[Pply] Järkyttävä havainto

[Ari-Pekka Auvinen]

Järkyttävä havainto ja muuta draamaa PPLY:n valkoselkätikkakeväässä

Raahe

Raahen tikkahavainnointiin tuli vähintään puolen talven mittainen lovi, kun Henkka (Henri Ukonaho) on ollut vuodenvaihteen jälkeen aiempaa vähemmän Raahessa. Kotajärven Tero seurasi Haapajoenniemen tapahtumia etelässä, mutta Raahen saariston ja Raahen pohjoisosien tikkojen otteet jäivät talven ja kevään aikana pitkälti hämärän peittoon. Ja jotain hämärää siellä lienee tapahtunutkin, sillä esimerkiksi Raahen saariston vanhaa koirasta, Rubertia, ei ole havaittu varmuudella sitten viime marraskuun.

Tästä asetelmasta kävimme ensin 5.4. Henkan kanssa saariston pelipaikoilla näkemättä yhtään mitään. Vanha reviiri vaikutti todellakin täysin tyhjältä. Samalla reissulla kävimme myös pohjoisempana Välikarissa, jossa näimme vilaukselta naaraan, jonka identiteetti jäi kuitenkin epäselväksi. Kahden päivän päästä palasin samoille seuduin ja hetken etsimisen jälkeen löysinkin tikkapariskunnan Yrjänästä. Hilima ja Mikkohan (eli vuodesta 2016 reviirillä yhdessä asunut pariskunta) se siinä, ajattelin luonnollisesti. Sain naaraasta kuviakin, mutta hälytyskellot alkoivat soida vasta myöhemmin illalla kotona. Mikä se renkaan koodi olikaan? Järkytyksekseni naaras ei ollutkaan Hilima, vaan hänen äitinsä Peppi! Matriarkka oli siirtynyt 11 kilometriä Raahen saaristosta tyttärensä reviirille.

Pesä Välikarin reviiriltä löytyi 9.5. Silloin kolosta tuli ulos hautova Mikko aivan kuten pitikin. Naaras kähmyili sen verran, etten saanut sen lukurengasta kuvaan. Oletin sen kuitenkin olevan kaikesta huolimatta Hilima, jonka kanssa Mikko pesi onnistuneesti 2017 ja 2018. Parin viikon päästä kävin pesällä pienen hollantilais-espanjalais-unkarilais-saksalais-amerikkaisen seurueen kanssa uudestaan. Kun viimein sain hyvän kuvan naaraasta, tuntui että jalat lähtevät alta. Se oli kuin olikin Peppi!

Että näin. Peppi tuli Hiliman reviirille ja pölli tyttärensä koiraan. Aika hurjaa.

Ehkä Rubert on kuollut, kun näin on käynyt? Ja missä Hilima on? Lupaan pullakahvit sille, joka näkee niistä jommankumman, elävänä tai kuolleena. Metsähallitus kartoittaa tänä vuonna Raahen saariston linnuston, joten kaikki saaret tullevat nyt ainakin hyvin kartoitetuiksi.

Oulunsalo

Draamaa on riittänyt myös Oulunsalon reviirillä. Pariskunta oli koko talven paikalla ja pesä löytyi 6.5. korkean osaksi lahon lepän puolirungosta noin kuudesta metristä. Kukaan ei ehtinyt seuraamaan pesintää ennen kuin vasta eilen, kun Markku Paso pääsi paikalle. Riskialtis puu oli katkennut lentoaukon kohdalta. Ilmeisesti tapaturma oli sattunut jo joitakin päiviä sitten, sillä viime tuulista on jo aikaa. Markku näki paikalla vain naaraan, joka kantoi ruokaa avokoloon. Onneksi edelliset päivät olivat olleet sateettomia.

Eilen aamuna yksi poikanen oli pesäpuun juurella. Kun minä ehdin paikalle pari tuntia myöhemmin, ei siitä näkynyt enää jälkeäkään. Poikanen oli jo aika iso, joten toivotaan, että se on kiivennyt takaisin pesään.

Viikonlopun sateita ajatellen aloimme Markun kanssa hommiin. Tikkaat pystyyn ja liinoilla kiinni. Hain kaksi poikasta kolosta ja rengastin ne. Sillä välin Markku sahasi pesäpuun katkenneesta osasta pätkän, kolon yläosan. Samalla kuin vein poikaset takaisin pesään, asetin tämän pätkän kolon päälle. Ihan täydellisesti se ei enää istunut, mutta lujasti se siihen tuli ja pitää varmasti valtaosan sateesta loitolla. Emo tuli saman tien paikalle, kun olin päässyt talaisin maahan. Aikansa se epäröi. Kiersi puuta ja kurkisteli koloon. Viimein se kuitenkin uskalsi sujahtaa sisään ja poikaset saivat toukka-annoksensa.

Ennen: https://www.flickr.com/photos/sanginjoki/47925142406/in/dateposted-public/
Jälkeen: https://www.flickr.com/photos/sanginjoki/47925142446/in/dateposted-public/

Epäselvät tikkapaikat

Kevätrallin ollessa käsillä – ja muutenkin – vetoan harrastajiin etsimään irtotikkoja. Näitä on ainakin Kellon Kraaselissa, Siikajoen Säären rannassa, Pyhäjoen Hanhikivenniemen seudulla sekä Kärsämäen Nurmesjärvellä.  Varmaan voi olla yksi tai kaksi pesintääkin jossain, mutta vanhoilla paikoilla ne eivät ainakaan ole. Olisipa hienoa, jos ainakin yksi mysteeri vielä selväisi. Valkoselkätikoilla on jo isot pojat. Ne lentävät jo heti kesäkuun alussa. Valkoselkätikan poikasten kerjäys on paljon vaimeampaan kuin käpytikkojen, mutta kuuluu kuitenkin parhaimmillaan 30—40 metrin päähän. Emot lentävät ahkerasti ruokaa nokassaan.

Havainot Tiiraan tai suoraan minulle, kiitos!

A-P
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20190524/12d31f77/attachment.html