ole sitten viimepäivinä sitä saatu).

Juha: Kuten sanottu, PPLY on melkein liian iso, Keskipohjanmaa pieni.
Voihan henkilö kuulua kahteenkin yhdistykseen; miksi oma istuma-alusta
pitäisi pakkoliittää jonnekin.

-Mitenkään Tapsan osuutta aliarvioimatta sanoisin, että kyllä se
toimitusneuvosto ja havaintotoimikunta, havaintokatsauksia kirjoittava
tiimi ja muiden juttujen kirjoittajat myös ylläpitävät Aureolaa. Tapsa on
hommassaan kullan arvoinen, se on tietysti fakta. En aivan ymmärrä väitettä
siitä, että toimijoista on aina pulaa. Minusta pitää vedota jäsenistöön
kokouksissa ja täällä sähköpostissa, ja pyytää mukaan, kun on tehtäviä
tarjolla. Yhdistyksen jäsenmäärähän on kasvanut (ks. toimintasuunnitelma).
On organisointikysymys, jos jäsenistön rooli on olla vain passiivisina
viihteenkuluttajina.

Esa: Jäsenmäärä kasvaa monissa yhdistyksissä, ja samaan aikaan toimijat
vähenevät. Tämä on yleinen ilmiö. Vapaaehtoinen yhdistystoiminta kiinnostaa
entistä harvempia. Hallituksessa olleet tietävät, kuinka vaikea on löytää
esim. vuoden laji -vastaavaa, tai uutta henkilöä johonkin yhdistyksen
tehtävään sitä pitkään hoitaneen tilalle. Tähän pitää sopeutua joko
vähentämällä toimintaa tai organisoitumalla uudelleen nykyistä paremmin.

Juha: Tämä johtuu osittain siitä, että järjestöt harrastavat
keskustoimistosta johdettua agressiivistakin jäsenhankintaa, missä määrän
arvellaan korvaavan laadun. Toimistojen palkkatoimitsijoille kyse on
palkkatyönsä turvaamisesta jäsenmaksuilla, mutta aktivistien tilalta
saadaan ehkä "rekrytoitua" viihdytystä kaipaavia aikuisia vauvajäseniä. Tai
ainakin näin kuvitellaan. Kyllä ilmiötä vastaan voi taistella mm. siten,
että kokoukissa on paitsi viihdykettä, "vakavia "keskusteluja kuten
Tornbergin Risto hyvin esittikin. Vuoden lajeissa on se ongelma, että laji
per vuosi on aivan liian kiivas tahti, kun laji vaihtuu juuri kun siitä on
kiinnostuttu ja työtä organisoitu. Tarvitaan varmaan sekä rauhallisempaa
tahtia että parempaa organisointia. Vapaaehtoistoiminnan vaikeus on hyvin
yleismaailmallista. Toisaalta työttömyyden lisääntyessä toimijoita on
teoriassa koko ajan enemmän tarjolla, jos  ihmiset jotenkin onnistutaan
löytämään.

-Toisaalta nuo hallitusten muodolliset tehtävät ovat niitä, joiden kautta
> ihmiset ovat rekrytoituneet ennenkin mukaan. En lähtisi kyllä
> maakunnallisten yhdistysten mallia purkamaan.  Jatkossa voitaisiin ehkä
> harkita vaikkapa Pohjois-Suomen yhteistä lintuvuosikirjaa, jos Kainuu ja
> Lappi eivät jaksa omiaan tehdä. Muistelen, että Kokko on kuitenkin
> ilmestynyt aika usein. Korjatkaa, jos muistan väärin.
>
> Esa: Pohjois-Suomen yhteinen lintuvuosikirja olisi oikein hyvä idea. Niin
myös yhteinen suojelutoimikunta. Ja miksei kuukausikokouskin voisi pyöriä
etänä samanaikaisesti myös esim. Rovaniemellä ja Kajaanissa (tai
esitelmöitsijä muualla ja etänä Oulussa). Samoin melkeinpä mikä tahansa
toiminta, jota jossain päin järjestetään menisi samoilla tulilla
laajemmallakin alueella. Yhdistykset eivät muuten nytkään ole
maakunnallisia, mistä onkin haittapuolena mm. maakunnalliseen
päätöksentekoon (esim. maakuntakaavoitus) vaikuttamisen hankaluus.
Paikallista lintuharrastustoimintaa tarvitaan kyllä BirdLife
Suomen valtakunnallisen toiminnan lisäksi. Paikallinen toimintayksikkö ei
saisi olla liian pieni (toimijat eivät riitä), mutta ei myöskään liian iso
(aluetta ei voi hallita).

Juha: Eikös noita kokouksia nytkin voi seurata etänä saman tien mistä vaan?
Mutta ongelmia on ja yhteydet pätkivät. Periferiassakin on hyvä olla
toimintaa, jos on jäseniä. Maakuntarajatkin ovat vaihdelleet ja läänit
kadonneet. Luonnonsuojeluliitollahan on vieläkin maakunnallisten piirien
lisäksi kuntakohtaisia tai muutaman kunnan alueella toimivia
paikallisyhdistyksiä, joista osa on aktiivisia, osa ei. Jos päätrendi olisi
lintuharrastuksen väheneminen ja ukkoutuminen, niin kuin joskus tuntuu,
järjestöjen yhdistely olisi tehtävä pakon edessä. Nyt kun kuitenkin
jäsenmäärä kuitenkin kasvaa, pitää etsiä keinoja tarjota jäsenille
mielekästä tekemistä

terveisin
Juha
-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20150205/1c4170ff/attachment.html