[Pply] Uhanalaisuusluokat

Sat Dec 11 14:45:21 EET 2021

Moikka yhä!

Einari Merikallio arvioi vuonna 1955 ilmestyneessä kirjassaan "Suomen lintujen levinneisyys" hömötiaisen Suomen neljänneksi runsaimmaksi lajiksi kannanarvion ollessa 1 650 000 paria.

Tuoreimmat kaikkien Suomen pesimälajien kannanarviot on julkaistu vuoden 2018 Linnut-vuosikirjassa  (julkaisuvuosi 2019). https://lintulehti.birdlife.fi:8443/pdf/artikkelit/8552/tiedosto/Linnut_VK2018_038-045_Pesima%CC%88kannat_artikkelit_8552.pdf#view=FitH.
Linnut - lintulehti.birdlife.fi:8443<https://lintulehti.birdlife.fi:8443/pdf/artikkelit/8552/tiedosto/Linnut_VK2018_038-045_Pesima%CC%88kannat_artikkelit_8552.pdf#view=FitH>
42 LINNUT-VUOSIKIRJA 2018 SUOMEN LINTUJEN PESIMÄKANTOJEN KOOT Lyhenne Tieteellinen nimi Laji Keskikanta Minsekä muutoksista. Max Uheks Aineisto LIMLAP Limosa lapponica Punakuiri 1500 1000 4000 NT L, Va AREINT Arenaria interpres Karikukko1500600 2200 EN S CALPUG Calidris pugnax Suokukko11000 610016000 CR Va CALFAL Calidris falcinellus Jänkäsirriäinen1800014000 25000 NT Va
lintulehti.birdlife.fi
Hömppäkannan kooksi on siinä yhteydessä arvioitu 440 000 - 670 000 paria keskikannan ollessa 540 000. Keskikannan mukaisessa runsausjärjestyksessä hömötintti on nykyisin Suomen 19. runsain laji. Kanta on noin 65 vuodessa pienentynyt kolmasosaan (nykyinen keskikanta) tai neljännekseen (nykyinen minimiarvio).

Tsää-tsää!

Ari

________________________________
Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi <pply-bounces at lists.oulu.fi> käyttäjän Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka at hotmail.com> puolesta
Lähetetty: lauantai 11. joulukuuta 2021 13.46
Vastaanottaja: pply <pply at lists.oulu.fi>
Aihe: Re: [Pply] Uhanalaisuusluokat

Hei vielä!

Todettakoon lisäksi, että IUCN:n uhanalaisluokkien käyttö sinällään ei ota kantaa uhanalaisuuden syihin. Uhanalaisluokka määräytyy käytännössä siis kannan koon ja sen kehityksen perusteella. Suomen ensimmäisissä uhanalaisarvioinneissa 1980- ja 1990-luvuilla uhanalaisuuden yksi peruste oli ihmisen vaikutus lajiin. Vähenemisen tai kannan pienen koon piti olla seurausta ihmisen toimista.

Nykyisessä luokituksessa tuota ihmisperäistä vaikutusta ei varsinaisessa arvioinnissa käytetä. Niinpä vakiintuneeksi tulkittu uusi pesimälaji tulee lähes automaattisesti johonkin luokkaan kannan pienuuden vuoksi. Jos ja kun tällaisen lajin kanta aikanaan kasvaa yli 500 parin (= vaarantuneen lajin raja-arvo), laji ei enää ole uhanalainen. Esim. merimetso ja valkoposkihanhi ovat Suomen pesimälajistoon tulonsa jälkeen runsastuneet niin nopeasti, etteivät ne päätyneet uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien joukkoon yhdessäkään arvioinnissa.

Toki uhanalaisarvioinnin yhteydessä arvioidaan myös ihmisen toiminnan vaikutuksia lajeihin, mutta asialla ei kuitenkaan ole vaikutusta siihen, mihin luokkaan laji päätyy.

T.     Ari

________________________________
Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi <pply-bounces at lists.oulu.fi> käyttäjän Pekka Majuri <pekmajuri at gmail.com> puolesta
Lähetetty: lauantai 11. joulukuuta 2021 10.50
Vastaanottaja: pply <pply at lists.oulu.fi>
Aihe: Re: [Pply] Uhanalaisuusluokat

Juurikin näin.

Ja kuten kirjoitin, lajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset.

Lajien uhanalaistumiskehitykseen vaikuttavat lähes aina useammat eri seikat. Näin on varmaankin myös hömötiaisen kohdalla. Pelkät metsätaloudessa tapahtuneet muutokset eivät tätä hömötiaisen(kaan) surkeaa kehityssuuntaa siis välttämättä yksistään selitä. Siinäpä tosiaan hyvä työmaa lintututkijalle - selvittää hömötiaisen pärjäämisen edellytyksiä tämän päivän Suomessa.

Käsittääkseni jonkinlaista paperia ollaan / oltiin Luomuksella väsäämässä, jossa on mukana lintudata-aikasarjoja mm linjalaskennoista, ja niitä datoja verrataan siinä sitten (metsä)biotooppimuutoksiin ko. linjoilla. En tiedä, onko tuo työ edennyt.

P

la 11. jouluk. 2021 klo 9.57 Jorma Luhta (jorma.luhta at gmail.com<mailto:jorma.luhta at gmail.com>) kirjoitti:
Hei!

Ihan näppituntumalta, yleisesti syrjäluonnossa paljon retkeilevänä, olen viimeiset kymmenen vuotta aika järkyttynyt, miten vähiin hömötiainen on huvennut myös laajoilla luonnonsuojelualueilla. Esim. Litokairassa tai Syötteen kansallispuistossa metsätaloutta ei ole harjoitettu noin 90 vuoteen. Hömötiaiskannan (ja töyhtötiainen siinä sivussa) hiipuminen on nimenomaan tämän vuosituhannen juttu. Arin esimerkki hömpän ja sinipyrstön suhteesta on kuvaava. Eipä olisi 90-luvulla voinut kuvitella, että Syötteen puistossa kohtaa sata sinipyrstöä yhtä hömötinttiä kohti.

Ymmärrän myös Kristianin tuntemukset hömötintin tavallisuudesta tavallisessa maalaismetsässä. Poikavuosien muistoissa hömötintti oli 1960-luvun alkupuoliskolla ylen runsas aivan tavallisissa sen ajan talousmetsissä. Niissä oli luontonäkökulmassa paljon hyvää verrattuna nykyisiin, ennen muuta ojattomuus ja autotiettömyys, mutta esimerkiksi pökkelöitä ja lahopuita suorastaan nykyistä vähemmän.

Koska talousmetsät muuttuivat nykyisen tyylisiksi suunnilleen 80-luvulla ja metsän tiaisten viimeinen romahdus ajoittuu viimeiseen viiteentoista vuoteen, en osaa pitää metsätaloutta välttämättä ainoana syynä hömötinttien ahdinkoon. En myöskään osaa kuvitella parempaa työmaata lintututkijalle, kuin selvitellä hömötinttinä pärjäämisen edellytyksiä tämän päivän Suomessa.

T:jl

la 11. jouluk. 2021 klo 5.18 Pekka Majuri (pekmajuri at gmail.com<mailto:pekmajuri at gmail.com>) kirjoitti:
Hyvin avattu, sekä langasta taivutettu. Jatkan hieman, mutta yleisellä tasolla.

Suomen koko lajiston uhanalaisuutta arvioidaan tosiaan noin kymmenen vuoden välein. Tästä poikkeuksena, vuosien vuonna 2015 ilmestyi "väliarviointi", jossa oli mukana nisäkkäät ja linnut. Viimeisin lajistomme uhanalaisuusarvio on vuodelta 2019. Arvion tulos on karua luettavaa. Suomen luonto köyhtyy edelleen, eikä lajistomme uhanalaisutumiskehitystä ole saatu pysähtymään.

Uhanalaisia lajeja on kaikissa lajiryhmissä, suhteellisesti eniten niitä on kuitenkin linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Lajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset.

Lisää tietoa mm. alla olevista:

https://punainenkirja.laji.fi/

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_Punainen_lista_2019

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit

t. Pekka Majuri

la 11. jouluk. 2021 klo 2.11 Ari Rajasärkkä (ari.rajasarkka at hotmail.com<mailto:ari.rajasarkka at hotmail.com>) kirjoitti:
Hei taas!

Aina silloin tällöin joutuu selittämään näitä uhanalaisuusluokkia taivuttelemalla ns. rautalankaa.

Suomen uhanalaisten lajien luokittelussa on käytetty vuoden 2000 arvioinnista alkaen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n hyväksymiä kriteereitä, joilla pyritään saamaan eri maiden uhanalaisuusarvioinnit vastaamaan mahdollisimman hyvin toisiaan. Samalla myös saman maan eri aikoina tehdyt arvioinnit saavat mahdollisimman hyvän vertailukelpoisuuden.

Tärkeimmät lintulajeihin liittyvät uhanalaisluokkien kriteerit liittyvät joko pesivän kannan kokoon tai sen muutoksiin. Kannankoon muutoksissa tarkastelujakso on kolmen sukupolven pituus tai minimissään 10 vuotta. Sukupolven pituudet on arvoinut BirdLife International, jonka ylläpitämästä Data Zonesta tieto lähes kaikkien suomalaisten lintulajien kohdalta löytyy.

Hömötiaisen tapauksessa kolmen sukupolven pituus on 13,8 vuotta ja sinä aikana pesimälinnuston seurannan perusteella lajin väheneminen on ylittänyt erittäin uhanalaisen lajin taantumisen (-50 % / 3 sukupolvea) rajan, joten  IUCN:n kriteerien perusteella laji on selvästi erittäin uhanalainen. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että laji on tietyllä aikavälillä mahdollisesti häviämässä Suomen pesimälinnustosta.

Vaarantuneeksi luokitellulla valkoselkätikalla kanta on ollut kasvussa, joten kannan kehitys ei täytä uhanalaisuuden kriteerejä. Laji on kuitenkin yhä edelleen vaarantunut, koska nykykannan kooksi on arvioitu alle 500 pesivää paria ja tuo 500 paria on vaarantuneen lajin raja.

Pyyn tapauksessa kolmen sukupolven pituuden (13,3 v) aikainen taantuminen ylitti arvioinnin ajankohtana vaarantuneen lajin kriteerit. Asiasta keskusteltiin siinä vaiheessa paljonkin. Vaikka oletettavaa olikin, että tarkasteluajankohdan päättymisen jälkeen kanta kääntyisikin taas nousuun ja vaarantuneen lajin asema ei olisikaan perusteltu, näin ei kuitenkaan voitu IUCN:n kriteerien perusteella menetellä. Entäs jos lajin kannat eivät olisikaan lähteneet nousuun? Pyy säilyy siten valtakunnallisesti vaarantuneena lajina seuraavaan uhanalaisarvointiin saakka, mikä tapahtunee noin vuonna 2030. Toisaalta lajin vaarantuneisuus ei suoraan vaikuta pyyn metsästykseen, koska pyy ei ole luonnonsuojelulain alainen laji, jolle voidaan lainsäädännössä määrittää uhanalaisen tai erityisesti suojeltavan lajin asema. Pyy on riistalajina metsästyslain alainen lintu, joten siihen kohdistuvista määräyksistä säädetään metsästyslain perusteella.

Miksi metso ja teeri eivät sitten enää ole uhanalaisia? Molemmilla lajeilla kolmen sukupolven pituus on 19,2 vuotta ja sinä aikana lajit eivät ole taantuneet. Molempien lajien populaatiokoot ylittävät myös reilusti pieneen populaatiokokoon perustuvat uhanalaisuuskriteerit. Tilanne on tismalleen sama kuin luonnonsuojelulain suojaaman kottaraisen kohdalla. Vaikka me vanhan polven ornitologit muistammekin nuoruuteemme valtavat kottaraismäärät, joista nykypolven edustajat voivat vain uneksia, ei laji enää ole kolmen viimeisen sukupolvensa (13,7 v) aikana taantunut, vaan pikemminkin runsastunut.

Siihen en ota henkilökohtaisesti kantaa, miten jokaiseen suomalaismetsissä tavattavaan hömötiaisreviiriin tulisi suhtautua. Se on lainsäätäjien ja lakeja tulkitsevien viranomaisten asia. Itse laskin viime kesänä noin 140 km linjaa erilaisilla suojelualueilla Oulun seudulta Kainuuseen ja Koillismaalle sekä pikkuisen myös kaakkoiseen Lappiin. Niillä linjoilla havaitsin yhteensä 3 hömötiaista! Lempilinnustani sinipyrstöstä linjahavaintoja kertyi peräti 122. Oulun Sanginjoen Ulkometsän tulevan suojelualueen linjalaskentojen noin 20 km:n pituisissa linjalaskennoissa hömppä/sinipystösuhde oli 1/5.

Hömötiaisen suhteen kaikki ei ehkä ole sitä, miltä kotipihan ruokinta näyttää. Minun kotiruokillani ei ole näkynyt hömötiaisia enää yli 10 vuoteen. Harakat ovat sentään runsastuneet riesaksi saakka. Siitä huolimatta olen sopeutunut ajatukseen lajin silmälläpidettävyydestä, mikä aiheutuu 3 sukupolven (21,3 v) aikaisesta koko maan kannan taantumasta, joka ei sentään (mielestäni onneksi) ylittänyt vaarantuneen lajin kynnystä.

T.    Ari R.

_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi<mailto:Pply at lists.oulu.fi>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi<mailto:Pply at lists.oulu.fi>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi<mailto:Pply at lists.oulu.fi>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20211211/1516dbc1/attachment-0001.html 