<html>
Toppilasta kajahtaa taas!<br><br>
Koska oheinen kirjeenvaihto eri osapuolten kesken on levinnyt aika
laajoihin kansalaispiireihin, laajennettakoon levikkiä vielä hiukan. Tätä
ei ole pakko lukea, jos ei kiinnosta, joten älkää vaivautuko ruikuttamaan
minulle, ettei tällaiset asiat PPLY:n verkkoon kuulu.<br><br>
Ne, jotka jaksavat huolehtia pikkutikkojenkin elinympäristöstä, voivat
edelleen pommittaa kaupungin virkamiehiä ja miksei luottamusmiehiäkin
kysymyksillä ja kommenteilla. Jos demokratiaksi riittää yhden rouvan
mielipide, niin lukuisien suojelusta kiinnostuneiden ornitologienkin
mielipiteellä pitäisi olla painoarvoa.<br><br>
Terveisin Ari R. (aus Deutsche
Demokratische Republik)<br><br>
<br><br>
<blockquote type=cite class=cite cite>Date: Thu, 31 Mar 2005 13:17:43
+0300<br>
To: riitta.niemela@ouka.fi, veli.puolakka@ouka.fi,
marketta.karhu@ouka.fi, taina.pitkanen-koli@ouka.fi,
tupuna.kovanen@ymparisto.fi<br>
From: Ari Rajasärkkä <Ari.Rajasarkka@oulu.fi><br>
Subject: Re: Meri-Toppilan harvennuskohteesta<br>
Cc: "annamari Markkola" <amarkkol@sun3.oulu.fi>, Teppo
Rämä <tepporam@mail.student.oulu.fi>, Heini Hyvärinen
<heihyv@utu.fi>, "Jukka Timonen"
<jukka@katiska.org>, "Pekka Halonen"
<pehalone@sun3.oulu.fi>, <risto.tornberg@oulu.fi>,
<juha.markkola@oulu.fi>, <Kalle.Hellstrom@oulu.fi><br><br>
Hei taas minunkin puolestani!<br><br>
Tässä Tupuna Kovasen näkemys Toppilan rannan asiasta kaikille tiedoksi.
Omat lisäkommenttini Tupunan tekstin jälkeen.<br><br>
<br>
Hei, <br><br>
Juridisesti asia on varsin selvä: <u>luonnonsuojelulain kannalta ei
Toppilan hakkuille ole estettä.</u> <br>
Luontodirektiivin luontotyyppien esiintymisellä on oikeudellista
merkitystä vain Natura 2000-alueilla, missä niitä ei saa merkittävästi
heikentää. <br><br>
Maankohoamisrannikon primäärisukkessiometsät on luontodirektiivin
liitteen I luontotyyppi ja vielä ensisijaisesti suojeltava sellainen.
Luontodirektiivi edellyttää, että jäsenvaltio sisällyttää riittävästi
liitteen I luontotyyppejä edustavia alueita Natura 2000-verkostoon, mutta
muuta suoraa suojelustatusta ei direktiivi tai luonnonsuojelulaki näille
luontotyypeille anna. <br><br>
Uhanalaisilla lajeillakin lain suoja (tiettyjä direktiivilajeja ja
erityisesti suojeltavia lajeja lukuunottamatta) on varsin rajattu.
Pikkutikka on valtakunnallisesti vaarantunut ja pohjantikka
silmälläpidettävä lintudirektiivin liitteen 1 laji. Luonnonsuojelulaki ei
kuitenkaan estä metsänhakkuuta uhanalaisten lintulajien esiintymisestä
huolimatta. Yksittäisillä hakkuukohteilla suurin osa uhanalaisista
lajeista jää organisaatioiden omien ympäristöjärjestelmien ja
metsänhoitosuositusten varaan. <br><br>
Toivottavaa tietysti on, että uhanlaisten lajien elinympäristöjä kuin
myös harvinaisia luontotyyppejä suojeltaisiin. Tällaisten kysymysten
ratkaisemiseen on etenkin taajaan asutuilla alueilla kaavoitus ja siihen
vaikuttaminen paras keino. Riittävät luontoselvitykset ja yhteistyö
asiantuntijoiden kanssa ehkäisevät konflikteja ennalta. Valitettavasti
usein luontoselvityksissä tingitään rahan- ja ajanpuutteen vuoksi (en
väitä, että tässä tapauksessa olisi niin). Ympäristökeskus puolestaan
ohjaa ja valvoo kaavoitusta. <br><br>
Uutta tietoa luonnonarvoista saadaan koko ajan ja siinä mielessä
kaavoituskin laahaa joskus jäljessä. Tällöin luonnonarvojen huomioon
ottaminen jää lupaprosessien ja viime kädessä työn toteutustavan varaan
(vrt. esim. liito-oravien esiintymispaikat). Lupavaiheessa tulisi asiaa
esittelevän virkamiehen selvittää kaikki asian ratkaisuun vaikuttavat
seikat, myös luonnonsuojeluun liittyvät. <br><br>
Tosin näin laajojen alueiden osalta, kuin nyt Toppilassa on kyse,
luonnonsuojelulliset arvot lienee selvitetty suunnitteluvaiheessa ja
otettu huomioon kaavassa. En tunne tarkemmin alueen kaavaa ja sen
määräyksiä, joten en ota siihen kantaa sen enempää. En tiedä myöskään,
miten toimii kaupungin sisäinen yhteistyö, kysytäänkö tällaisista
asioista esim. ympäristöviraston mielipidettä? <br><br>
Käsittääkseni maisematyöluvan myöntäminen on muutoin melko puhdasta
oikeusharkintaa eli lupa on myönnettävä, jos lakisääteistä estettä ei
ole. <br><br>
Oulun kaupungilla on suuret metsä- ja vesialueet hallussaan, näillä on
huomattavaaa luonnonsuojelu-, virkistys- ja maisemamerkitystä
metsätaloudellisen merkityksen lisäksi. Julkisyhteisöllä katsoisin olevan
keskimääräistä suuremman vastuun ottaa myös muita kuin taloudellisia
näkökohtia huomioon. Tavanomaisen edustuksellisen demokratian lisäksi
voisi olla paikallaan sovittaa yhteen eri tahojen näkemyksiä Oulun
metsien ja muiden rakentamattomien alueiden käytöstä myös
työryhmätyyppisesti ja alueiden asukkaita kuullen. Ilmeisesti Sanginjoen
osalta työryhmäajatusta jo viritelläänkin. <br><br>
Tosiasia on, että kaikkia miellyttäviä ratkaisuja ei voitane näin isossa
kaupungissa saada aikaan, täytyy siis löytää paras keskeiset luonnonarvot
turvaava kompromissi. <br><br>
Kevätterveisin, <br><br>
Tupuna Kovanen <br><br>
<br>
Kuten ylläolevasta tekstistä hyvin käy ilmi, ei Tupunan näkemys asiasta
ole aivan niin kaavamainen kuin Riitta Niemelä asian ilmaisee.
Juridisesti hakkuille ei estettä ole, mutta moraalisesti ja luontoarvojen
kannalta hanke on sangen kyseenalainen.<br><br>
Riitta Niemelä on esim. omassa Kalevan yleisönosastoon kirjoittamassa
mielipidekirjoituksessaan korostanut demokratiaa moneen kertaan. Nyt
Oulun rantametsien luontoarvoista piittaamaattomat hakkuut pistetään
käyntiin Niemelän itsensä kirjoittamien sanojen mukaan "erään rouvan
aloitteesta". Aika outo käsitys demokratiasta, jos yhden
kaupunkilaisen aloite riittää luontoarvojen hävitykseen! Erilaisia
suojelualoitteita on Oulun kaupungille tehty aina silloin tällöin.
Demokratiaan vedoten ne on aina haudattu enemmän tai vähemmän
hiljaisesti, vaikka takana saattaa olla tuhansia kaupunkilaisia. Mihin on
esimerkiksi hautautunut luontojärjestöjen muutama vuosi sitten tekemä
aloite Hietasaaren arvokkaimpien rantalehtojen ja -niittyjen
suojelemiseksi luonnonsuojelualueena? On vain ajan kysymys, koska jonkun
toisen rouvan aloitteesta nuo Hietasaarenkin rumat ja - ah, niin
ahdistavat - rantarisukot siistitään näteiksi ja
pikkutikattomiksi.<br><br>
Lisäksi niin Niemelä kuin paikalla toiminut metsurikin toteavat Toppilan
rannan tulevan asuntorakentamisen käyttöön. Kuitenkin Oulun kaupungin
nettisivuilla Toppilan kaavoituksesta todetaan seuraavaa:<br><br>
<font size=2>Länsi-Toppilan asemakaavoitus on käynnistynyt keväällä 2004.
Alue kuuluu keskustakehän uudistus- ja muutosalueisiin. Kaavoitusohjelman
2004 - 2005 mukaisesti Länsi-Toppilan asemakaavoituksen alkuvaiheessa
laaditaan kaavarunko, joka valmistuu syksyllä 2005. Kaavarungon pohjalta
laadittavat asemakaavat valmistellaan osa-alueittain kunkin alueen
toteutusmahdollisuuksien mukaan.<br><br>
</font>Mitään hyväksyttyä asemakaavaa, jossa alue määrätään
rakennettavaksi, ei siis ole ainakaan vielä olemassa. Oulun kaupunki on
siten tällä hetkellä aavistushakkaamassa mahdollisen tulevan asuinalueen
tieltä luontoarvoja. Moraalitonta sellainen toiminta ilman muuta on ja
lähellä on myös laillisuuden rajojen hipominen.<br><br>
Valitettavasti Oulun kaupungilla tuntuu olevan juuri tällä hetkellä
käynnissä armoton hyökkäys metsäluonnonarvoja kohtaan. Johtuneekohan se
lähestyvistä 400-vuotisjuhlista? Ainakin kaupunkimme ylpeys, merenrannan
upeat lahopuiset lehdot, ovat saaneet kärsiä kovasti juhlavuoden
kunniaksi. Sama kohtalo on ollut viime aikoina monilla taajamametsillä.
Melu-, lika-, pöly- ja näkösuojina toimineita asutusalueiden ja teiden
välisiä metsiköitä on "siistitty" hillittömällä vauhdilla
ympäri kaupunkia. Lähiluontomme köyhtyminen ja ihmisten viihtymisen
väheneminen on jokapäiväistä arkea eri puolillav ulua.<br><br>
Sanginjoen metsissäkin hakataan arvokkaita alueita jatkuvasti kaikista
"luontoihmisten" kanssa näennäisesti tehdyistä sopimuksista
huolimatta. Hyvänä huonona esimerkkinä on Metlan tutkimushakkuut
Asmonkorvessa, jotka jostain käsittämästtömästä syystä käynnistyvät /
ovat käynnistyneet kaikista suojeluesityksistä huolimatta.
Viimekesäisellä maastoretkeilyllä Asmonkorven todettiin sopivan erityisen
hyvin ennallistettavaksi. Retkeilyllä niin virkamiehet kuin
luottamushenkilötkin enimmäkseen nyökyttelivät päitään. Missään vaiheessa
ei kukaan kertonut suojeluväelle, että Metla aikoo toteuttaa paikalla
tutkimushakkuut. Toisaalta myöskään Metlalle ei kerrottu, että hakkuisiin
suunnitteltua aluetta on myös esitetty ennallistettavaksi. Metla on
tehnyt paikalla puustomittauksensa ja kasvillisuustutkimuksensa jo viime
maastokauden aikaan, mutta virallinen kirje tutkimusyhteistyöstä Oulun
kaupungin kanssa on päivätty vasta lokakuulle 2004. Luontojärjestöjen
edustajille nämä hakkuut paljastettiin vasta lukuisien eri
toimenpidekyselyiden jälkeen kevättalvella 2005. Loistava esimerkki Oulun
kaupungin virkamiesten yhteistyöhalukkuudesta luontojärjestöjen
kanssa!<br><br>
Niin kauan kuin Teknisessä keskuksessa vallitsee ylimielinen ja
vähättelevä suhtautuminen luontoarvoihin ja luontojärjestöjen edustajiin
tai suojeluasioista kiinnostuneiden kansalaisten näkemyksiin, on turha
odottaa saati vaatia työrauhaa toimenpiteille, jotka vaarantavat
arvokkaiden luonnonpiirteiden säilymistä kotikaupungissamme. Toppilan
rannassa tulen käymään tänäänkin......<br><br>
Terveisin Ari Rajasärkkä<br><br>
<br><br>
At 12:26 31.3.2005 +0300, Niemelä Riitta wrote:<br>
<blockquote type=cite class=cite cite>Hei!<br><br>
Harvennuksen kohteena oleva alue Meri-Toppilassa on vanhojen ilmakuvien
(v.1939) perusteella entistä teollisuusalueiden varastopaikkaa tms, eikä
primäärisukkessiometsää. On sitten varastokäytön jälkeen joko metsittynyt
tai metsitetty ja v. 1972 ilmakuvassa näykvät jo tiheät ojitukset ja
nuorehko puusto.<br>
Tupuna Kovasen (Ympäristökeskus) mukaan mitään EU-direktiivejä ei
rikota.<br><br>
Olisko mahdollista saada tämän viestinvaihdon lopussa kuvatun
toimenpideehdotuksen mukainen työrauha ao. kohteelle?<br><br>
Terv. Riitta N.<br><br>
<br><br>
-----Alkuperäinen viesti-----<br>
Lähettäjä: Ari Rajasärkkä
[<a href="mailto:Ari.Rajasarkka@oulu.fi" eudora="autourl">mailto:Ari.Rajasarkka@oulu.fi</a>]<br>
Lähetetty: 29. maaliskuuta 2005 14:04<br>
Vastaanottaja: Niemelä Riitta<br>
Kopio: tupuna.kovanen@ymparisto.fi; annamari Markkola; Teppo Rämä;
Heini<br>
Hyvärinen; Jukka Timonen; Pekka Halonen; risto.tornberg@oulu.fi;<br>
juha.markkola@oulu.fi; Kalle.Hellstrom@oulu.fi<br>
Aihe: Fwd: VS: Tutkintapyyntö<br><br>
<br>
Hei vielä!<br><br>
Kaupungilla on näköjään tapana, että kun "yksittäinen rouva"
ehdottaa <br>
metsää harvennettavaksi, moottorisahamiehet ryntäävät samantien paikalle.
<br>
Miksiköhän useamman ihmisen säästämisvaatimukset ovat helpommin <br>
kuitattavissa olan kohautuksille? Meidän ehdotuksistamme säästettävät
puut <br>
voidaan hakata myöhemmin, mikäli sellaiseen lopputulokseen päädytään.
<br>
"Yksittäisen rouvan" kaadettavaksi vaadittuja puita ei pystyyn
saa enää <br>
uudestaan - ei sitten millään.<br><br>
Ongelmana Toppilan kohteessa on ennenkaikkea se, rikotaanko hakkuissa
EU:n <br>
direktiiviä, jonka pitäisi suojella mm. primäärisukkessiometsää. Minä
<br>
väitän, että Toppilan hakkuukohde on primäärisukkessiometsää - tai
ainakin <br>
riittävän lähellä sitä, että se on ehdottomasti säästämisen arvoinen
<br>
ainakin niin pitkään, kuin tarkemmat selvitykset asiasta on tehty.
Myöskään <br>
uhanalaista tai harvinaista lintulajistoa ei ole alueen hakkuissa
huomioitu <br>
lainkaan.<br><br>
Oulun kaupungin arvokkaimpiin luonnonpiirteisiin kuuluu ehdottomasti
<br>
luonnontilaiset rantametsät. Tällä menolla niitä ei tule koko kaupungin
<br>
alueella säästymään missään muualla kuin Letonniemen
luonnonsuojelualueella <br>
parin-kolmenkymmenen hehtaarin verran. Se on auttamatta liian vähän sen
<br>
tyyppiseen elinympäristöön sitoutuneen eliöstön säilymisen
kannalta.<br><br>
Terveisin Ari Rajasärkkä<br><br>
<br><br>
>Subject: VS: Tutkintapyyntö<br>
>Date: Tue, 29 Mar 2005 13:38:50 +0300<br>
>X-MS-Has-Attach:<br>
>X-MS-TNEF-Correlator:<br>
>Thread-Topic: Tutkintapyyntö<br>
>Thread-Index: AcU0QvdmobRgaqpMR/CP9ZMmpBKaIAABNaYw<br>
>From: Niemelä Riitta <Riitta.Niemela@ouka.fi><br>
>To: Ari Rajasärkkä <Ari.Rajasarkka@oulu.fi><br>
>X-MIME-Autoconverted: from quoted-printable to 8bit by cc.oulu.fi id
<br>
>j2TActOY020313<br>
><br>
>Hei!<br>
><br>
>Harvennusalue on n. 4 ha 40-50 v. ylitiheää koivikkoa, joka tulee
aivan <br>
>lähivuosina rakennettavaksi kerrostaloalueeksi ja on yleiskaavassakin
<br>
>merkitty AK:ksi (=kerrostalovaltainen asuntoalue). Harvennukselle on
<br>
>haettu ja saatu maisematyölupa rakennusvalvontavirastosta.
Harvennusaloite <br>
>tuli viime syksynä eräältä rouvalta, joka asuu lähellä sijaitsevissa
<br>
>kerrostaloissa.<br>
>Metsiköt on hyvä harventaa muutama vuosi ennen rakentamista, jotta
jäävät <br>
>puut vankistuisivat ja tottuisivat paremmin tuuliin. Tällä kohteella
on <br>
>tarkoitus harventaa koivuista n. 1/3. Alueella olevat kaikki muut
<br>
>puulajit, joita ei tosin paljon ole (muutama haapa, mänty, kuusi,
leppä ja <br>
>tuomi) sekä tietysti kaikki lahopuut säästetään. Lahonneita ovat
lähinnä <br>
>muutamat lepät. Koivut on melko terhakkaassa kasvussa.
Aluskasvillisuutta, <br>
>joka on runsas, ei harvenneta. Rannan lepikkoa ei harvenneta
ollenkaan, <br>
>ainoastaan koivuvaltaista kohtaa on jo harvennettu pieneltä alalta
(siitä <br>
>missä sulla oli se täplä).<br>
><br>
>Harvennuksen jälkeen metsä näyttää edelleenkin metsältä, koivuja on
vain <br>
>vähemmän. Latvukset saavat kasvutilaa ja aluspensaisto tulee kesällä
<br>
>olemaan jälleen läpipääsemättömän tiheä.<br>
>Ao. Meritoppilan alueella on tämän koivikon pohjoispuolella sankkaa
<br>
>lepikkoa, jota ei nyt harvenneta.<br>
>Mielestäni tästä ei nyt kannattaisi nostaa haloota, kun metsän
tulevaisuus <br>
>tulee olemaan kerrostaloalue. Jos jostain syystä kävisikin niin,
ettei <br>
>taloja koskaan tulisi, niin metsä olisi edelleenkin siinä,
valtapuuston <br>
>runkoluku olisi pienempi, mutta puut paksumpia. Onko se niin huono
<br>
>vaihtoehto lintujenkaan kannalta?<br>
><br>
><br>
>Terv. Riitta N.</blockquote></blockquote><br>
</html>