[Pply] Uhanalaisuusluokat

[Kalevi Hirvonen]

Hömötiaisen ahdingosta keskustellaan aivan aiheesta, mutta vähenemisen syyt
eivät liene yksiselitteisiä, koska laajoilla suojelualueilla ei
vuosikymmeniin ole tapahtunut metsien suhteen mitään heikennystä.
Vähenemisen syitä monen paikkalinnun osalta pitänee tarkastella ensi
sijaisesti akselilla ilmastonmuutos-> sääolosuhteet vuodenkierrossa ->
pesintä/ravinto/predaatio. Taivalkoskella hömötiaisen vähenemä on
2000-luvulla ollut suhteellisen vähäistä. Viime talvena mm.  Pahkakurun
ruokinta-alueella (~1 neliökilometri) arvioitiin noin 50 hömppää, joista
Markku Pernu rengasti vain muutaman tunnin aikana 25 yksilöä. Monella
muullakin talviruokinnalla niitä on näkynyt kohtuullisesti. Taivalkoskella
on osallistuttu Pihabongaus-tapahtumaan aktiivisesti noin 40 kohteella
vuosittain. Kun hömötiaisen esiintymisvähenemä pihabongaustuloksissa
(2007-2021, esiintymää per piha) on Suomessa ollut 25 prosentin luokkaa,
niin Taivalkoskella vain pari prosenttia. Hömötiaisen yksilömäärä
valtakunnan tasolla 2007 oli 1.3 yksilöä/piha ja 2007-2021 vähenemätrendi
38 %, kun vastaavasti Taivalkoskella 3.5 yksilöä ja vähenemätrendi 10 %.
Otanta ei kovin suuri, mutta suuntaa antava. Toivoa vielä on, ainakin
täällä pohjoisessa, vai onko?!

la 11. jouluk. 2021 klo 2.11 Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka at hotmail.com>
kirjoitti:

> Hei taas!
>
> Aina silloin tällöin joutuu selittämään näitä uhanalaisuusluokkia
> taivuttelemalla ns. rautalankaa.
>
> Suomen uhanalaisten lajien luokittelussa on käytetty vuoden 2000
> arvioinnista alkaen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n hyväksymiä
> kriteereitä, joilla pyritään saamaan eri maiden uhanalaisuusarvioinnit
> vastaamaan mahdollisimman hyvin toisiaan. Samalla myös saman maan eri
> aikoina tehdyt arvioinnit saavat mahdollisimman hyvän vertailukelpoisuuden.
>
> Tärkeimmät lintulajeihin liittyvät uhanalaisluokkien kriteerit liittyvät
> joko pesivän kannan kokoon tai sen muutoksiin. Kannankoon muutoksissa
> tarkastelujakso on kolmen sukupolven pituus tai minimissään 10 vuotta.
> Sukupolven pituudet on arvoinut BirdLife International, jonka ylläpitämästä
> Data Zonesta tieto lähes kaikkien suomalaisten lintulajien kohdalta löytyy.
>
> Hömötiaisen tapauksessa kolmen sukupolven pituus on 13,8 vuotta ja sinä
> aikana pesimälinnuston seurannan perusteella lajin väheneminen on ylittänyt
> erittäin uhanalaisen lajin taantumisen (-50 % / 3 sukupolvea) rajan, joten
> IUCN:n kriteerien perusteella laji on selvästi erittäin uhanalainen. Se
> puolestaan tarkoittaa sitä, että laji on tietyllä aikavälillä mahdollisesti
> häviämässä Suomen pesimälinnustosta.
>
> Vaarantuneeksi luokitellulla valkoselkätikalla kanta on ollut kasvussa,
> joten kannan kehitys ei täytä uhanalaisuuden kriteerejä. Laji on kuitenkin
> yhä edelleen vaarantunut, koska nykykannan kooksi on arvioitu alle 500
> pesivää paria ja tuo 500 paria on vaarantuneen lajin raja.
>
> Pyyn tapauksessa kolmen sukupolven pituuden (13,3 v) aikainen taantuminen
> ylitti arvioinnin ajankohtana vaarantuneen lajin kriteerit. Asiasta
> keskusteltiin siinä vaiheessa paljonkin. Vaikka oletettavaa olikin, että
> tarkasteluajankohdan päättymisen jälkeen kanta kääntyisikin taas nousuun ja
> vaarantuneen lajin asema ei olisikaan perusteltu, näin ei kuitenkaan voitu
> IUCN:n kriteerien perusteella menetellä. Entäs jos lajin kannat eivät
> olisikaan lähteneet nousuun? Pyy säilyy siten valtakunnallisesti
> vaarantuneena lajina seuraavaan uhanalaisarvointiin saakka, mikä tapahtunee
> noin vuonna 2030. Toisaalta lajin vaarantuneisuus ei suoraan vaikuta pyyn
> metsästykseen, koska pyy ei ole luonnonsuojelulain alainen laji, jolle
> voidaan lainsäädännössä määrittää uhanalaisen tai erityisesti suojeltavan
> lajin asema. Pyy on riistalajina metsästyslain alainen lintu, joten siihen
> kohdistuvista määräyksistä säädetään metsästyslain perusteella.
>
> Miksi metso ja teeri eivät sitten enää ole uhanalaisia? Molemmilla
> lajeilla kolmen sukupolven pituus on 19,2 vuotta ja sinä aikana lajit eivät
> ole taantuneet. Molempien lajien populaatiokoot ylittävät myös reilusti
> pieneen populaatiokokoon perustuvat uhanalaisuuskriteerit. Tilanne on
> tismalleen sama kuin luonnonsuojelulain suojaaman kottaraisen kohdalla.
> Vaikka me vanhan polven ornitologit muistammekin nuoruuteemme valtavat
> kottaraismäärät, joista nykypolven edustajat voivat vain uneksia, ei laji
> enää ole kolmen viimeisen sukupolvensa (13,7 v) aikana taantunut, vaan
> pikemminkin runsastunut.
>
> Siihen en ota henkilökohtaisesti kantaa, miten jokaiseen suomalaismetsissä
> tavattavaan hömötiaisreviiriin tulisi suhtautua. Se on lainsäätäjien ja
> lakeja tulkitsevien viranomaisten asia. Itse laskin viime kesänä noin 140
> km linjaa erilaisilla suojelualueilla Oulun seudulta Kainuuseen ja
> Koillismaalle sekä pikkuisen myös kaakkoiseen Lappiin. Niillä linjoilla
> havaitsin yhteensä 3 hömötiaista! Lempilinnustani sinipyrstöstä
> linjahavaintoja kertyi peräti 122. Oulun Sanginjoen Ulkometsän tulevan
> suojelualueen linjalaskentojen noin 20 km:n pituisissa linjalaskennoissa
> hömppä/sinipystösuhde oli 1/5.
>
> Hömötiaisen suhteen kaikki ei ehkä ole sitä, miltä kotipihan ruokinta
> näyttää. Minun kotiruokillani ei ole näkynyt hömötiaisia enää yli 10
> vuoteen. Harakat ovat sentään runsastuneet riesaksi saakka. Siitä
> huolimatta olen sopeutunut ajatukseen lajin silmälläpidettävyydestä, mikä
> aiheutuu 3 sukupolven (21,3 v) aikaisesta koko maan kannan taantumasta,
> joka ei sentään (mielestäni onneksi) ylittänyt vaarantuneen lajin kynnystä.
>
>
> T.    Ari R.
>
>
> _______________________________________________
> Pply mailing list
> Pply at lists.oulu.fi
> http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
>
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20211211/19e43eca/attachment-0001.html