[Pply] Hilima ja Onni

[Ari-Pekka Auvinen]

Hei


Pieni tarina valkoselkätikoista.


Monien tuntema Hilima (punainen lukurengas DL) rengastettiin kesällä 2013 Raahen saaristossa yli 30 vuoteen ensimmäisenä Pohjois-Pohjanmaalla  syntyneenä valkoselkätikan poikasena. Hilima löytyi seuraavana syksynä Raahen Yrjänästä ja sittemmin Pattijokisuulta, jossa se vietti ensimmäisen talvensa. Kesällä 2014 Hilimaa ei havaittu, mutta syksyllä se ilmestyi jälleen vakiopaikoilleen Pattijokisuun ja Yrjänän välimaastoon. Seuraavana keväänä (2015) tuli iso yllätys, kun Hilima löytyikin huhtikuun puolivälissä Lumijoelta Limingalahden rannalta renkaattoman koiraan seurasta. Nuoripari kaiveli kolon ja vaikutti hautovankin, mutta poikasia ne eivät koskaan saaneet. Koiras jäi talveksi tälle Lumijoen reviirille, josta rengastin sen tammikuussa 2016. Se sai jalkaansa lukurenkaan FM ja nimekseen Jaakko Tepon laulun innoittamana Onni. Hilima palasi talveksi 2015/2016 takaisin talvireviirilleen, jonne on linnuntietä noin 35 kilometriä Lumijoelta.


Syksyllä 2015 koettiin vs-tikkojen ennätysvaellus, ja niin Hilimankin talvireviirille ilmaantui renkaaton koiras. Keväällä Onni sai rummutella ja kaivella esittelykoloja Lumijoella yksin, sillä Hilima ei sinne enää tullut vaan hengaili Yrjänän seudulla uuden sulhonsa kanssa. Pesää ei kuitenkaan löytynyt. Hiliman uusi koiras oli pesimishommiin todennäköisesti liian nuori.


Tänä keväänä Hilima ja luultavasti sama syksyn 2015 vaellukselta maisemiin jäänyt koiras ovat olleet tiiviisti yhdessä Yrjänän seudulla. Saimme Henkan kanssa koiraan kiinni maaliskuun lopulla. Se paljastui kolmannen kalenterivuoden linnuksi eli juuri kesällä 2015 syntyneeksi. Koiras sai lukurenkaan AM ja nimekseen Mikko.


Tämän viikon tiistaina pidin maastopäivän, jonka aloitin Hiliman reviiriltä. Hilima ja Mikko löytyivätkin helposti. Kunnon kolokaivuita en kuitenkaan vielä löytänyt, vaikka periaatteessa linnut voisivat jo hautoa (lämpimänä keväänä). Niiden metsässä oli vielä niin paljon lunta, ettei siellä oikein huvittanut kahlata.


Saman päivän loppupuolella kävin Lumijoella. Talven aikaan olen nähnyt Onnin vain riistakameran kuvissa, en kertaakaan omin silmin, vaikka olen käynyt siellä kymmenkunta kertaa. Nyt Onni kuitenkin löytyi. Se oli aivan hiljaa eikä päästellyt edes vaimeita yhteysääniä. Oletin, että se on jälleen reviirillään yksin. Kävin etsimässä kaivuita, mutta niitäkään ei juuri ollut. Poislähtiessä ajattelin soittaa Onnin havaintopaikalla ihan lyhyesti atrappia. (Onni ei koskaan oikein innostunut atrapista vaan vaikuttaa ennemminkin hiljenevän sen kuultuuaan.) Kahden ääniterummutuksen jälkeen minua kohti lehahti jostain läheltä naarastikka räksättäen! Ainakaan sen vasemmassa jalassa ei ollut rengasta, joten mikään tuttu naaras se ei ole. Eilisen hanhilaskentapäivän aamuna kävin uudelleen paikalla. Siellä olikin melkoinen rummutuskonsertti, kun pikku- ja valkoselkätikkaparit rummittivat toisilleen.


Näin kävi siis Hiliman ja Onnin nuoruuden rakkaudelle. Kaukosuhde ei toiminut, vaan lopulta molemmat jäivät kotiseuduilleen ja löysivät uuden kumppanin. =)


Timo Laineen mukaan esimerkiksi Pirkanmaalla on pesä, johon valkoselkätikat jo ruokkivat poikasiaan. Täällä ollaan tuosta kyllä rajusti jäljessä ja hyvä niin, kun ulos katsoo.


A-P
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20170430/4108d771/attachment.html