<br><font size=2 face="sans-serif">Terve Markku (ja PPLY-verkkokin)!</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Lähetän ansiokkaan selvityksesi PPLY:n listalle muutaman oman lisäkommenttini kera:</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Ensinnäkin 25 vuotta sitten kaavilaiset korpi- ja rämeojikot olivat varmastikin hyvin erilaisia kuin mitä ne nykyään ovat. Pohjansirkulle alunperin kelvolliset metsänkasvatuksen kannalta ojituskelpoiset korvet ja rämeet olivat tuolloin vasta "hiukan aiemmin" ojitettuja ja siten korkeintaan muuttuma- tai luultavimmin vielä peräti ojikkovaiheessa. Silloin ne ovat varmasti olleetkin kelvollisia pohjansirkkuympäristöjä. Nykyään ne ovat lähes varmasti jo turvekankaita eikä alkuperäisestä suoluonnosta ole näillä paikoilla enää juuri mitään havaittavissa. Todennäköisesti paikoilla on myös tehty taimikonhoitotöitä, väljennyksiä, ehkäpä peräti päätehakkuita ja ainakin täydennysojituksia. Enää ne tuskin täyttävät pohjansirkun elinpaikkavaatimuksia kovinkaan hyvin.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Luonnontilaistakin pohjansirkun elinympäristöä toki vielä maastamme löytyy, mutta sitä on enää huomattavan vähän jäljellä. Kaisu Aapalan vuonna 2001 ilmestyneessä korpien suojelutilannetta selvittävässä Suomen ympäristö -sarjassa ilmestyneessä julkaisussa todetaan seuravaa:</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">"Korpia esiintyy koko maassa, mutta niiden suhteellinen osuus suopinta-alasta on selvästi suurempi Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Koko maassa on VMI8:ssa (= valtakunnan metsien 8. inventointi) luokiteltu korviksi 2,3 milj. ha, joka on 26 % suoksi luokitellusta pinta-alasta. Korviksi luokitelluista soista on ojiettu koko maassa 34 %. Keidassuovyöhykkellä ojoitusprosentti on 78 % ja vielä Pohjanmaan aapasuovyöhykkeelläkin 72 %."</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Korpien suojelutilanteesta samassa raportissa kerrotaan tällaista:</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">" Suojeltuja korpia on VMI8:n mukaan koko maassa 115 800 ha, joka on 5 % korpien koko pinta-alasta. Keidassuovyöhykkeellä alle prosentti korvista on suojeltu, Pohjanmaan aapasuovyöhykkeellä 4 %, Metsä-Lapissa 37 % ja Tunturi-Lapissa 11 %. Keidassuovyöhykkeen suojelluista korvista lähes puolet on ojitettu."</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Eli pohjansirkun optimielinympäristön tilanne Suomessa on nykyään todella kehno. Enimmäkseen Suomessa pidetään suurta melua metsien suojelu- tai oikeastaan suojelemattomuustilanteesta. Korpien suhteen tilanne on nykyään vielä huonompi kuin kangasmetsien. Kun pohjansirkun suomalaisen elinympäristön hot-spotit on käytännössä tuhottu, täytyy sen vaikuttaa maan kokonaiskantaan ja pidemmän päälle myös lajin tulevaisuuteen maassamme, koska pohjansirkku joutuu nyky-Suomessa tyytymään huonompaan elinympäristöön, mitä vielä muutama vusoikymmen sitten. Miljardit kiinalaiset eivät mitenkään omalta osaltaan helpota pohjansirkun ahdinkoa.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Tuskin pohjansirkun romahduksen syyt ovat pelkästään oman maamme rajojen sisällä, mutta toisaalta ei kaikkea vastuuta voi sysätä kaakkoisaasialaisten niskoillekkaan. Kuten niin monessa asiassa usen on, ei pohjansirkun tai edes kultasirkun ahdingolle löydy yhtä ainoaa selittävää tekijää, vaan kaikki huonoon suuntaan vaikuttavat osatekijät yhdessä taittavat vahvankin kamelin selän.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">T. Ari R.</font>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">PS. Eilen kolahati postilaatikkoon uusi Linnut-vuosikirja, jossa on erinomaisen hyviä käppyröitä Risto A. Väisäsen mainiossa maalintujen kannanmuutoksia käsittelevässä jutussa. Kannattaa tutustua!</font>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<table width=100%>
<tr valign=top>
<td>
<td><font size=1 face="sans-serif"><b>"Markku Ukkonen" <markku.ukkonen@elisanet.fi></b></font>
<p><font size=1 face="sans-serif">13.07.2006 21:22</font>
<br>
<td><font size=1 face="Arial"> </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Vastaanottaja:<ari.rajasarkka@metsa.fi></font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Kopio: </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Aihe: kommentti pohjansirkkukeskusteluun</font></table>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="Courier New">Moi Ari<br>
<br>
Joutessani luin PPLY:n havaintosivuja ja silmiini sattui mielenkiintoinen <br>
keskustelu pohjansirkusta/kultasirkusta. Laitanpa lusikkaani soppaan, kun <br>
tunnen erityistä lukkarin rakkautta pohjansirkkua kohtaan - teinhän oman <br>
graduni lajin pesimäbiologiasta neljännesvuosisata sitten. Voinet välittää <br>
viestini PPLY-verkkoon, kun en itse ole verkon asiakas. Muutkin <br>
keskustelijat voivat olla kiinnostuneita viestistä.<br>
<br>
Ne tiedot ensimmäisessä ja toisessa atlaskirjassa pohjautuvat melko lailla <br>
tuohon tutkimukseeni 1970-80-lukujen taitteessa Pohjois-Savon itäosassa. <br>
Ekaan atlaskirjaan väsäsin itse pohjansirkkutekstin. Aineistoni oli 72 <br>
tarkasti läpi pesinnän seurattua pesää ja kasvillisuusanalyysit tein <br>
yhteensä 108 pesältä/maastopoikasreviiriltä. Oma tutkimukseni on edelleen <br>
julkaisematta julkaisufoorumeilla!<br>
<br>
Pohjansirkun tiheys oli kolmena tutkimuskesänäni metsävaltaisella ja pienten <br>
suolämpäreiden pirstomalla tutkimusalueella vuosittain 3.0-3.4 <br>
paria/neliökilsa. Yksi osa selvitystäni oli verrata lajin pesimämenestystä <br>
luonnontilaisten ja muutettujen (ojitettujen) biotooppien välillä.<br>
<br>
Lyhyesti, näin se meni. Luonnontilaisilla biotoopeilla pesineet parit <br>
tuottivat Mayfieldin menetelmällä laskettuna keskimäärin 4.6 <br>
maastopoikasta/pari/pesimäkausi ja muutetuilla vastaavasti 4.9 mp/pari/kausi <br>
(oletin, että toisten pesintöjen/uusintojen osuuksissa ei ollut eroja <br>
biotooppien välillä). Ensimmäisen pesyeen ja toisen pesyeen/uusintapesyeiden <br>
maastopoikastuoton osalla ei ollut oleellisia eroja biotooppien välillä. Jos <br>
poistetaan predaation vaikutus (mikä kuvastanee biotooppien välistä eroa <br>
lajin ravintoympäristöinä), onnistuneiden pesintöjen (tässä ei siis voida <br>
käyttää Mayfieldiä) luvut olivat 4.6 mp/pari/pesimäkausi luonnontilaisilla <br>
ja 4.3 mp/pari/pesimäkausi muutetuilla biotoopeilla. Reviirialueen <br>
luonnontilaisuudella ei siis tuntunut olevan kummempaa vaikutusta <br>
maastopoikastuottoon. Pesästälähdön jälkeistä tilannetta biotooppien välillä <br>
en pystynyt selvittämään.<br>
<br>
Pohjansirkut "käyttäytyivät" biotooppien valinnan suhteen tutkimusalueellani <br>
aivan kuten pesimätulokset vihjasivat. Kun reviirien (n = 144) <br>
biotooppijakauma suhteutettiin tutkimusalueeni biotooppijakaumaan, <br>
reviiritiheydet olivat (paria/neliökilsa): pensaikot, taimikot, kangasmetsät <br>
0.6, luonnontilaiset korvet 23.6, muutetut (ojitetut) korvet 22.7, <br>
luonnontilaiset rämeet 25.0 ja muutetut (ojikot/turvekankaat) rämeet 22.7. <br>
Ei siis eroja näiden ympäristöjen optimaalisuudessa tai suboptimaalisuudessa <br>
pesimäympäristöinä tälläkään tavoin tarkasteltuna.<br>
<br>
Tuolla mainitsemallani tutkimusalueellani pohjansirkku tuntuu vähentyneen <br>
kovasti, vaikka noiden tutkimusvuosien jälkeen en ole alueella liikuskellut <br>
muutoin kuin laskemalla siellä vuosittain yhden linjalaskentareittini. <br>
Täytyisi vissiin ottaa joskus enemmän aikaa ja kiertää kerran vielä kaikki <br>
nuo muinaiset posimestat. Sama tilanne myös muualla täällä Pohjois-Savossa; <br>
esim. kahtena edelliskesänä kierrellessäni keltaväiskien perässä reilusti <br>
toistakymmentä päivää kumpanakin kesänä Tiilikkajärven kansallispuiston <br>
aluetta, jossa luonnontilaisia soita pohjansirkuillekin sentään piisaa <br>
roppakaupalla ja jossa pohjansirkkuja ennen tapasi, törmäsin lajiin vain <br>
muutamia kertoja.<br>
<br>
Itse minun on omien selvitysteni pohjalta vaikea uskoa, että nykyinen <br>
pohjansirkun alho Suomessa olisi seurausta sopivien pesimäympäristöjen <br>
puutteesta tai siitä, että ojitetut suot olisivat lajin kannalta jotenkin <br>
suboptimaalinen pesimäympäristö. Pohjansirkut ovat tykönämme pienen osan <br>
vuodesta ja suurimman osan ajasta ne koikkelehtivat kaakkoisilla <br>
talvehtimisalueillaan, jossa lajin edustajat oleskelevat erilaisilla <br>
kosteikoilla ja myös "pilvin pimein" kulttuuriympäristöissä (esim. <br>
riisipellot ja vastaavat) ja jossa ihmisten määrä on mitä on. Kyllä minä <br>
kuvittelen pohjansirkun talven aika kurjaksi siellä satojen miljoonien <br>
kiinalaisten ym. etelä- ja kaakkoisaasialaisten keskellä, jossa kaikki <br>
ympäristöt ovat kemiallisen ja muun sorttisen jyrän alla ihmisten toimesta. <br>
Arvelen, että ihmisten suora ja välillinen rasite kaikkia trooppisia <br>
talvehtijoitamme kohtaan on lisääntynyt dramaattisesti viime aikoina jo <br>
väestönkasvunkin ja sen seurannaisvaikutusten sekä <br>
teollistumis-/modernisoitumiskehityksen seurauksena. Useimmilla <br>
eurooppalaisilla sirkuilla harmaasirkusta alkaen nimenomaan talviaikaisten <br>
ympäristöjen, ei niinkään pesimäaikaisten ympäristöjen muutokset on todettu <br>
kriittisiksi pesimäkantojen vähentymisiä analysoitaessa. <br>
Pohjansirkkukohtaloa taitavat kokea tällä hetkellä esim. punavarpunen <br>
kaakkoismuuttajana ja metsäkirvinen Afrikka-muuttajana (joiden <br>
pesimympäristöt eivät takuulla ole vähentyneet tai kehnontuneet <br>
kotomaassamme, mutta lajit ovat silti olleet kotvan aikaa kannankehityksensä <br>
alamäessä). Epäilenpä, että myös kultasirkun kohtalo on sidoksissa <br>
talvehtimisalueiden olosuhteissa tapahtuneisiin ihmisperäisiin muutoksiin.<br>
<br>
terv. Markku Ukkonen <br>
<br>
</font>
<br>
<br>