<br>
<p><font face="Arial" size="2">Hi,</font> </p>
<p><font face="Arial" size="2">Lopun laiskat (Ilkka Ruuska, Pekka Ruuska) kisasi nyt PPLY kevätrallissa 2008 vain kaksimiehisenä, tai oikeastaan sekin on jo liioittelua, koska toinen meistä on vielä alaikäinen ja toinen jo ainakin alkavasti seniili. Odotuksia paremmin meiltä silti rallaaminen sujui, koska ennalta hiukan pelättyjä juupas-eipäs-tilanteita ei ollutkaan: vain mustaviklon oikeasti hukkasimme erimielisyyden vuoksi, ja silloinkin ilmeisesti katselimme kahta eri lintua. Selvästi seniiliyden piikkiin meni yksi laji eli punatulkku, sen Ilkka erotti Hanhikivessä kovasta laululintukuorosta kaukaa, vaan itse en samaan pystynyt.</font></p>
<p><font face="Arial" size="2">Aloitimme Nurmesjärveltä, jossa aurinko paistoi ja leppoisaa seuraakin löytyi, kun Varpeniuksen Kari ja Koistisen Jaakko kiipesivät perässämme torniin. Pinnoja saimme parissa tunnissa samoilta jalansijoilta 60 kpl, joka lienee hehkuteltava määrä. Peruslajien lisäksi mehiläishaukka, muuttohaukka ja maakotkakin saatiin kiikaroiduiksi. Kovempien lajien löytämisessä taisi Nurmesjärvellä syntyä tasatulos 1-1, kun Kari huomasi kaukaisen maakotkan ja Ilkka oksiston seassa vastarannalla istuneen muuttohaukan. Näin se muistaakseni meni.</font></p>
<p><font face="Arial" size="2">Jatkoimme Tyrnävältä (aika turhaan) koukaten Ouluun, jossa Oritkarin läpi ajoimme vain parkkipaikalle hetkeksi pysäyttäen, tosin vähän ilkeästi aivan lemmiskelevän nuoren (ihmis)pariskunnan viereen. Emme uskaltaneet todellakaan komppailla siellä mitään arvokkaampaa. Ainolasta noudimme nopeasti nokkavarpuset, joiden mielipuskat oli Ilkka selvittänyt koulusta tullessaan edellisviikolla. Nokkikset ehdimme nähdäkin läheltä ja komeitahan ne olivat kesäasuisinakin. Toppilan Möljältä parhaat löydöt taisi olla kapustarinta, selkälokki ja pikkutylli, jonka itse huomasin ensin äänestä ja aivan viereenhän lintu sitten tulikin. Punakuirikin vilahti, mutta sitä Ilkka ei ehtinyt varmistamaan. Onneksi samaa lajia näkyi Rantakurvin tornilla monta yksilöä. Toppilassa näimme myös Nuottien hukkaajat sekä Matkantaittajien koplan. Pateniemeen emme vaivautuneet ollenkaan, mikä kyllä kadutti purussa, vaikka virheitähän aina tulee kaikille joukkueille. Hietasaaresta uuttukyyhkyt löydettyämme käännyimme Johteenpookin rannassa ja selasimme lokkiparvesta vielä puutteena ollutta merilokkia, kun Ilkka huomasi veneiden seasta kanadanhanhen. Pullalintu-kanukista tulikin melkein rallin ässälaji, joten hyvin näkee kuinka heikosti muka kovatkin orniporukat tuntevat esimerkiksi kotikaupunkien keskustoissa esiintyviä lintuja. </font></p>
<div><font face="Arial" size="2">Ilta ja keskiyö meni meiltä heikonlaisesti, kävimme Virkkulassa, Säärenrannasa ja ajoimme sen jälkeen Hanhikiveen.Yölaulajia ei Pyhäjoella ollut, ei edes kaulushaikaraa, eikä keväällä itse löytämällämme lapinpöllöreviirilläkään mitään eloa tuntunut enää olevan. Sen sijaan muuan ranskalaisturistiporukka väijyi pöllöpisteen lähistöllä, mutta ei ilmeisesti tiennyt todennäköisintä paikkaa löytää nebula. Kyseiset herrathan kyselivät meiltä jopa rantakurvia, mutta emme tunnustaneet yhtään mitään. Myös Suklaatimuusit ajelivat yölaulajia kytäten samoissa maisemissa ja ammattilaisina löysivätkin muutaman lajin meitä putipuhtaita amatöörejä enemmän.</font></div>
<div><font face="Arial" size="2"></font> </div>
<div><font face="Arial" size="2">Kellon käydessä tasan kolmea alkoi metsälintujen laulanta jälleen ja saimme nopeasti kassiimme kuusitiaisen, hömötiaisen, rautiaisen, puukiipijän, pensaskertun, pikkutikan sekä muita joskus hankaliakin peruslajeja. Tankokarissa viivyimme vain lyhyesti, kun muutolta saatiin gaviat ja lahdelta jänkäsirriäinen sekä viimeinkin silkkiuikku. Annoimme tornin muille, kun emme muistaneet odotella merimetsoa. Se oli paha virhe, sillä metsosta koitui meille oikein negaatioässä. Toisaalta edes yksi negari kuuluu laiskojen aivan ehdottomiin rallitraditioihin. </font></div>
<p><font face="Arial" size="2">Vielä aamulla olimme ilman kottaraista ja räystäspääskyä, ne tosin lopulta hoituivat. Typerän kottaraispuutteen takia kiirehdimme kenties hiukan turhaan Liminganlahdelle ja unohdimme Säären sekä Raahen hyvät lintupaikat. Tauvossa kävimme silti, Munahiedassakin piti kiivetä penkalla asti, koska vielä tuolloin kaulushaikara ja pikkutiira puuttui. Onneksi ne hoituivat hyvin nopeasti ja vaivatta. Kaasassa näimme uudestaan Räpäsorsat ja kuulimme viimein sirittäjän, mikä oli todella vapauttava kokemus.</font></p>
<div><font face="Arial" size="2">Aamupäivällä </font><font face="Arial" size="2">lopun lähetessä laiskuus alkoi pahoin voittaa, sillä jo yli kaksi tuntia ennen loppua olimme minimitavoitteessamme 135 lajia. Aloimme tyytyä siihen, koska halusimme olla myös huomaavaisia muita joukkueita kohtaan.Loppujan vietimmekin syöden hyviä eväitä ja varsin ällöttävää mutta soföörille pakollista Red Deviliä juoden Sannanlahden mukavassa tornissa. Sieltä saimme silti yhden puutteista hoidetuksi, kun kalasääski kävi etsimässä haukia. Varpushaukkaa, merikihua, viiksitimalia, pikkukuovia tai mitään muutakaan pinnoja tuottavaa ei sitten näkynyt. Söpöjä jänkäsirriäisiä saimme kuitenkin ihailla läheltä, mikä on ainakin minulle aina ilo. </font></div>
<div><font face="Arial" size="2"></font> </div>
<div><font face="Arial" size="2">Kaikkiaan vuoden 2008 PPLY kevätralli oli juuri sitä, mitä lintuharrastus yleensä: hienoa ulkoilua, myönteisiä sosiaalisia kontakteja, onnistumisen iloa, upeita lintukokemuksia ja erityisesti ankaraa luonnonsuojelua. Ja noin 650 km ekologista citymaasturilla ajelua. Ehkä jatkan kaikkea tätä vielä,<br>
<br>Pekka Ruuska</font> </div><br>