[Pply] Uhanalaisuusluokat

[Pekka Majuri]

Hyvin avattu, sekä langasta taivutettu. Jatkan hieman, mutta yleisellä
tasolla.

Suomen koko lajiston uhanalaisuutta arvioidaan tosiaan noin kymmenen vuoden
välein. Tästä poikkeuksena, vuosien vuonna 2015 ilmestyi "väliarviointi",
jossa oli mukana nisäkkäät ja linnut. Viimeisin lajistomme
uhanalaisuusarvio on vuodelta 2019. Arvion tulos on karua luettavaa. Suomen
luonto köyhtyy edelleen, eikä lajistomme uhanalaisutumiskehitystä ole saatu
pysähtymään.

Uhanalaisia lajeja on kaikissa lajiryhmissä, suhteellisesti eniten niitä on
kuitenkin linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien
elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Lajien
uhanalaistumiseen on vaikuttanut merkittävimmin metsäelinympäristöjen
muutokset.

Lisää tietoa mm. alla olevista:

https://punainenkirja.laji.fi/

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_Punainen_lista_2019

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit

t. Pekka Majuri

la 11. jouluk. 2021 klo 2.11 Ari Rajasärkkä (ari.rajasarkka at hotmail.com)
kirjoitti:

> Hei taas!
>
> Aina silloin tällöin joutuu selittämään näitä uhanalaisuusluokkia
> taivuttelemalla ns. rautalankaa.
>
> Suomen uhanalaisten lajien luokittelussa on käytetty vuoden 2000
> arvioinnista alkaen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n hyväksymiä
> kriteereitä, joilla pyritään saamaan eri maiden uhanalaisuusarvioinnit
> vastaamaan mahdollisimman hyvin toisiaan. Samalla myös saman maan eri
> aikoina tehdyt arvioinnit saavat mahdollisimman hyvän vertailukelpoisuuden.
>
> Tärkeimmät lintulajeihin liittyvät uhanalaisluokkien kriteerit liittyvät
> joko pesivän kannan kokoon tai sen muutoksiin. Kannankoon muutoksissa
> tarkastelujakso on kolmen sukupolven pituus tai minimissään 10 vuotta.
> Sukupolven pituudet on arvoinut BirdLife International, jonka ylläpitämästä
> Data Zonesta tieto lähes kaikkien suomalaisten lintulajien kohdalta löytyy.
>
> Hömötiaisen tapauksessa kolmen sukupolven pituus on 13,8 vuotta ja sinä
> aikana pesimälinnuston seurannan perusteella lajin väheneminen on ylittänyt
> erittäin uhanalaisen lajin taantumisen (-50 % / 3 sukupolvea) rajan, joten
> IUCN:n kriteerien perusteella laji on selvästi erittäin uhanalainen. Se
> puolestaan tarkoittaa sitä, että laji on tietyllä aikavälillä mahdollisesti
> häviämässä Suomen pesimälinnustosta.
>
> Vaarantuneeksi luokitellulla valkoselkätikalla kanta on ollut kasvussa,
> joten kannan kehitys ei täytä uhanalaisuuden kriteerejä. Laji on kuitenkin
> yhä edelleen vaarantunut, koska nykykannan kooksi on arvioitu alle 500
> pesivää paria ja tuo 500 paria on vaarantuneen lajin raja.
>
> Pyyn tapauksessa kolmen sukupolven pituuden (13,3 v) aikainen taantuminen
> ylitti arvioinnin ajankohtana vaarantuneen lajin kriteerit. Asiasta
> keskusteltiin siinä vaiheessa paljonkin. Vaikka oletettavaa olikin, että
> tarkasteluajankohdan päättymisen jälkeen kanta kääntyisikin taas nousuun ja
> vaarantuneen lajin asema ei olisikaan perusteltu, näin ei kuitenkaan voitu
> IUCN:n kriteerien perusteella menetellä. Entäs jos lajin kannat eivät
> olisikaan lähteneet nousuun? Pyy säilyy siten valtakunnallisesti
> vaarantuneena lajina seuraavaan uhanalaisarvointiin saakka, mikä tapahtunee
> noin vuonna 2030. Toisaalta lajin vaarantuneisuus ei suoraan vaikuta pyyn
> metsästykseen, koska pyy ei ole luonnonsuojelulain alainen laji, jolle
> voidaan lainsäädännössä määrittää uhanalaisen tai erityisesti suojeltavan
> lajin asema. Pyy on riistalajina metsästyslain alainen lintu, joten siihen
> kohdistuvista määräyksistä säädetään metsästyslain perusteella.
>
> Miksi metso ja teeri eivät sitten enää ole uhanalaisia? Molemmilla
> lajeilla kolmen sukupolven pituus on 19,2 vuotta ja sinä aikana lajit eivät
> ole taantuneet. Molempien lajien populaatiokoot ylittävät myös reilusti
> pieneen populaatiokokoon perustuvat uhanalaisuuskriteerit. Tilanne on
> tismalleen sama kuin luonnonsuojelulain suojaaman kottaraisen kohdalla.
> Vaikka me vanhan polven ornitologit muistammekin nuoruuteemme valtavat
> kottaraismäärät, joista nykypolven edustajat voivat vain uneksia, ei laji
> enää ole kolmen viimeisen sukupolvensa (13,7 v) aikana taantunut, vaan
> pikemminkin runsastunut.
>
> Siihen en ota henkilökohtaisesti kantaa, miten jokaiseen suomalaismetsissä
> tavattavaan hömötiaisreviiriin tulisi suhtautua. Se on lainsäätäjien ja
> lakeja tulkitsevien viranomaisten asia. Itse laskin viime kesänä noin 140
> km linjaa erilaisilla suojelualueilla Oulun seudulta Kainuuseen ja
> Koillismaalle sekä pikkuisen myös kaakkoiseen Lappiin. Niillä linjoilla
> havaitsin yhteensä 3 hömötiaista! Lempilinnustani sinipyrstöstä
> linjahavaintoja kertyi peräti 122. Oulun Sanginjoen Ulkometsän tulevan
> suojelualueen linjalaskentojen noin 20 km:n pituisissa linjalaskennoissa
> hömppä/sinipystösuhde oli 1/5.
>
> Hömötiaisen suhteen kaikki ei ehkä ole sitä, miltä kotipihan ruokinta
> näyttää. Minun kotiruokillani ei ole näkynyt hömötiaisia enää yli 10
> vuoteen. Harakat ovat sentään runsastuneet riesaksi saakka. Siitä
> huolimatta olen sopeutunut ajatukseen lajin silmälläpidettävyydestä, mikä
> aiheutuu 3 sukupolven (21,3 v) aikaisesta koko maan kannan taantumasta,
> joka ei sentään (mielestäni onneksi) ylittänyt vaarantuneen lajin kynnystä.
>
>
> T.    Ari R.
>
>
> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20211211/d71a0f6d/attachment-0001.html