<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">
<HTML><HEAD>
<META http-equiv=Content-Type content="text/html; charset=iso-8859-1">
<META content="MSHTML 6.00.2719.2200" name=GENERATOR>
<STYLE></STYLE>
</HEAD>
<BODY bgColor=#ffffff>
<DIV><FONT face=Arial size=2><FONT face="Times New Roman"><FONT
size=3>Hummastinjärviltä luoteeseen<SPAN
style="mso-spacerun: yes"> muinaisten </SPAN>rantakaartojen halkomalla
suoalueella elää tyypillisiä soiden lajeja, joista valkoviklo on yleisin.
Pääsaran viklot osuivat linjalle suojuotteilla. Liro on harvalukuisempi,
koska se vaatii elinympäristökseen laajempia soita. Soiden lintuja ovat<SPAN
style="mso-spacerun: yes"> </SPAN>myös taivaanvuohi ja kurki. </FONT><SPAN
style="FONT-SIZE: 12pt; FONT-FAMILY: 'Times New Roman'; mso-fareast-font-family: 'Times New Roman'; mso-ansi-language: FI; mso-fareast-language: FI; mso-bidi-language: AR-SA">Pajulintu,
peippo, vihervarpunen ja metsäkirvinen olivat runsaimmat lajit, jotka menestyvät
mäntyrämeillä, metsän harvapuustoisilla valoisilla laikuilla ja reunoilla.
Etenkin pajulintu on sitä yleisempi, mitä enemmän elinympäristössä on
monimuotoisuutta yhden metsätyypin sijaan. Järripeippo sekä tikkojen hakkaamia
kolopuita hyödyntävät talitiainen, kirjosieppo ja leppälintu olivat seuraavaksi
yleisimmät. Punakylkirastas, laulurastas ja harmaasieppo olivat jo
harvalukuisempia. Korpimetsien pohjansirkku on kesällä ennen poikasiaan
ruokkivia emoja vaikeasti havaittava, koska toukokuussa reviirilleen saavuttuaan
ne hiljenevät laulettuaan innokkaasti ennen haudonta-aikaa.
</SPAN></FONT></FONT></DIV>
<DIV><FONT face=Arial size=2>Alueella havaitiin myös viirupöllö ja kaksi
kuusen latvan isolepnkäistä, joista ainakin toinen lauloi. </FONT></DIV>
<DIV><FONT face=Arial size=2></FONT> </DIV>
<DIV><FONT face=Arial size=2>terv. Juha Repo</FONT></DIV>
<DIV><FONT face=Arial size=2><BR>
<BR></DIV></FONT></BODY></HTML>