[Pply] Uhanalaisuusluokat

[Seppo Rytkönen]

Hei

Terveisiä täältä "norsunluutornista" eli Oulun yliopiston Ekologian ja genetiikan tutkimusyksiköstä (ent. Biologian laitos).

Jorma Luhdan maininta, että "En myöskään osaa kuvitella parempaa työmaata lintututkijalle, kuin selvitellä hömötinttinä pärjäämisen edellytyksiä tämän päivän Suomessa" kirvoitti kertomaan vähän asian tiimoilta.

Meillähän on ollut lähes ikiaikainen tutkimusprojekti, jossa on tutkittu tiaisten ekologiaa Oulun lähistöllä. Nykyinen emeritus-professori Markku Orell aloitti hömötiaistutkimuksen jo 1970-luvulla. Tutkimusten kysymysten asettelu koski tuolloin siihen aikaan muodissa olevia evoluutioekologisia aiheita, kuten lisääntymisen kustannuksia, ja itsestään selvyytenä oli, että noin 25 neliökilometrin tutkimusalueelta löytyi parhaimmillaan toista sataa (jopa reilut 160) pesää tutkimuksia varten. Monia muitakin aiheita on myöhemmissä tutkimuksissa käsitelty (sosiaalista organisaatiota, lisääntymispanostusta, pesänpuolustuskäyttäytymistä...).

Pitkään tilanne oli se, että hömötiainen tutkimuslajina oli erinomainen, koska niitä oli saatavilla riittävästi (vaikkakin pesien etsintä ei ollut aivan helpointa - lajihan ei pesi pöntöissä, vaan kaivaa joka vuosi uuden kolon pökkelöön, joko luonnolliseen tai ns. sidottuun, eli pökkelönpätkään, joka on siirretty ja sidottu toiseen puuhun).

2010-luvulla havahduttiin kuitenkin siihen, että hömötiaisten määrät eivät ole enää ennallaan. Parimäärä alkoi tippua jopa kolmannekseen, vaikka esim. sidottuja pesäpökkelöitä oli saatavilla ylen määrin... Samaan aikaan alkoi kuulua Etelä-Suomesta hälyttäviä tietoja lajin vähenemisestä ja uhanalaiseksi luokittelusta. Ja spekulaatioita mahdollisesti metsien käsittelyyn liittyvistä syistä...

Olimme jo pitkän aikaa, jo 1980-luvulta lähtien, kartoittaneet tutkimusalueellamme havaitsemiamme metsien muutoksia metsäkuvioiden tarkkuudella. Siis hakkuita ja harvennuksia. Alkoi viritä ajatus tutkia metsänkäsittelyn vaikutuksia hömötiaisen elämään... Mahdollisimman tarkasti.  Ja saimme kuin saimmekin Koneelta väitöskirjarahoituksen, joka mahdollistaa hömötiaisen ja metsänkäsittelyn välisen suhteen tarkan analysoinnin (mutta emme saaneet Putte2-rahoitusta ja perusteluna oli, että hömötiaisen taantumisen syyt tunnetaan jo!).

Tällä hetkellä jatko-opiskelijamme väitösprojekti on jo loppusuoralla ja hyvin mielenkiintoisia tuloksia metsänkäsittelyn vaikutuksista hömötiaisen ekologiaan on löytynyt. Ikävä kyllä en voi näitä asioita vielä tässä yksityiskohtaisesti raportoida, sillä niiden vertaisarviointiprosessit ovat vasta alkamassa. Mutta sen verran voin paljastaa, että metsänkäsittelyllä on vaikutusta hömötiaisen elämään monella eri tasolla. Ja yleisvaikutus ei todellakaan ole positiivinen.

Jos haluatte nopean kuvan mahdollisista vaikutuksista, niin katsokaapa Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoituksia, karttana:

https://metsakeskus.maps.arcgis.com/apps/MapSeries/index.html?appid=e8c03f73165b44aa8edb276e11ca2d2c

Käytännössä kaikki nämä alueelliset muutokset vaikuttavat hömötiaisen elinolosuhteisiin...

Palataan asiaan, kun saadaan juttuja julkaistua.

sr



-------------------------------------------------------------
Seppo Rytkönen, Oulu
-------------------------------------------------------------
________________________________
Lähettäjä: pply-bounces at lists.oulu.fi <pply-bounces at lists.oulu.fi> käyttäjän Jorma Luhta <jorma.luhta at gmail.com> puolesta
Lähetetty: lauantai 11. joulukuuta 2021 9.57
Kopio: pply <pply at lists.oulu.fi>
Aihe: Re: [Pply] Uhanalaisuusluokat

Hei!

Ihan näppituntumalta, yleisesti syrjäluonnossa paljon retkeilevänä, olen viimeiset kymmenen vuotta aika järkyttynyt, miten vähiin hömötiainen on huvennut myös laajoilla luonnonsuojelualueilla. Esim. Litokairassa tai Syötteen kansallispuistossa metsätaloutta ei ole harjoitettu noin 90 vuoteen. Hömötiaiskannan (ja töyhtötiainen siinä sivussa) hiipuminen on nimenomaan tämän vuosituhannen juttu. Arin esimerkki hömpän ja sinipyrstön suhteesta on kuvaava. Eipä olisi 90-luvulla voinut kuvitella, että Syötteen puistossa kohtaa sata sinipyrstöä yhtä hömötinttiä kohti.

Ymmärrän myös Kristianin tuntemukset hömötintin tavallisuudesta tavallisessa maalaismetsässä. Poikavuosien muistoissa hömötintti oli 1960-luvun alkupuoliskolla ylen runsas aivan tavallisissa sen ajan talousmetsissä. Niissä oli luontonäkökulmassa paljon hyvää verrattuna nykyisiin, ennen muuta ojattomuus ja autotiettömyys, mutta esimerkiksi pökkelöitä ja lahopuita suorastaan nykyistä vähemmän.

Koska talousmetsät muuttuivat nykyisen tyylisiksi suunnilleen 80-luvulla ja metsän tiaisten viimeinen romahdus ajoittuu viimeiseen viiteentoista vuoteen, en osaa pitää metsätaloutta välttämättä ainoana syynä hömötinttien ahdinkoon. En myöskään osaa kuvitella parempaa työmaata lintututkijalle, kuin selvitellä hömötinttinä pärjäämisen edellytyksiä tämän päivän Suomessa.

T:jl

la 11. jouluk. 2021 klo 5.18 Pekka Majuri (pekmajuri at gmail.com<mailto:pekmajuri at gmail.com>) kirjoitti:
Hyvin avattu, sekä langasta taivutettu. Jatkan hieman, mutta yleisellä tasolla.

Suomen koko lajiston uhanalaisuutta arvioidaan tosiaan noin kymmenen vuoden välein. Tästä poikkeuksena, vuosien vuonna 2015 ilmestyi "väliarviointi", jossa oli mukana nisäkkäät ja linnut. Viimeisin lajistomme uhanalaisuusarvio on vuodelta 2019. Arvion tulos on karua luettavaa. Suomen luonto köyhtyy edelleen, eikä lajistomme uhanalaisutumiskehitystä ole saatu pysähtymään.

Uhanalaisia lajeja on kaikissa lajiryhmissä, suhteellisesti eniten niitä on kuitenkin linnuissa ja sammalissa. Suurin syy uhanalaistumiseen on lajien elinympäristöjen väheneminen ja laadullinen heikkeneminen. Lajien uhanalaistumiseen on vaikuttanut merkittävimmin metsäelinympäristöjen muutokset.

Lisää tietoa mm. alla olevista:

https://punainenkirja.laji.fi/

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/Uhanalaiset_lajit/Suomen_lajien_Punainen_lista_2019

https://www.ymparisto.fi/fi-fi/luonto/lajit/uhanalaiset_lajit

t. Pekka Majuri

la 11. jouluk. 2021 klo 2.11 Ari Rajasärkkä (ari.rajasarkka at hotmail.com<mailto:ari.rajasarkka at hotmail.com>) kirjoitti:
Hei taas!

Aina silloin tällöin joutuu selittämään näitä uhanalaisuusluokkia taivuttelemalla ns. rautalankaa.

Suomen uhanalaisten lajien luokittelussa on käytetty vuoden 2000 arvioinnista alkaen kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n hyväksymiä kriteereitä, joilla pyritään saamaan eri maiden uhanalaisuusarvioinnit vastaamaan mahdollisimman hyvin toisiaan. Samalla myös saman maan eri aikoina tehdyt arvioinnit saavat mahdollisimman hyvän vertailukelpoisuuden.

Tärkeimmät lintulajeihin liittyvät uhanalaisluokkien kriteerit liittyvät joko pesivän kannan kokoon tai sen muutoksiin. Kannankoon muutoksissa tarkastelujakso on kolmen sukupolven pituus tai minimissään 10 vuotta. Sukupolven pituudet on arvoinut BirdLife International, jonka ylläpitämästä Data Zonesta tieto lähes kaikkien suomalaisten lintulajien kohdalta löytyy.

Hömötiaisen tapauksessa kolmen sukupolven pituus on 13,8 vuotta ja sinä aikana pesimälinnuston seurannan perusteella lajin väheneminen on ylittänyt erittäin uhanalaisen lajin taantumisen (-50 % / 3 sukupolvea) rajan, joten  IUCN:n kriteerien perusteella laji on selvästi erittäin uhanalainen. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että laji on tietyllä aikavälillä mahdollisesti häviämässä Suomen pesimälinnustosta.

Vaarantuneeksi luokitellulla valkoselkätikalla kanta on ollut kasvussa, joten kannan kehitys ei täytä uhanalaisuuden kriteerejä. Laji on kuitenkin yhä edelleen vaarantunut, koska nykykannan kooksi on arvioitu alle 500 pesivää paria ja tuo 500 paria on vaarantuneen lajin raja.

Pyyn tapauksessa kolmen sukupolven pituuden (13,3 v) aikainen taantuminen ylitti arvioinnin ajankohtana vaarantuneen lajin kriteerit. Asiasta keskusteltiin siinä vaiheessa paljonkin. Vaikka oletettavaa olikin, että tarkasteluajankohdan päättymisen jälkeen kanta kääntyisikin taas nousuun ja vaarantuneen lajin asema ei olisikaan perusteltu, näin ei kuitenkaan voitu IUCN:n kriteerien perusteella menetellä. Entäs jos lajin kannat eivät olisikaan lähteneet nousuun? Pyy säilyy siten valtakunnallisesti vaarantuneena lajina seuraavaan uhanalaisarvointiin saakka, mikä tapahtunee noin vuonna 2030. Toisaalta lajin vaarantuneisuus ei suoraan vaikuta pyyn metsästykseen, koska pyy ei ole luonnonsuojelulain alainen laji, jolle voidaan lainsäädännössä määrittää uhanalaisen tai erityisesti suojeltavan lajin asema. Pyy on riistalajina metsästyslain alainen lintu, joten siihen kohdistuvista määräyksistä säädetään metsästyslain perusteella.

Miksi metso ja teeri eivät sitten enää ole uhanalaisia? Molemmilla lajeilla kolmen sukupolven pituus on 19,2 vuotta ja sinä aikana lajit eivät ole taantuneet. Molempien lajien populaatiokoot ylittävät myös reilusti pieneen populaatiokokoon perustuvat uhanalaisuuskriteerit. Tilanne on tismalleen sama kuin luonnonsuojelulain suojaaman kottaraisen kohdalla. Vaikka me vanhan polven ornitologit muistammekin nuoruuteemme valtavat kottaraismäärät, joista nykypolven edustajat voivat vain uneksia, ei laji enää ole kolmen viimeisen sukupolvensa (13,7 v) aikana taantunut, vaan pikemminkin runsastunut.

Siihen en ota henkilökohtaisesti kantaa, miten jokaiseen suomalaismetsissä tavattavaan hömötiaisreviiriin tulisi suhtautua. Se on lainsäätäjien ja lakeja tulkitsevien viranomaisten asia. Itse laskin viime kesänä noin 140 km linjaa erilaisilla suojelualueilla Oulun seudulta Kainuuseen ja Koillismaalle sekä pikkuisen myös kaakkoiseen Lappiin. Niillä linjoilla havaitsin yhteensä 3 hömötiaista! Lempilinnustani sinipyrstöstä linjahavaintoja kertyi peräti 122. Oulun Sanginjoen Ulkometsän tulevan suojelualueen linjalaskentojen noin 20 km:n pituisissa linjalaskennoissa hömppä/sinipystösuhde oli 1/5.

Hömötiaisen suhteen kaikki ei ehkä ole sitä, miltä kotipihan ruokinta näyttää. Minun kotiruokillani ei ole näkynyt hömötiaisia enää yli 10 vuoteen. Harakat ovat sentään runsastuneet riesaksi saakka. Siitä huolimatta olen sopeutunut ajatukseen lajin silmälläpidettävyydestä, mikä aiheutuu 3 sukupolven (21,3 v) aikaisesta koko maan kannan taantumasta, joka ei sentään (mielestäni onneksi) ylittänyt vaarantuneen lajin kynnystä.


T.    Ari R.


_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi<mailto:Pply at lists.oulu.fi>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
_______________________________________________
Pply mailing list
Pply at lists.oulu.fi<mailto:Pply at lists.oulu.fi>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply
-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20211211/3153e8c1/attachment-0001.html