<br><font size=2 face="sans-serif">Hei!</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Kainuun ja Vienan Karjalan vanhojen metsien lintulaskennoissa on pohjansirkun taantuminen todettu sangen selvästi. Asiasta on mm. eräänlainen kannanvaihtelukäppyrä oheisesta nettilinkistä löytyvässä raportissa sivulla 92:</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=19677</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Syitä en kuitenkaan mielelläni lähde hakemaan Kaakkois-Aasiasta asti enempää pohjan- kuin kultasirkunkaan taantumiselle (lue: häviämiselle!) niin hokuttelevaa kuin erilaisen ihonvärin omaavia ihmisiä asiasta onkin syyttää. Kultasirkun sukupuutto Suomessa johtuu mielestäni ennenkaikkea suomalaisen merenrannikon maatalouden muutoksista. Entisajan rantaniittyjen laidunnus sai aikaan sopivaa kultasirkkuympäristöä runsaasti niin meillä kuin itänaapurissammekin. Nykyinen perinnebiotooppien hoito on silkkaa näpertelyä entisaikaiseen elinkeinoon verrattuna. Vaikka Liminganlahden perspektiivistä näyttääkin siltä, että kultasirkkubiotooppeja yhä hoidetaan, on sopivan ympäristön pinta-ala nykyisin enää vain murto-osa siitä, mitä se vielä vuosikymmen - pari sitten oli. Kultasirkkupensaikot ovat joko pensoittuneet tai ruovikoituneet liian sulkeutuneiksi kultasirkun kannalta. Sopiva biotooppi on yksinkertaisesti käynyt liian vähiin, että Suomessa voisi kultasirkku enää elää. Jonkinlainen kynnysarvo biotoopin määrässä on ylitetty (tai pikemminkin alitettu).</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Tilannetta pahentaa vielä se, että kaakkoisena tai meillä oikestaan itäisenä muuttajana tavattu kultasirkku ei löydä pitkän muuttomatkansa varrelta enää sopivaa pesimäympäristöä Suomesta sisämaasta eikä edes Venäjän puolelta. Sen on saanut globalisaatio, markkinavoimat, Neuvostoliiton romahdus ynnä muut itänaapureimmekin maataloutta tehostavat seikat aikaiseksi. Ei laidunna karja nykyään enää Vienan Karjalankaan rantaniityillä. Sopivaa kultasirkkubiotooppia pitää mennä varmastikin hakemaan nykyään jo aika kaukaa idästä.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Pohjansirkulla tilanne on saman suuntainen, joskaan ei vielä aivan yhtä katastrofaalinen kuin kultaisemman serkkunsa kohdalla. Lajin tärkeintä elinympäristöä ovat luonnontilaiset korvet sekä rämeiden ja kangasmaiden vaihettumisvyöhykkeet. Molemmat näistä elinympäristöistä ovat kokeneet viimeisten vuosikymmenten aikana melkoisia muutoksia. Ojituksen vaikutukset korpi- ja rämeluontoon eivät ilmene heti ojan kavun jälkeen. Vasta siinä vaiheessa, kun ojikot muuttuvat turvekankaiksi eli alkavat muistuttaa tavallisia metsätyyppejämme, muuttuvat ne vähitellen pohjansirkulle vähemmän suotuisaksi ympäristöksi. Sirkun kannalta tilannetta pahentaa oleellisesti se, että metsätalouden tehokkaasti kuivattamat korvet ja rämeet vielä hoidetaan metsänhoidon oppien mukaisesti yhden puulajin pensaattomaksi puupelloksi.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Pohjansirkun optimibiotoopin väheneminen on ollut erittäin dramaattista, mikä näkyy ilman muuta pohjansirkun kannanromahduksena. Vuosina 1984-85 Kuhmossa Ulvinsalon luonnonpuistossa tehtyjen linjalaskentojen mukaan pohjansirkku oli koko luonnonpuiston toiseksi runsain lintulaji heti peipon jälkeen (pohjansirkun tiheys 13,6 paria / km2; peipon 26,1 paria / km2). Mm. pajulintu jäi kauas taakse (1,1 paria / km2). Vuoden 2002 laskennoissa pohjansirkkua hädin tuskin tavattiin Ulvinsalon laskentalinjoilla tiheyden jäädessä noin kymmenesosaan vajaan parin vuosikymmenen takaisesta.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Itse olen ennustanut pohjansirkun häviävän Suomesta sukupuuttoon jo vuonna 2001 Hyvinkäällä BirdLifen symposiossa pitämäni esitelmän yhteydessä. Eipä kovin moni tuolloin paikalla ollut virallisen linnuston- ja luonnonsuojelun edustajista silloin vielä ottanut sanomaani kovin vakavasti. </font>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">T. Ari Rajasärkkä</font>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<table width=100%>
<tr valign=top>
<td>
<td><font size=1 face="sans-serif"><b>Juha Markkola <jmarkkol@cc.oulu.fi></b></font>
<br><font size=1 face="sans-serif">Lähettäjä: pply-admin@lists.oulu.fi</font>
<p><font size=1 face="sans-serif">10.07.2006 14:51</font>
<br>
<td><font size=1 face="Arial"> </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Vastaanottaja:PPLY-verkko <pply@lists.oulu.fi></font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Kopio: </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Aihe: Re: [Pply] Pohjansirkuista</font></table>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="Courier New">Hei PPLY,<br>
<br>
Kyllä pohjansirkun hälyttävä väheneminen on tosiasia ja muistaakseni mm. <br>
viime atlaskirjassa todettu juttu. PoSi on kaakkomuuttaja ja ongelmia on <br>
kai talvehtimis- ja/tai muuttoalueilla kultasirkun tapaan, vaikka posi ei <br>
meillä ole niin (pieni ja ) reunapopulaatio kuin KuSi.<br>
<br>
t. Juha<br>
<br>
_______________________________________________<br>
Pply mailing list<br>
Pply@lists.oulu.fi<br>
http://lists.oulu.fi/mailman/listinfo/pply<br>
</font>
<br>
<br>