<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">
<HTML><HEAD>
<META http-equiv=Content-Type content="text/html; charset=windows-1252">
<META content="MSHTML 6.00.6000.16608" name=GENERATOR>
<STYLE></STYLE>
</HEAD>
<BODY bgColor=#ffffff>
<DIV><FONT face=Arial size=2></FONT> </DIV>
<DIV style="FONT: 10pt arial">
<DIV> </DIV>
<DIV><B>Subject:</B> Fwd: [Ymparisto] Täsmäsuojelu ontuu
talousmetsissä</DIV></DIV><BR><BR>HS Tiede ja Luonto
19.2.2008<BR><BR>Täsmäsuojelu ontuu talousmetsissä<BR>Lohjalla vain prosentti
osui rajatuille laikuille<BR>Jussi Laitinen<BR><BR>Uhattuja lajeja voi suojella
talousmetsissä säästämällä niiden asuinpaikat.<BR><BR>Metsälaki määrää, että
arvokas puro, lehto, korpi tai jyrkänne pitää<BR>hakkuissa käsitellä niin, että
sen ominaispiirteet säilyvät. Lain pitäisi<BR>turvata lajien rikkaus myös
suojelualueiden ulkopuolella.<BR><BR>Suomen ympäristökeskuksen tutkija Juha
Pykälä otti selvää, miten metsälaki<BR>toteutuu käytännössä Lohjan kaupungin
alueella.<BR><BR>Kurkistus normaalisti salassa pidettävään aineistoon tuotti
yllättäviä<BR>tuloksia.<BR><BR>Tutkija löysi Lohjalta 582 hehtaarin edestä
alueita, jotka todennäköisesti<BR>pitäisi lain mukaan säästää. Todellisuudessa
kohteita on rajattu 22<BR>hehtaarin verran.<BR><BR>Vain yksi prosentti alueen
uhanalaisten lajien esiintymistä osui metsälain<BR>mukaan rajatuille
laikuille.<BR><BR>"Olihan se yllätys", parikymmentä vuotta Lohjan rikasta
luontoa tutkinut<BR>Pykälä toteaa. Rajatuista alueista puolet on pienempiä kuin
laki määrää.<BR>Monilla laikuilla on tehty hakkuita, mikä on heikentänyt
niitä<BR>erityispiirteitä, joiden vuoksi alue alun perin
suojeltiin.<BR><BR>Metsälain toteutumista on ensi kertaa tutkittu näin
tarkkaan.<BR>Arvokohteiden koko ja sijainti ovat salaista tietoa, joka on
vain<BR>metsäkeskusten ja maanomistajien hallussa.<BR><BR>Pykälä pyysi ja sai
tutkimusluvat maanomistajilta Hämeen-Uudenmaan<BR>metsäkeskuksen
kautta.<BR><BR>Tutkija sanoo suoraan, että Lohjan metsälakikohteiden
kartoituksessa ei<BR>ole toimittu metsälain ja siitä annettujen ohjeiden
mukaan.<BR><BR>Kohteet ovat liian pieniä, niitä on vähän ja ne on valittu
summittaisesti<BR>ja epäpätevästi lajeja tunnistamatta.<BR><BR>Rajaviivojen
vetäminen jää "käsittämättömäksi", kun esimerkiksi lehdosta<BR>vain pieni pala
on otettu mukaan.<BR><BR>"Ohjeita on noudatettu, ja kohteet on rajattu oikein",
vastaa<BR>metsänparannuspäällikkö Mikko Ylinen Hämeen-Uudenmaan
metsäkeskuksesta.<BR><BR>Ylinen tosin myöntää, että kartoituksen tehnyt
metsäsuunnittelija "ei<BR>ollut alan ekspertti"
lajintuntemuksessa.<BR><BR>Keskuksen työntekijä teki kartoituksen Lohjalla
kymmenisen vuotta sitten.<BR><BR>Alueelliset metsäkeskukset alkoivat kartoittaa
arvokohteita koko maassa,<BR>kun uusittu metsälaki tuli voimaan
1997.<BR><BR>Lohja oli Hämeen-Uudenmaan keskuksen ensimmäinen kohde, jossa
kartoitusta<BR>vasta opeteltiin. Tämä voi selittää Pykälän tuloksia. Ylisen
mukaan 70<BR>prosenttia kaikista metsäkeskuksen alueen arvokohteista on saatu
merkittyä<BR>karttoihin. Pykälä sai Lohjalla tulokseksi alle kymmenen
prosenttia.<BR>Ylinen sanoo, että metsälain ohjeiden suhteutuksen periaate voi
vaikuttaa<BR>kovin erilaisiin tulkintoihin.<BR><BR>Suhteutusperiaate tarkoittaa,
että lakikohteita osoitetaan suhteessa vähän<BR>sieltä, missä luontotyyppiä
esiintyy eniten.<BR><BR>Lohjalla on paljon lehtoja, joten periaate on voinut
vaikuttaa niin, että<BR>vain harva lehto on rajattu arvokohteeksi.<BR><BR>Maa-
ja metsätalousministeriö voi antaa määräyksiä suhteutuksesta eri<BR>alueilla,
mutta niitä ei ole annettu Pykälän mukaan.<BR><BR>Ylinen toteaa, että varsinkin
pienet kohteet jäivät kartoituksessa<BR>helposti huomaamatta.
"Puutarhanäpertelyyn ei ole mahdollisuutta<BR>metsäoloissa."<BR><BR>Ylinen
kyseenalaistaa Pykälän tulokset. "Jonkin kolmannen osapuolen<BR>pitäisi
tarkistaa Pykälän kohteet, että onko hän osannut tehdä
rajauksia<BR>oikein."<BR><BR>Suomen kansanvälisesti tunnetuin populaatioekologi,
akatemiaprofessori<BR>Ilkka Hanski pitää tuoretta tutkimusta erittäin
merkittävänä.<BR><BR>"Ensimmäistä kertaa on tutkittu näin tarkasti, miten
metsälain<BR>soveltaminen onnistuu käytännössä – näköjään uskomattoman
heikosti."<BR>Hanskin mukaan "täsmäsuojelun" perusidea on, että uhanalaiset
esiintymät<BR>saadaan säästettyä. Nyt todetaan, että yksi prosentti niistä on
saatu<BR>mukaan, hän jatkaa.<BR><BR>Toinen ongelma on, että lajien näkökulmasta
laikut ovat aivan liian pieniä.<BR><BR>Jos metsälakialueen ympäristö hakataan,
niin sanottu reunavaikutus ulottuu<BR>kymmeniä metrejä alueen
sisälle.<BR><BR>Metsän reuna-alueet ovat kuivempia, lämpimämpiä ja tuulisempia
kuin<BR>sisäalueet. Herkät lajit eivät siedä muuttuvaa pienilmastoa
vaan<BR>taantuvat. Metsäkeskusten rajaamat laikut ovat yleensä enintään
hehtaarin<BR>kokoisia. Pykälän mukaan 2–5 hehtaaria voisi riittää. Hanskin
mukaan<BR>kymmenen hehtaarin alueella olisi jo merkitystä.<BR><BR>"Suuremmista
alueista maksettaisiin tietenkin isompia korvauksia, mutta<BR>tähän ei ole
haluttu paneutua."<BR><BR>Lohjalla laikkujen keskikoko oli 0,38 hehtaaria.
Metsälain tehoa heikentää<BR>se, ettei arvokohteeksi rajaaminen aina takaa
alueen säästämistä.<BR><BR>Metsänomistaja voi tehdä kohteessa vaikka avohakkuita
poikkeusluvan<BR>turvin. Metsäkeskukset ovat hyväksyneet 98 prosenttia
hakemuksista.<BR><BR>Lisäksi metsäkeskus voi ilman perusteluja piirtää rajat
uusiksi tai<BR>todeta, ettei alue olekaan arvokohde.<BR><BR>Lohjan perusteella
herää kysymys, miten metsälaki toteutuu muualla Suomessa.<BR><BR>"Pinta-alat
ovat muuallakin hyvin pieniä. Kartoitus on epätasalaatuista.<BR>On etsitty
ensisijaisesti pieniä kohteita, ei arvokkaita luontokohteita",<BR>Pykälä
sanoo.<BR><BR>*******************<BR>Salailu voi johtaa metsärikoksiin<BR>Jussi
Laitinen<BR><BR>Arvokkaiden metsien kohtalosta on kiistelty vuosikymmeniä.
Greenpeace<BR>vastusti aarnimetsien hakkuita kesäkuussa 1995
Helsingissä.<BR><BR>Tutkija Juha Pykälä sai yllättäviä tuloksia, kun hän tutki
metsälain<BR>toteutumista Lohjan lajirikkaissa metsissä.<BR><BR>Toisin kuin on
luultu, laki ei käytännössä turvaa erityisen tärkeitä<BR>elinympäristöjä
talousmetsissä.<BR><BR>Arvokohteiden sijainti ja koko on salaista tietoa.
Miksi?<BR><BR>"Viranomaisen kannalta on paljon mukavampi, jos tieto on
salaista", Pykälä<BR>sanoo.<BR><BR>Metsänomistaja ei voi esimerkiksi selvittää,
onko omaan metsään merkitty<BR>kohde rajattu samoin kuin
naapurilla.<BR><BR>"Salailu voi olla syynä siihen, että metsälakikohteiden
kartoitusta ei ole<BR>otettu vakavasti", Pykälä arvelee.<BR><BR>Salailusta
seuraa tutkijan mukaan paljon ongelmia. Kun metsänomistaja myy<BR>palstansa,
tieto arvokohteesta ei ehkä välity uudelle omistajalle, koska<BR>se voisi
vähentää kauppahintaa.<BR><BR>Tiedon salaaminen voi johtaa lainvastaisiin
hakkuisiin, joita ei yleensä<BR>havaita ennen kuin metsärikos vanhenee. Virheitä
on vaikea korjata ja<BR>vastuu rikkeistä hämärtyy.<BR><BR>Salauspäätös tehtiin
vuonna 2001 maa- ja metsätalousministeriössä.<BR><BR>"Taustalla on 2000-luvun
alun kiivaat ajat. Metsänomistajat pelkäsivät<BR>ympäristöjärjestöjen suoraa
toimintaa. Omistajien järjestöt vaativat, että<BR>metsälakikohteiden pitää
kuulua yksityisyyden suojaan", ministeriön<BR>metsäosaston ylijohtaja Aarne
Reunala selittää.<BR><BR>MTK ja metsänomistajat pelkäsivät, että
ympäristöjärjestöt löytäisivät<BR>enemmän arvokohteita kuin viranomaiset.
Järjestöt tulisivat sitten<BR>kettinkeineen paikalle.<BR><BR>Metsänomistajien
vaatimus päätyi ministeriön virallisiin ohjeisiin.<BR><BR>Oikeuskansleri otti
asiaan kantaa 2003 sanoen, että käytäntö ei suoraan<BR>riko julkisuuslakia,
"vaikka päinvastaistakin tulkintaa voidaan
puoltaa".<BR><BR>*****************<BR><BR>KOMMENTTI<BR><BR>Metsäpuhe
lajikirjosta on propagandaa<BR><BR>Metsälaki on ollut voimassa jo kymmenen
vuotta, mutta sen teho<BR>arvokkaiden luontokohteiden säilyttäjänä on
arvoitus.<BR><BR>Virallinen totuus kuuluu, että lain ansiosta lajikirjo
kukoistaa<BR>suojelualueiden lisäksi myös talousmetsissä.<BR><BR>Viesti on
mennyt perille.<BR><BR>Kolme neljästä suomalaisesta uskoo, että metsänhoito on
mennyt luonnon<BR>kannalta parempaan suuntaan kymmenen viime vuoden
aikana.<BR><BR>Tuore tutkimus tyrmää käsityksen, että metsälaki toimii niin kuin
pitäisi.<BR>Lohjan alueella tärkeiden luontokohteiden kartoitus ja rajaus on
tehty<BR>ihan miten sattuu.<BR><BR>Koko maan kattanut kartoitus maksoi 15
miljoonaa euroa ja se maksettiin<BR>verovaroilla. Nyt kysymys kuuluu, onko homma
hoidettu muualla yhtä<BR>surkeasti kuin Lohjalla. Onko meitä vedetty
höplästä?<BR><BR>Vaikea sanoa, kun tiedot arvokohteista ovat
salaisia.<BR><BR>Mitä Keski-Euroopassa asuvat puun ja paperin ostajat
sanoisivat<BR>tutkimuksen tuloksista?<BR><BR>Heillehän on syötetty samaa
propagandaa Suomen metsäluonnon hyvinvoinnista.<BR><BR>JUSSI LAITINEN<BR><BR><BR
clear=all></BODY></HTML>