<html>
<font size=3>Hei,<br>
<br>
Pari viikkoa sitten soitti muuan lintujen ystävä, jota kai tällä
foorumilla tulisi kutsua "maallikoksi". Hän oli ostanut
auringonkukkaa jostain marketista ja hämmästeli, miksi siemenet eivät
kelvanneet tiaisille. Alkusyksyllä ostettu siemenerä oli kyllä kelvannut.
Tämä ihminen oli päätynyt epäilemään että uudet siemenet olivat joko
heikkolaatuisia tai linnut olivat saaneet niistä jotain myrkkyjä ja
kuolleet pois. Oikeastaan hän oli siis muiden tapaan havainnut, että
alkutalvesta lintuja oli paljon ja nyt keskitalvella vähemmän. <br>
<br>
Tämä talven mittaan tapahtuva muutos on selvä, ja sen havaitsee joka
vuosi metsäruokinnoillakin. Ilmiö esiintyy myös omalla
kirkonkyläpihallani, jolla nytkin on tarjolla auringonkukkaa, kauraa,
maapähkinää ja sikaa, mutta saapa olla tarkkana jos aikoo päivän aikana
jonkin nakertajan nähdä.<br>
<br>
<br>
<blockquote type=cite cite>>Useina talvina tilanne on ollut omilla
talviruokintapaikoillani sama<br>
>kuin Viitasen ja Rahkonkin lintulaudoilla:
loppusyksyllä/alkutalvella<br>
>lintuja on paljon, mutta myöhemmin määrät vähenevät. <br>
<br>
Varsinkin Pyhäselän maaseuturuokintapaikalla tilanne oli selkeä
(1970-ja<br>
1980-lukujen taitteessa): noin vuodenvaihteessa talitiaiset
vähenivät<br>
huomattavasti. Tulkitsin tämän silloin ja tulkitsen edelleenkin
suureksi<br>
kuolleisuudeksi talven tullessa. Ruuanpuutteesta ei ollut kyse,
koska<br>
tuolloin hoidin lintulautaani tosi
tunnollisesti.</font></blockquote><br>
<br>
<br>
<br>
Lintuja kuolee talvella samaan tapaan kuin muinakin vuodenaikoina.
Katsoisin kuitenkin että varsinainen keskitalven kuolleisuuspiikki on
ainakin tiaisten osalta silkkaa tarua. <br>
<br>
Kimmo Lahti seurasi taannoin muuatta täkäläistä
hömötiaispopulaatiota kolmen talven ajan. Hän löysi kahtena talvena
pienehkön säilyvyysnotkahduksen marras-joulukuulta. Talvisaikainen
kuukausittainen säilyvyystodennäköisyys oli heikoimmillaankin 85%
tietämissä. Huomattakoon, että näitä elukoita ei ruokittu. Kimmo tosin
myös ruokki toisia hömötiaisia ja havaitsi (kuten monet muut
monilla muilla lajeilla) ruokinnan parantavan säilyvyyttä.<br>
<br>
<br>
<br>
<blockquote type=cite cite><font size=3>Ilmiö koski kuitenkin vain
talitiaisia. Hömötiaisia kävi myös tuolla<br>
ruokinnalla jonkin verran, eivätkä ne mihinkään kadonneet. Itse
asiassa<br>
tähän saatiin vahvistusta rengaskontrolleistakin.
Talitiaiskontrolleja<br>
edellistalven rengastuksista oli hyvin vähän. Sen sijaan hömötiaiset
olivat<br>
systemaattisesti pitkäikäisempiä.<br>
</font></blockquote><br>
Talitiaisella vuosittainen kuolevuus on jonkin verran suurempaa kuin
hömötiaisella, joten varmaankin myös talvikuukausina talitiaisraatoja
syntyy tiuhempaan. Toisaalta talitiaiset myös liikkuvat hömötiaisia
enemmän (hömpät asustavat koko ikänsä suppealla metsäalalla), mikä
ruokintapaikan tasolla johtaa vaihtuvuuteen ja saatta synnyttää illuusion
suuresta kuolevuudesta. Pyydystyskontroloinnissa tätä illuusiota saattaa
vielä vahvistaa talitiaisen "arkuus" yhdistettynä
oppimiskykyyn. En usko talitiaiseltakaan löytyvän säännönmukaista
terävää kuolleisuuspiikkiä keskitalvelta. <br>
<br>
<br>
<br>
<blockquote type=cite cite><font size=3>>Lisäksi lintujen<br>
>ruokailukäynnit ovat epäsäännöllisiä eivätkä vaikuta
johdonmukaisilta.<br>
>Kovilla pakkasilla lintuja ei juuri ruokintapaikalla näe, mutta
pakkasen<br>
>lauhduttua linnut saapuvat. Johtuukohan ruokailukäyntien<br>
>epäsäännöllisyys ruokintapaikkojen runsaudesta lähiympäristössä
vai<br>
>muista käyttäytymispiirteistä? <br>
Oulussa minulla on käynyt niin, että kun lintulauta on kerran
tukkeutunut<br>
lumella tai tyhjentynyt, niin kaikki linnut ovat siirtyneet muille<br>
lintulaudoille ja palanneet vasta pitemmmän ajan kuluttua, jos
sittenkään.<br>
</font></blockquote><br>
Veikkaisin hiljentymisen johtuvan osin käyttäytymismuutoksista ja osin
ruokintakulttuurin muutoksista. Tosin vaikka kuolevuuspiikkejä ei
olisikaan, lintuja saattaa silti olla alkusyksystä saapuvilla
huomattavastikin lopputalvea enemmän. Ainakin joinakin vuosina vielä
lokakuun lopullakin saattaa ruokintapaikoilla pyöriä sijaansa etsiviä
kierteleviä ja vaeltavia nuoria lintuja. Toisaalta tähän aikaan kansa ei
vielä kovin aktiivisesti siemennä lautojaan ja hyperaktiivisen
lintuharrastajan tarjoama eväs käy erityisen hyvin kaupaksi. <br>
<br>
Oli miten oli: ruokintapaikkoja kyllä käytetäänkin enemmän alkusyksystä.
Ravinnon varastointi (tali- ja sinitiainenhan eivät tätä harrasta)
on tällöin kiivaimmillaan. Kupua ei täytetä, vaan linnut veivaavat
siementä kaarnanrakoon päivät pääksytysten. Omalla talvihiljaisella
pihallanikin siemenämpäri tyhjenee syys-lokakuussa nopeasti. <br>
<br>
Lumitalven tultua lintujen liikkuvuus ja varastointi lopahtaa vaikka
evästä olisikin käytössä. Linnut näyttäisivät tällöin keskittyvän
pihoille, jotka pärjäävät parhaiten taajamien kilpavarustelussa.
Takavuosina maitokaupat eivät myyneet markan talipalloja eikä
halpamarketeissa ollut säkkitavarana auringonkukkaa. Nyt näitä, ynnä
muita herkkuja tarjotaan pihalla kuin pihalla; laadukkaasta eväästä ei
ole pulaa. Omassa kirkonkyläsämme ässäpihoja näyttäisivät olevan
sellaiset, jotka sijaitsevat pellon tai muun isomman aukon reunassa ja
jotka ovat joko hoitamattomina tai ylenhoidettuina (leikatut orapihlajat,
pensasruusuistutukset) pöheköityneet. Kuvaan kuluu myös kauratarjonta ja
hälisevä siemensyöjäjoukko.<br>
<br>
Haja-asutusalueella vähempikin riittää. Toinen seuraamani ruokintapaikka
sijaitsee taajaman ulkopuolella reippaat puolitoista kilometriä kotoani.
Täällä evästarjonta on sama kuin taajamassa, mutta lintu- ja myös
tiaisvilkkaus sellainen, että epäilystä lintujen vähenemisestä ei pääse
syntymään. Nirsoiluun ei ole varaa sillä kylällä ei ole montaa
lintulautaa.Vältinperällä, Lumijoen kyläalueen kolkolla äärireunalla,
talitiaisille näyttää kelpaavan jopa A Röngän tarjoama kaura.<br>
<br>
<br>
<br>
<blockquote type=cite cite><font size=3>Kilpailua lintujen suosiosta siis
on. Esimerkiksi Karinkannan<br>
lintulaudallani käy tällä hetkellä vain yksi sinitiainen, vaikka<br>
lähinurkilla pyörii talitiaisiakin aivan entiseen malliin.<br>
</font></blockquote><br>
<br>
Tämä on silkkaa ahterituntumaa, mutta sinitiaisia näyttäisi tänä vuonna
olevan ruovikoissa ja rantalepikoissa enemmän kuin miesmuistiin (siis
pariin viime vuoteen).<br>
<br>
<br>
Kari Koivula<br>
<br>
</html>