[Pply] VL: Sinipyrstövuosi 2022

[Ari Rajasärkkä]

Välitetty Bongariverkosta / Ari


________________________________
Lähettäjä: bongariverkko at googlegroups.com <bongariverkko at googlegroups.com> käyttäjän Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka at hotmail.com> puolesta
Lähetetty: keskiviikko 9. marraskuuta 2022 17.23
Vastaanottaja: bongariverkko at googlegroups.com <bongariverkko at googlegroups.com>
Aihe: [Bongariverkko] Sinipyrstövuosi 2022


Hei!

Pahoittelut siitä, että tämänvuotinen sinipyrstökatsaukseni on jäänyt näin myöhäiseksi. Puolustettakoon asiaa sillä, että kaikkien aikojen myöhäisin sinipyrstöhavainto on Suomessa tehty 8.11.2016 Riihimäellä, eli siis eilistä päivää vastaavalla kalenteripäivämäärällä. Tosin marraskuisia havaintoja on tuon Riihimäen linnun lisäksi vain yksi, samalta vuodelta Helsingistä 5.11. Lokakuussakin sinipyrstöt hiipuvat jo reilusti ennen kuukauden loppua. Lokakuun myöhäisimmät havainnot on tehty 21.10., vuonna 1994 Jurmossa ja 2017 Porissa.

Suomalainen sinipystövuosi 2022 ajoittui nykytietämykseni valossa ajalle 8.4.-14.10. ääripäivien paikkakuntien ollessa jo aiemmin mainitut Jurmo ja Pori. Siihen väliin sitten tuli 38 kevätmuuttajiksi tulkitsemaani havaintoa, noin 530 reviiriä ja 94 syysmuuttajaa (sis. myös nuo ääripäiden linnut). Varsinaisiksi syysmuuttajiksi en ole tilastoinut itäisessä Suomessa elo-syyskuun vaihteessa potentiaalisilla pesimäpaikoilla pyydystettyjä ja rengastettuja nuoria lintuja, jotka olen tapauksesta riippuen tulkinnut lähimetsien reviirien ”varmistetuiksi” pesinnöiksi. Samanlaista käytäntöä olen noudattanut aiempinakin vuosina, oli se sitten totta tai ei. Vuosien välinen vertailukelpoisuus on kuitenkin säilynyt samanlaisena.

Sinipyrstövuoden 2022 nykytietämykseni tulee kuitenkin vielä muuttumaan, koska tänä vuonna käynnistynyt Suomen 4. lintuatlas mutkisti havaintojen saatavuutta melkoisesti. Useat havaintojen tallennusjärjestelmät ja niihin liittyvät automaattiset salauskäytännöt ovat toistaiseksi ”pimittäneet” minulta paljon etenkin pesimäaikaisia havaintoja. Niiden määrää on vaikea arvioida, mutta varmaankin reviirimääriin saa lisätä vähintään 10 prosenttia arviostani. Joskus vuodenvaiheen tienoilla tulen saamaan käyttööni ainakin Tiiran salatut havainnot ja kaikki rengastustiedot, kenties jopa mystiseen laji.fi-järjestelmään tallennetut havainnot, joiden päätyminen erilaisiin lintuhavaintokatsauksiin lienee yhä arvailujen varassa.

Jos oletetaan, että lukumäärät eivät oleellisesti enää muutu, niin kevätmuuttajien suhteen kuluva vuosi on kaikkein aikojen toiseksi runsain. Vain viime vuonna kevätmuuttajien määrä, 42, ylitti tämänvuotisen. Mitalikolmikkoon yltää lisäksi vuosi 2020 yhteensä 34 keväthavainnollaan. Ennen vuotta 2020 keväthavaintojen määrät jäävät kauaksi noista luvuista. Syysmuuttajien määrien alustavassa tulkinnassa tilanne on samantapainen, joskin toistaiseksi tietooni tulleiden havaintojen määrissä kulunut syksy jää auttamatta kolmanneksi ennätysvuoden 2021 (154 havaintoa) ja toiseksi runsaimman vuoden 2020 (127 havaintoa) jälkeen. Toki tiedän, että jonkin verran syksyisiä rengastustietoja ei ole ilmoitettu tiiraan vaan pelkästään linturengastajien omiin tietojärjestelmiin, mutta silti syyslinnuilla on kurottavana yli 30 havainnon kaula yltääkseen hopeatilalle kaikkein vuosien vertailussa.

Reviirimäärässä vuosi 2022 on tilastoissani toistaiseksi vasta neljännellä sijalla. Ylivoimaisen ennätyksen haltija on edelleen viime vuosi 2021, jolloin maastamme löytyi noin 1240 sinipyrstöreviiriä! Yhtä selvä hopeamitalisti on vuosi 2020, jolloin omien tilastojeni täsmäluku oli 745, mikä käytössä olevien pyöristyssääntöjen mukaan voidaan kirjata 750 reviiriksi. Pronssimitali on edelleen vuodella 2012 noin 590 reviirillään. Salattuja reviirejä tarvittaisiin siten vielä kuutisenkymmentä, että mitalisijoja tämänvuotisella määrällä vielä kolkuteltaisiin.

Ja muistettakoon vielä se karkea yleistys, että löydettyjen reviirien määrään saa laittaa vielä yhden nollan perään, kun arvioidaan Suomen todellista kantaa…

Muualla Euroopassa tilanne on ollut samantapainen. Pohjois-Euroopassa (Suomen ulkopuolella) määrät ovat hieman laskeneet vuosien 2020-21 tasosta ja muualla Euroopassa havaintojen määrä on romahtanut kolmasosaan. Tosin Skandinavian ulkopuolisessa Euroopassa sinipyrstösyksy on yhä käynnissä. Ainakin yksi uusi Euroopan maa on tänä syksynä päässyt sinipyrstön maailmankartalle: Luxemburgissa rengastettiin maan ensimmäinen sinipystö 3.11. Muiden Euroopan maiden syksyn määrät ovat toistaiseksi seuraavat: Tanska 4, Viro 2, Iso-Britannia 22, Italia 2, Latvia 1, Norja 10, Alankomaat 10 ja Ruotsi 20. Osa noista luvuista on toistaiseksi vahvistamatta.

Sinipyrstökanta vaikuttaa siis olevan laskussa, joskaan paluuta menneiden aikojen niukkuuteen tuskin on luvassa. Muutamana seuraavana vuonna löydettävien reviirien määrät jäänevät muutamiin satoihin. Ennätysvuosi 2021 säilyttänee ennätyksensä vielä aika pitkään. ”Vanhoja merkkejä” tulkiten veikkaan, että uutta ennätystä saadaan odottaa kuluvan vuosikymmenen loppupuolelle tai 2030-luvun alkuun. Uusi, entistä isompi huippu on yleensä ilmaantunut noin kymmenen vuoden välein sinipyrstön yli 70-vuotisessa suomalaishistoriassa. Noin kesällä 2030 voidaan siten odottaa kenties jopa 2000 löydetyn reviirin haamurajan rikkoutumista.

Lopuksi vielä linkki käynnissä olevan lintuatlaksen sinipyrstökarttaan. Käykääpä ihmettelemässä: https://tulokset.lintuatlas.fi/species/MX.32816



T.     Ari Rajasärkkä



PS.    Tätäkin viestiä saa taas kerran jakaa muihin mahdollisesti asiasta kiinnostuneisiin medioihin.


-------------- seuraava osa --------------
HTML liite on poistettu...
URL: http://lists.oulu.fi/pipermail/pply/attachments/20221109/114c2890/attachment.html