<br><font size=2 face="sans-serif">Hei!</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Ukkosen Markun perusteellinen pohjansirkkuselvitys ei näköjään ole tullut PPLY:n listalle, koska Markku ei ole listan jäsen (vain jäsenet voivat lähettää sinne viestejä). Siispä välitän viestin listalle.</font>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">Kiireen vuoksi en ennätä enää kommentoimaan. Noihin Ulvinsalon ja Talaskankaan ym. suojelualueiden tuloksiin olisi vielä jotain sanottavaa, mutta jääköön. Kesäloman jälkeen tuskin viitsin enää palata asiaan.</font>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="sans-serif">T. Ari R.</font>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br><font size=1 color=#800080 face="sans-serif">----- Välittänyt: Ari Rajasärkkä/Metsähallitus 15.07.2006 20:10 -----</font>
<br>
<table width=100%>
<tr valign=top>
<td>
<td><font size=1 face="sans-serif"><b>"Markku Ukkonen" <markku.ukkonen@elisanet.fi></b></font>
<p><font size=1 face="sans-serif">15.07.2006 12:37</font>
<br>
<td><font size=1 face="Arial"> </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Vastaanottaja:<pply@lists.oulu.fi>, Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka@metsa.fi></font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Kopio: </font>
<br><font size=1 face="sans-serif"> Aihe: Re: Re: [Pply] Vs: kommentti pohjansirkkukeskusteluun</font></table>
<br>
<br>
<br><font size=2 face="Courier New">Hei<br>
<br>
Kommentoin alla vielä tuota omaa tutkimus(aluet)tani koskevaa kohtaa<br>
<br>
Ari wrote:<br>
<br>
----- Original Message ----- <br>
From: "Ari Rajasärkkä" <ari.rajasarkka@metsa.fi><br>
To: <pply@lists.oulu.fi><br>
Cc: "Markku Ukkonen" <markku.ukkonen@elisanet.fi><br>
Sent: Friday, July 14, 2006 11:53 AM<br>
Subject: Vs: Re: [Pply] Vs: kommentti pohjansirkkukeskusteluun<br>
<br>
<br>
Hei vaan vieläkin!<br>
<br>
<br>
Jounin tiukalla "vanhan metsän lajin" käsityksellä ei Suomesta löydy<br>
ainuttakaan lintulajia, joka olisi spesialisoitunut vanhaan metsään tai<br>
mihinkään muuhunkaan luonnonympäristöön Suomessa. Ainoa lähes<br>
kokonaisuudessaan vanhoihin metsiin sitoutunut lajimme on sinipyrstö, jota<br>
myös tavataan joskus aika tyypillesssä talousmetsässä. Muina vanhan metsän<br>
lajeina on pidetty mm. isoja pöllöjä, kulorastasta, puukiipijää ja montaa<br>
muuta lajia, joita tavataan yleisinä ihan tavallisissa talousmetsissäkin<br>
tai jopa kaupunkien puistoissa. Vanhan metsän tai muun luonnontilaisen<br>
elinympäristön indikaattorin ominaisuuksiin kuuluu se, että laji on<br>
useimmiten selvästi runsaampi luonnontilaisessa elinympäristössä kuin<br>
ihmisen muuttamassa sellaisessa. Paikoin voi puukiipijä olla vaikka kuinka<br>
yleinen ihan tavallisessa talousmetsässäkin, mutta KESKIMÄÄRIN<br>
luonnonmetsässä puukiipijätiheydet ovat selvästi korkeampia kuin<br>
talousmetsässä.<br>
<br>
Sama koskee ehdottomasti pohjansirkkuakin. Ukkosen Markun taannoinen<br>
tutkimusalue sijaitsee Itä-Suomessa pohjansirkun levinneisyyden<br>
ydinalueella. Markun tutkimuksissa alueen pohjansirkkutiheys oli reilut 3<br>
paria / km2, mitä voidaan pitää ihan mukavana pohjansirkkutiheytenä.<br>
Kuitenkin se jää kauas todellisista pohjansirkun huipputiheyksistä lajin<br>
optimaalisessa elinympäristössä kuten vaikkapa Ulvinsalon luonnonpuistossa<br>
Kuhmon itärajalla. Linjalaskennan mukainen tiheys 1980-luvun alussa siellä<br>
oli kuten jo aiemminkin olen todennut peräti yli 13 paria / km2 - siis<br>
peräti 10 paria enemmän jokaisella neliökilometrillä kuin Markun<br>
tutkimusalueella. Eroa lisää vielä laskentamenetelmän erot. En tarkkaan<br>
muista, millä menetelmällä Markku Kaavin pohjansirkkutiheydet arvioi,<br>
mutta mikäli se tehtiin kartoitusmenetelmää soveltaen, tulisi<br>
linjalaskennan antaman tiheyden teoreettisesti ottaen olla n. 75 %<br>
kartoitustiheydestä. Eli ero Kaavin "suboptimaalisen" ja Ulvinsalon<br>
"optimaalisen" elinympäristön tiheyksissä on huikea. Kun Ulvinsalon<br>
kaltaisten alueiden määrä on 25 vuodessa vähentynyt suuresti maassamme ja<br>
vanhat ojitusalueet ovat metsittyneet sekä Venäjän puolen metsissä on<br>
jatkunut samanlainen myllerrys ehkäpä jopa pahempana kuin nyky-Suomessa,<br>
ei todellakaan ole mikään ihme, että pohjansirkunkin kaltainen laji on<br>
ajautumassa sukupuuton partaalle Suomessa.<br>
---------------------------<br>
<br>
Oma 22 neliökilometrin laajuinen tutkimusalueeni Kaavilla sijaitsi/sijaitsee <br>
jo pohjansirkun levinneisyyden ydinalueen reunoilla. Lajin ydinalueet <br>
Suomessa ovat nimenomaan Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla, ja Ulvinsalo <br>
edustaa tätä ydinseutua esimerkillisimmillään. Jokainen joka viitsii verrata <br>
Kansalaisen Karttapaikalta tutkimusalueeni (kirjoita yhtenäiskoordinaatit <br>
6988000:3579000 niin pääset kutakuinkin alueeni keskipisteeseen) <br>
suotilannetta Ulvinsalon suotilanteeseen ymmärtää, mistä huikeat erot Arin <br>
mainitsemissa tiheyksissä johtuvat; tutkimusalueellani soiden osuus on 10 % <br>
pinta-alasta eli eroa selittää paitsi alueeni sijainti hieman syrjässä lajin <br>
levinneisyyden ydinalueista erityisesti soiden puute, ei erot <br>
luonnontilaisuudessa. Oikeastaan valitsin surkean vähäsoisen alueen graduani <br>
varten, joten jouduin tekemään ihan älyttömästi jalkatyötä suolämpäreeltä <br>
toiselle siirtyessäni ja päivittäin pesiä tsekatessani.<br>
<br>
Sitä paitsi ne samat suot siellä kartalla ovat tänäkin päivänä kuin olivat <br>
silloin 25 v. sitten. Lisäksi varmaankin samanlaisessa kunnossa kuin 25 v. <br>
sitten; Kaavin linjalaskentareitilläni, jonka olen laskenut jokaikinen kesä <br>
30 v. ajan, en pysty keksimään olennaisia biotooppimuutoksia reittini <br>
ojitetuilla soilla tuona aikana - en myöskään vanhoja kuvia verratessani. <br>
Monilla ojitetuilla soilla, ainakin rämeillä, ojituksista ei ole ollut tuon <br>
taivaallista metsätaloudellista hyötyä, kun ainakin savolainen <br>
metsänomistaja on sen verran laiska, ettei se tunnu välittävän <br>
kunnostusojituksista ja ojitetut suot tuntuvat usein jatkavan entistä <br>
elämäänsä ojien sammaloiduttua.<br>
<br>
Oikeastaan ihmettelen, että Ulvinsalossa pohjansirkun tiheys on noinkin <br>
alhainen, kun katsoo kartalta miten viljalti siellä on lajille soveltuvaa <br>
puustoista suoluontoa, tuntuu kuin koko luonnonpuisto olisi <br>
pohjansirkkubiotooppia, jota meikeläisen alueella oli tuo 10 prossaa. Omalla <br>
"suboptimaalisella" tutkimusalueellani lajin tiheyshän oli rämeillä ja <br>
korvissa 23-25 paria/km2, siis selvästi Ulvinsaloa korkeampi. Eroa tosin <br>
selittää tehokkaampi "laskentamenetelmäni", sillä kolusin suopläntit <br>
pohjansirkkuja hakien, mutta koska alueeni oli laaja ja suopläntit ripoteltu <br>
sinne tänne, en ehtinyt käydä tehokkaasti läpi kaikkia plänttejä jokaisena <br>
kesänä, joten - kuten gradussanikin esitin - arvelin löytäneeni n. 80 % <br>
reviireistä. Todellisuudessa Kaavin rämeiden ja korpien positiheys oli siis <br>
lähempänä 30 paria/km2.<br>
<br>
Jos tähän otetaan vertailuksi luonnontilaisia alueita, jotka ovat lähempänä <br>
tutkimusaluetta kuin Ulvinsalo, ja siten suurin piirtein samoilta lajin <br>
levinneisyysalueen osilta, luonnontilaisten soiden optimaalisuus verrattuna <br>
muutettuihin soihin käy yhä epäselvemmäksi. Tiilikkajärven <br>
kansallispuistossa, jonka pinta-alasta yli 60 % on soita, pääosin rämeitä, <br>
linjalaskennassa saatu keskimääräinen positiheys oli reilut 25 v. sitten 6 <br>
paria/km2 ja myöhemmin 1980-luvulla 3.5 paria/km2. Talaskankaan vanhojen <br>
metsien alueella (puustoisten soiden osuus suuri) vastaavasti 1.3 paria/km2. <br>
Kuvaavasti Talaskankaan ympäristön talousmetsien linjoilla tiheys oli sama <br>
1.3 paria/km2 (itse asiassa Talaskankaan ympäristön metsäisillä biotoopeilla <br>
tiheys oli KORKEAMPI kuin luonnontilaisemman Talaskankaan metsäisillä <br>
biotoopeilla). Ja mitä tulee lajin statukseen Venäjän metsissä, laji on/oli <br>
Pietarin ympäristössä ja muuallakin Venäjällä "puskalaji". Kaiken kaikkiaan <br>
omien selvitysteni ja laskentatulosten pohjalta minun on edelleenkin vaikea <br>
mieltää luonnontilaisia suobiotooppeja optimaalisemmiksi muutettuihin <br>
biotooppeihin nähden pohjansirkun näkövinkkelistä asiaa tarkasteltuna. Enkä <br>
pitäisi pohjansirkkua kovinkaan esimerkillisenä luonnontilaisuuden <br>
indikaattorilajina.<br>
<br>
Niin, ovatko entiset ojikot muututtuaan ajan saatossa muuttumiksi ja <br>
turvekankaiksi käyneet posin kannalta mahdottomiksi asuttaa? <br>
Tutkimusalueellani en löytänyt yhtään pesää luonnontilaisilta isovarpuisilta <br>
(suopursun, vaivaiskoivun, vaiveron vallitsemilta) rämeiltä. Ojitetuilta <br>
isovarpurämeiltä(sammalpeitteiset ojat ja ojien varret pusikoittuneet) <br>
kylläkin ja pesät löytyivät usein ojien seinämältä. Tämä pesävinkki niille, <br>
jotka pohjansirkun pesiä etsivät. Kasvillisuusanalyyseistäni voin kertoa <br>
kasvillisuuskerroksittain tarvittessa lisää, mutta yhteenvetäen <br>
tutkimusalueeni pesimäbiotoopeille oli tyypillistä: puusto yleensä matalaa, <br>
joskin valtakorkeus hyvin vaihteleva (6-15 m 90%:ssa pesistä), sekalajista, <br>
ylemmissä puustokerroksissa vallitsevina havupuut, alemmissa runsaasti <br>
sekapuuna lehtipuita ja alispuusto muutamilla paikoilla hyvinkin tiheä; <br>
pensaskerros yleensä heikosti kehittynyt; matalakasvuinen, ruohokasveista ja <br>
mustikasta koostunut, aukkoinen kenttäkerros; yhtenäisen sammalpinnan <br>
runsaus; mättäisyys luonteenomaista. Tyypillistä oli pesien sijoittuminen <br>
jonkin aukkopaikan läheisyyteen ja "puskaisemmilla" paikoilla riitti polku, <br>
metsätraktoriura, ojalinja, puro, harvennushakattu laikku. Näyttäisi siis <br>
siltä, että kun rämeiden muuttuessa kohti turvekankaita ja isokokoisten <br>
suovarpujen väistyessä mm. mustikan tieltä ja kenttäkerroksen aukkoisuuden <br>
lisääntyessä, biotoopit muuttuvat jopa halutuimmiksi, varsinkin, jos siellä <br>
on tihentyneeseen puustoon aukkoisuutta lisääviä ojalinjoja tai peräti <br>
metsänomistaja on jaksanut raivaten vähentää puskaisuutta.<br>
<br>
Kuten Ari totesi lajilla kuin lajilla vähenevän kannankehityksen taustalla <br>
on yleensä useita syitä. Silti edelleenkin minun on vaikea kuvitella, että <br>
pohjansirkun alamäen päällimmäisinä syinä olisivat pitkäaikaiset <br>
biotooppimuutokset puustoisilla soillamme. Moni laji on hyötynyt <br>
ihmistoiminnasta pesimäalueillaan, olisiko pohjansirkku jopa tällainen <br>
laji???<br>
<br>
Kiireessä kirjoiteltu, mutta ehkä asia tuli kirjailtua jonkinlaiseen <br>
ymmärrettävään kuosiin.<br>
<br>
terv. Markku Ukkonen<br>
<br>
--------------------------------------------------------<br>
<br>
<br>
Jouni Pursiainen <pursi@sun3.oulu.fi><br>
14.07.2006 11:10<br>
<br>
<br>
Vastaanottaja:Ari Rajasärkkä <ari.rajasarkka@metsa.fi><br>
Kopio: Markku Ukkonen <markku.ukkonen@elisanet.fi>, <br>
pply@lists.oulu.fi<br>
Aihe: Re: [Pply] Vs: kommentti pohjansirkkukeskusteluun<br>
<br>
<br>
Hei,<br>
<br>
Kiitokset Markku Ukkoselle laajasta taustaselvityksestä. Monilta osin<br>
Markun<br>
tulokset ovat samansuuntaisia kuin omat satunnaishavaintoni: Pohjansirkku<br>
ei<br>
ole kovin ronkeli biotooppivaatimustensa suhteen. Jos olisi, ei se<br>
aikanaan<br>
olisi voinut kuulua maamme runsaimpiin lintulajeihin. Tutustuin itse<br>
lajiin<br>
aikanaan kotini lähellä olleilla reviireillä, jotka biotoopin puolesta<br>
olivat<br>
mitä kaameinta talousmetsää: keskikokoista ojitettua männikköä<br>
(muistaakseni<br>
jopa uudelleenojitettua). Jos se alue oli joskus oikeaa suota ollut, niin<br>
siitä<br>
oli ainakin pitkä aika. Sillä biotooppivaatimustasolla pohjansirkku voisi<br>
olla<br>
edelleenkin hyvin runsas, jos runsaus olisi vain pesimäbiotoopeista<br>
kiinni.<br>
<br>
On selvää, kuten Arikin totesi, että jossakin vaiheessa ojitettu räme<br>
muuttuu<br>
metsäksi, joka ei enää ole optimaalinen pohjansirkun kannalta. Tilalle<br>
tulee<br>
aidompia metsälintuja. Ja on selvää sekin, että suoperäisten "metsien"</font>
<br><font size=2 face="Courier New">väheneminen vaikuttaa pohjansikkujen kokonaismäärään. Mutta silti, soita<br>
ja<br>
soiden reunoja ja entisiä soiden reunoja on (pohjansirkun vaatimustasolla)<br>
vielä paljon. Se, että lajin kannalta "ihanteellisetkin" biotoopit<br>
tyhjenevät<br>
(mitä ne nyt sitten olisivatkaan, Ukkosen tutkimuksen mukaan) ei selity<br>
täkäläisillä tapahtumilla.<br>
<br>
Sikäli ymmärrän Aria, että kun vanhat metsät ovat erityisen lähellä<br>
sydäntä,<br>
haluaa varmasti tuoda esille kaikkia niitä lajeja, joilla on edes<br>
jonkinlainen<br>
"kohtalonyhteys" näihin metsiin. Minusta pohjansirkku ei vain ole hyvä<br>
esimerkki tähän tarkoitukseen.<br>
<br>
Pelkään vaan sitä, että jos kovin paljon keskitymme haukkumaan "väärää<br>
puuta",<br>
jää "oikea puu" haukkumatta ja vahinkoja tapahtuu koko ajan lisää. Tällä<br>
hetkellä tilanne taitaa olla se, että emme edes varmasti tiedä, missä se<br>
"oikea<br>
puu" sijaitsee.<br>
<br>
Kultasirkuista muista vanhan legendan jossain Keski-Euroopassa karanneesta<br>
parin<br>
tuhannen sirkun kaupallisesta "erästä", jonka epäiltiin jopa vaikuttavan<br>
sinä<br>
syksynä kultasirkun esiintymiskuvaan ko. alueella. Montakohan "erää" on<br>
jäänyt<br>
karkaamatta ja montako erää tarvitaan siihen, että kanta alkaa heiketä?<br>
<br>
Jouni<br>
<br>
<br>
><br>
><br>
> "Markku Ukkonen" <markku.ukkonen@elisanet.fi><br>
> 13.07.2006 21:22<br>
><br>
><br>
> Vastaanottaja:<ari.rajasarkka@metsa.fi><br>
> Kopio:<br>
> Aihe: kommentti pohjansirkkukeskusteluun<br>
><br>
><br>
> Moi Ari<br>
><br>
> Joutessani luin PPLY:n havaintosivuja ja silmiini sattui<br>
mielenkiintoinen<br>
> keskustelu pohjansirkusta/kultasirkusta. Laitanpa lusikkaani soppaan,<br>
kun<br>
> tunnen erityistä lukkarin rakkautta pohjansirkkua kohtaan - teinhän oman<br>
<br>
> graduni lajin pesimäbiologiasta neljännesvuosisata sitten. Voinet<br>
välittää<br>
><br>
> viestini PPLY-verkkoon, kun en itse ole verkon asiakas. Muutkin<br>
> keskustelijat voivat olla kiinnostuneita viestistä.<br>
><br>
> Ne tiedot ensimmäisessä ja toisessa atlaskirjassa pohjautuvat melko<br>
lailla<br>
><br>
> tuohon tutkimukseeni 1970-80-lukujen taitteessa Pohjois-Savon itäosassa.<br>
<br>
> Ekaan atlaskirjaan väsäsin itse pohjansirkkutekstin. Aineistoni oli 72<br>
> tarkasti läpi pesinnän seurattua pesää ja kasvillisuusanalyysit tein<br>
> yhteensä 108 pesältä/maastopoikasreviiriltä. Oma tutkimukseni on<br>
edelleen<br>
> julkaisematta julkaisufoorumeilla!<br>
><br>
> Pohjansirkun tiheys oli kolmena tutkimuskesänäni metsävaltaisella ja<br>
> pienten<br>
> suolämpäreiden pirstomalla tutkimusalueella vuosittain 3.0-3.4<br>
> paria/neliökilsa. Yksi osa selvitystäni oli verrata lajin<br>
pesimämenestystä<br>
><br>
> luonnontilaisten ja muutettujen (ojitettujen) biotooppien välillä.<br>
><br>
> Lyhyesti, näin se meni. Luonnontilaisilla biotoopeilla pesineet parit<br>
> tuottivat Mayfieldin menetelmällä laskettuna keskimäärin 4.6<br>
> maastopoikasta/pari/pesimäkausi ja muutetuilla vastaavasti 4.9<br>
> mp/pari/kausi<br>
> (oletin, että toisten pesintöjen/uusintojen osuuksissa ei ollut eroja<br>
> biotooppien välillä). Ensimmäisen pesyeen ja toisen<br>
> pesyeen/uusintapesyeiden<br>
> maastopoikastuoton osalla ei ollut oleellisia eroja biotooppien välillä.<br>
<br>
> Jos<br>
> poistetaan predaation vaikutus (mikä kuvastanee biotooppien välistä eroa<br>
<br>
> lajin ravintoympäristöinä), onnistuneiden pesintöjen (tässä ei siis<br>
voida<br>
> käyttää Mayfieldiä) luvut olivat 4.6 mp/pari/pesimäkausi<br>
luonnontilaisilla<br>
><br>
> ja 4.3 mp/pari/pesimäkausi muutetuilla biotoopeilla. Reviirialueen<br>
> luonnontilaisuudella ei siis tuntunut olevan kummempaa vaikutusta<br>
> maastopoikastuottoon. Pesästälähdön jälkeistä tilannetta biotooppien<br>
> välillä<br>
> en pystynyt selvittämään.<br>
><br>
> Pohjansirkut "käyttäytyivät" biotooppien valinnan suhteen<br>
> tutkimusalueellani<br>
> aivan kuten pesimätulokset vihjasivat. Kun reviirien (n = 144)<br>
> biotooppijakauma suhteutettiin tutkimusalueeni biotooppijakaumaan,<br>
> reviiritiheydet olivat (paria/neliökilsa): pensaikot, taimikot,<br>
> kangasmetsät<br>
> 0.6, luonnontilaiset korvet 23.6, muutetut (ojitetut) korvet 22.7,<br>
> luonnontilaiset rämeet 25.0 ja muutetut (ojikot/turvekankaat) rämeet<br>
22.7.<br>
><br>
> Ei siis eroja näiden ympäristöjen optimaalisuudessa tai<br>
> suboptimaalisuudessa<br>
> pesimäympäristöinä tälläkään tavoin tarkasteltuna.<br>
><br>
> Tuolla mainitsemallani tutkimusalueellani pohjansirkku tuntuu<br>
vähentyneen<br>
> kovasti, vaikka noiden tutkimusvuosien jälkeen en ole alueella<br>
> liikuskellut<br>
> muutoin kuin laskemalla siellä vuosittain yhden linjalaskentareittini.<br>
> Täytyisi vissiin ottaa joskus enemmän aikaa ja kiertää kerran vielä<br>
kaikki<br>
><br>
> nuo muinaiset posimestat. Sama tilanne myös muualla täällä<br>
> Pohjois-Savossa;<br>
> esim. kahtena edelliskesänä kierrellessäni keltaväiskien perässä<br>
reilusti<br>
> toistakymmentä päivää kumpanakin kesänä Tiilikkajärven kansallispuiston<br>
> aluetta, jossa luonnontilaisia soita pohjansirkuillekin sentään piisaa<br>
> roppakaupalla ja jossa pohjansirkkuja ennen tapasi, törmäsin lajiin vain<br>
<br>
> muutamia kertoja.<br>
><br>
> Itse minun on omien selvitysteni pohjalta vaikea uskoa, että nykyinen<br>
> pohjansirkun alho Suomessa olisi seurausta sopivien pesimäympäristöjen<br>
> puutteesta tai siitä, että ojitetut suot olisivat lajin kannalta<br>
jotenkin<br>
> suboptimaalinen pesimäympäristö. Pohjansirkut ovat tykönämme pienen osan<br>
<br>
> vuodesta ja suurimman osan ajasta ne koikkelehtivat kaakkoisilla<br>
> talvehtimisalueillaan, jossa lajin edustajat oleskelevat erilaisilla<br>
> kosteikoilla ja myös "pilvin pimein" kulttuuriympäristöissä (esim.<br>
> riisipellot ja vastaavat) ja jossa ihmisten määrä on mitä on. Kyllä minä<br>
<br>
> kuvittelen pohjansirkun talven aika kurjaksi siellä satojen miljoonien<br>
> kiinalaisten ym. etelä- ja kaakkoisaasialaisten keskellä, jossa kaikki<br>
> ympäristöt ovat kemiallisen ja muun sorttisen jyrän alla ihmisten<br>
> toimesta.<br>
> Arvelen, että ihmisten suora ja välillinen rasite kaikkia trooppisia<br>
> talvehtijoitamme kohtaan on lisääntynyt dramaattisesti viime aikoina jo<br>
> väestönkasvunkin ja sen seurannaisvaikutusten sekä<br>
> teollistumis-/modernisoitumiskehityksen seurauksena. Useimmilla<br>
> eurooppalaisilla sirkuilla harmaasirkusta alkaen nimenomaan<br>
talviaikaisten<br>
><br>
> ympäristöjen, ei niinkään pesimäaikaisten ympäristöjen muutokset on<br>
> todettu<br>
> kriittisiksi pesimäkantojen vähentymisiä analysoitaessa.<br>
> Pohjansirkkukohtaloa taitavat kokea tällä hetkellä esim. punavarpunen<br>
> kaakkoismuuttajana ja metsäkirvinen Afrikka-muuttajana (joiden<br>
> pesimympäristöt eivät takuulla ole vähentyneet tai kehnontuneet<br>
> kotomaassamme, mutta lajit ovat silti olleet kotvan aikaa<br>
> kannankehityksensä<br>
> alamäessä). Epäilenpä, että myös kultasirkun kohtalo on sidoksissa<br>
> talvehtimisalueiden olosuhteissa tapahtuneisiin ihmisperäisiin<br>
muutoksiin.<br>
><br>
> terv. Markku Ukkonen<br>
><br>
><br>
><br>
><br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
<br>
</font>
<br>