<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.0 Transitional//EN">
<HTML><HEAD>
<META content="text/html; charset=iso-8859-1" http-equiv=Content-Type>
<META name=GENERATOR content="MSHTML 8.00.6001.18865">
<STYLE></STYLE>
</HEAD>
<BODY bgColor=#ffffff>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Morjesta taas,</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>(maalämpöasia viestin lopussa)</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Aloituspaikaksi valikoitui tällä kertaa itsestään
selvästi Oululainen lintuparatiisi - Ruskon jätekeskus, tarkemmin sanottuna
Ruskotunturi, koska itse jätekeskuksen alue on viikonloppuisin suljettu.
Joukkueen kokoonpano oli epävarma aamu kymmeneen asti, jolloin totesimme meitä
joukkueettomia olevan neljä (Olli Vakkuri, Ilkka Saarenpää, Hanna-Riikka Ruhanen
ja Esa Aalto). Siinä siis joukkueemme, jonka varustukseen valitettavasti kuului
tällä kertaa vain yksi kaukoputki. Lokakuulta asti Ruskon lokkiparvessa ollut
vanha selkälokki on saapunut paikalle aina ensimmäisten lokkien joukossa ja
liikkunut lähes pelkästään sekajätekasan ympäristössä. Sitä tavoittelimme
aloituslajiksi. Sää oli kuitenkin surkea. Oli hämärää ja lunta satoi. Selkälokki
kuitenkin saapui tapansa mukaan kiertelemään sekajätekasaa heti kymmenen
jälkeen, mutta jäi vain yhden jäsenen havaitsemaksi. Aloitusta lykättiinkin aina
klo 10:25 havaittuun hiirihaukkaan asti. Harmaalokkeja oli tuhansia, merilokkeja
kymmeniä, isolokkeja 1 vanha ja 2 nuorta sekä satoja variksia ja naakkoja,
kymmeniä korppeja, kymmenen kottaraista ja joitakin harakoita,
keltasirkkuja ja viherpeippoja ja urpiaisparvi. Kanahaukka pyörähti
biokasalla varisten hätyyttelemänä. Merikotka näkyi istumassa kuusen latvassa
Pyykösjärven rannassa. Ilkka hoksasi Ruskotunturin huipulta 2 pulmusta, jotka
pienen sählingin jälkeen saimme hoidettua lajilistalle. Urpiaisparvesta kävimme
toteamassa 5 vuorihemppoa ja 3 tikliä.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Liikasenperän polun ja tien varresta löytyivät
lajilistalle hippiäinen, talitiainen, hömötiainen, töyhtötiainen ja sinitianen.
Tästä Esa lähti tiedustelemaan Linnanmaan lintutilannetta muun joukkueen
tullessa perässä. Kaijonrannasta listalle lisätiiin tilhi ja Yliopistokatu 16:a
takana edellisenä päivänä oleilleen mustarastaan todettiin poistuneen paikalta.
Esan yliopistolta löytämä kuusitiainen oli seuraava uusi laji. Syynimaan
vakiopaikalla oli tällä kertaa 3 pikkuvarpusta. Tästä Hanna-Riikka lähti
tiedustelemaan Välivainion ja Hupisaarten lintutilannetta muiden suunnatessa
kohti Laanilaa. Takalaanilan kohdalla havaitsimme vauhdista 3 punatulkun
laskeutuvan lehtikuuseen erään talon pikalle. Kemiran altaan koskikara oli
helppo. Käytimme siihen 10s. Oulujoessa loppusyksyllä viihtynyttä naarashaapanaa
etsimme tuoreen pohjustustiedon perusteella Kemiran putken suulta sinisorsien
seasta, mutta tuloksetta. Myös naurulokin tiesimme paikalla viihtyneen, mutta
sitäkään ei nyt näkynyt. Sen sijaan vanha kalalokki makoili jään reunalla
nousten hetken päästä ilmaan kaartelemaan. Pian saimme Hanna-Riikalta tiedon
todennäköisestä haapanasta Tuiran uimarannalla. Kävimme varmistamassa
lajin ja suuntasimme Intiöön mustavarista etsimään. Löysimme
kuitenkin vain varpusia ja puluja. Myllytullissa istui koivussa räkättirastas.
Hartaanselältä löytyi 3 telkkää ja Rommakonselältä isokoskelonaaras. Tästä Esa
jatkoi Toppilansalmen kautta Nallikariin tuloksena ainoastaan jäiden seassa
sukellellut harmaahylje. Sillä aikaa muu joukkue löysi lajilistalle vielä
närhen, puukiipijän ja käpylinnun. Villa Pukkilassa naputellut käpytikka jäi
valitettavasti joukkueemme seniorilta kuulematta ja siten puuttumaan
lajilistalta. Lopputulokseen, 38 lajia, olimme kuitenkin tyytyväisiä ja
arvelimme sen riittävän kärkisijoille. Tällä kertaa se riittikin jopa voittoon
asti.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>-----</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Maalämpöasia vastauksena Arin viimeiseen epäilyyn
kustannuksista:</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>Omaan kotitalooni, v.1952 rakennettuun
hirsiseen rintamamiestaloon, isäni asensi maalämmön vuonna 1982. Sitä ennen
lämmityksenä olivat puuhella ja sähköpatterit. Investoinnin takaisinmaksuaika
suoraan sähkölämmitykseen verrattuna oli lopulta 8 vuotta. Tähän päivään
mennessä säästöä on siis kertynyt jo moninkertaisesti
investointikustannusten verran. Isäni pihinä ukkona (v. 1982 meillä oli ikivanha
vihreä Lada ja kauhiasti velekaa) on toki tehostanut lämmitystä muutenkin.
Maalämpöliuos saadaan keväällä kiertämään ulkorakennuksen tumman peltikaton
alla, josta meinaa välillä tulla lämpöä liiankin kanssa. Myös saunan kiukaan
savukaasujen lämpö otetaan lämmönvaihtimella talteen. Lämmönsiirtosysteemi on
sellainen, että lämpö tulee saunarakennuksessa olevasta maalämpö-pannuhuoneesta
vetenä päärakennuksen lämpökeskukseen, josta se jaetaan huoneistoon
kiertoilmalämmityksenä, alakerrassa katosta, yläkerrassa lattiasta. Eikä
tarvitse palella. Eli on se ennenkin onnistunut maalämmön asentaminen vanhaan
taloon. Miksipä ei siis nykyään, kun tekniikka on vielä kehittynyt.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial>t. Esa A.</FONT></DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV>
<DIV><FONT size=2 face=Arial></FONT> </DIV></BODY></HTML>