<b>
<p>Kevätrallistoori eli mystiset metsätyömiehet hortoilee</p></b>
<p>Tämän vuoden kevätralli alkoi kovinkin mystisesti mikä pakottaa monen miettimään mitenhän nyt kävikään. Lauantaiaamuna Heikki soitti n.0800 jälkeen lähdetäänkö rallaamaan ilman ennakkovaroitusta. Sillä mitään ennakkoaavistusta meillä ei ennen edes perjantai-iltana ollut tulevasta.. No viiden sekunnin mietinnän jälkeen päätin no joo. Tuomas kun tulisi kuvioon vasta iltakuudelta tarvisi Heikki kaverin siihen asti ainakin mutta loppuun asti vedettiin silti koko ryhmän voimin.</p>
<p>Kysyinkin heti alkuun Heikiltä no mistäs alotetaan? Heikin arvio oli oisko Tauvon munahiekka hyvä. Joten Tauvoon päin lähdettiin (mikä olikin hyvä ratkaisu sunnuntaiaamun olosuhteita huomioiden). Aloituslajia piti kytätä melkein klo 1200 asti kun mitään hyvää ei herunu. Jo. N. 1150 paikkeilla napsautettiin ralli päällä mokomalla merikotkaksella blääh. Alettiin napsuttamaan pinnoja: vesipääsky, limicola, taddee, kyhmäriä yms. Meikäläisittäin mukava 200 valkoposkiryntäys todennettiin. Pian siirryttiin Kaasalle. Siellä jynxi piipitti ja mukava mustapääkerttu. Seuraava etappi oli meille Säikänlahti. Pakolliset alta pois, parhaina palokärki ja uivelo listattiin. Punasotka petti mikä alkaa Nurmesjärven poislukien olla vaikee kevätrallissa.</p>
<p>Ilman mitään reittisuunnitelmaa jatkettiin sitten pohjoiseen ja kohti Tuomasta. Yritettiin turkinpulua Siikajoelta, ainoa pojo yleistyneestä pikkuvarpusesta. Tottakai taviksia tippui tasaiseen tahtiin mutta sitä kovaa odoteltiin mutta turhaan. Alhonmäellä ankara petostaiji. Heikki alkoi hiiltyä kun aluksi yhtään petoa näkynyt. Kun kuulemma pitäis 8 petolajia heti löytyä.. Hikisten hetkien ja evästyksen jälkiin löytyi pernis ja sinisuo lopulta. Niin ja tietysti lullula autonikkunasta plokattuna. Lapinsirrikin tuntuu tykkäävän Alhonmäen lätiköistä kun tuntuu soidintavan. Hemppoa ei nähty mikä paikan peruslaji. Keräkurmitsa-työryhmämme yritti turhaan lajia Karinkannasta ja Säärestä. Lopulta koko rallissa ei nähty yhtään vaikka odotettujen listalla oli tuossa vaiheessa. Tuomas kun lupasi varmaksi Tyrnavän pelloiltakin. Mutta ei nyt mutta palataan nyt ajassa tagasi.</p>
<p>Olimmekin Karinkannan jälkeen aina yhtä toivottomalla Varessäikällä mikä kenellekkään antanut koskaan kunnon raria mutta aina käytävä. Matkalla sinne istui tyytyväisen oloinen uuttari mennessä ja tullessa langalla. No on nyt nähty. Tälläkertaa Varessäikän paras pinna oli tilhi mikä majaili kuusen latvassa. Muuten pakollisia lajeja vaan. Sääressä alkoi tökkiä. Merisumu peitti näkyvyyttä ja hirvittävän kylmä etelätuuli ei paljoa napannut. Säären pelloiltakaan ei saatu mitään. Sieltä ajelimme Varjakkaan epätoivoisia pysäyksiä tehden.</p>
<p>Kun sieltäkään ei sen kummempaa singahdettiin Sannanlahdelle. Hirvittävässä väreilyssä läjäpäin joukahaisia ja varmaan seassa pikkuinenkin mutta siinä väreilyssä ei kyllä lajia saa. Merikihupari ilahdutti Pitkännokan suunnassa mikä jäikin ainoaksi koko rallissa niinkuin monet muutkin lajit jäi yhden haviksen varaan kuten karikukko ja heinätavi esim.. Ehkä me ollaan vaan niin huonoja?</p>
<p>Virkkulasta varmistus pikastopilla limosasta ja luulimme että turkinpulua jouduttaisiin ihan etsimään vanhasta Limingasta mutta siinähän se pojotti kuin patsas langalla ja toinen lampun pylvään nokassa. Nou hätä. Ilman uusia lajeja jatkettiin kohti tummia pilviä ja Tyrnävää. Vettä alkoi tulla kuin esterin pers...Saavuimme viiden jälkeen Tuomakselle ja Miialle Murtoon. Pikku lepohetki paikallaan. Hörpättiin kahveet ihan täykakkutarjoilun kera. Murrosta joukkueemme vahvennettu sentään toisella kunnon silmä/korvaparilla Heikin ohella= Tuomas aloimme setviä Tyrnävän peltojen saloja</p>
<p>Yritettiin koluta Murron peltoja, tuulihaukkoja ja sen sellaista mutta olosuhteet kävivät mahdottomiksi! Vettä tuli aivan kaatamalla kuin ämpäristä (vee sajab kui ämbrist!) Kurat! Joten pikainen päätös äkkiä karkuun ja Ouluun mikä aina aurinkoinen city. Sitähän se onneksi olikin. Pohdimmekin kuinka olosuhteet voikin niin paljon vaihdella yhden vuorokauden aikana. Sairaan kylmää tuulta, sumua, tyyntä, lämpöistä, kylmää ja sadetta. Oulun hoitokeikka aloitettiin Kempeleenlahdelta missä Tuomaksen ssp-paikalla satakieli. Oritkarissa patsastelimme ja odottelimme hetken pinnoja. No pikkutiira (ainoa havis) ja lumenkaatopaikan portilla alkoi viimein kuulua sataman suunnasta "kurvii-kurvii" -ääntä! Jihaa hieno ralliipojo kurvista!</p>
<p>Seuraava episoodi oli pikakeikka Hietasaareen josta sataman portin lähisdel kultarinta kuitattiin ja sirittäjä. Ja taas uusia mietintöjä. Tyrnävä, Akio vai Liminganlahti? Lopulta päädyttiin sopuratkaisuun matkojen ja ajankäytön suhteen eli Leton torni. Valo-olosuhteet arveluttivat mutta ei ollutkaan niin paha tilanne onneksi. Saatiin strepera ja lapasotka. Eipä tarvi matkustaa Akioon hoitamaan strepe-ankkaa. Havainnot jäi kyllä mun ja Tuomaksen varaan sillä Heikki huomasi vasta tornissa että jokin on uupelossa. Taisi puuttua kaukoputken okulaari.. No onneksi löytyi takakontista olis voinu tulla muuten kallis linturalli.</p>
<p>Omituinen saderintama kiusasi Tyrnävän peltojen päällä. Mutta Peräojan suunnassa kulki sateen rintama jossa staijattiin hyvin tiukasti. Peltolajit piti hoitaa. Piinaavien hetkien jälkeen näkyi ja kuuului mm. kapustarinta, pikkukoovitaja, suopöllö, rääkkä (ensimmäinen n. kahdeksasta) joten alkoi helppaan. Kello olikin tällä hetkellä jo jotain puolenyön maita. Aika alkoi olla yölaulajille. Paahdimme Heikin Almeralla (kuulemma kestää kaiken vaikka pakoputki hieman jo rikkuuntunut rallista johtuen?) Tällä pörinällä kuitenkin jatkettiin kohti Raahea. Revonnevalla kun staijattiin saatiin Peltsin häly. Lumijoki Kari ja viitasirkka. Oli siis tiukasti sinne matkattava. "Eerikin putiikin" mettätietä pitkin Tuomaksen lupaama matka "n15miin" suunnilleen piti ja tulitikkuaski helisi mukavasti. Jatkettiin Karin tietä ja alkoi jo olla takapenkillä väsy. Onneksi sain pikkuherätystä kun huukajapari alkoi meuhkata reunametsäässä. Jees. Hauskaa tää tosi "pohjustettu" ralli. Kun kaikki tulee spondena!</p>
<p>Via dolorosa alkoikin tästä ja tuskainen parituntinen. Yritettiin mutta ilman pinnoja vaan aina Siikajoelta-Pyhäjoelle. Hanhikivellä nopeasti saatiin viimein luhtahuitti ja lammen kupeelta löydettiin viirupöllön pesä. Pientä hyvitystä sentään. Kiertoa ja kaartoa Pyhäjoen kylillä. Satakieltä ja rääkkää. Muuten ilahduttavan tavanomaista lajistoa kuten punarintaa ja rastoja. Eteläänpäin oli vaan liikuttava. Saavuimme jotain n.0300 jälkeen Harmin lammille (harmi) Rallus täysin kateissa kuten meillä moni muukin asia henkisesti ja fyysisesti? Mutta jos jotain hienoa oli oli linnun muodossa. "Byt-by-Byt" Äimän käkenä tosimme kuuntelemme että viiriäinen! Perilahden kohdalla. Olimme jo henkisesti valmiina Yppärin pelloilla olevaan viiriäiseen mutta hjuva näin.</p>
<p>Pole hullum! Hakkasime söidama Ulkoharmi pärast metsään oli näes hiukan metsälajipuutteita. Metsäteitä pitkin koukkasimme kohti pohjoista aina Merijärven puolella käyden (kuitenkin oman yhdistyksen puolella kuitenkin) ja taas napsahteli. Metsälajipuutteet alkoivat kuittaantua: rautiainen, käpytikka, pyy, töyhtötiainen alkaen. Ja kun pääsimme taas Parhalahden pelloille alkoi viitakerttusen meteli lähellä 8-tietä. Kun sitä haettiin koko yö oli jo korkea aika. Naevia jäi valitettavasti löytämättä. Ja taas uusia suunnitelmia. Merellä aivan uskomaton sumu joten aamustaijit voi unohtaa. Varpeniuksen Karin soitto muuti suunnitelmia mutta oikeastaan ei Raaheen päin kun kuitenkin oltiin siirtymässä. Jumangega pojat oli löytäny tarsigerin Pitkästäkarista ja luhtakerttusen Lapaluodosta! Luhtakerttunen hoitui kivuttomasti (paikalla myös mustapääkerttu oli). Mutta sinipyrstö oli jo vaihtanut maisemaa valitettavasti.</p>
<p>Lapaluodosta yritimme kanukkaa (bcan) mutta sumu oli ystävämme.. Rallin ainut karikukko näyttäytyi..Heikin mökiltä yritimme kuusitiaista ja Mikonkarista kotipihaltani mutta nyt ei. Turhautuneena ajelimme merisumun takia metsäteitä pitkin Hummastinvaaran läpi kohti Ruukkia. Ei onnistunu. Ei pohjansirkkua ei lapinharakkaa. Taisin itte nukahtaa takapenkille hieman kuten aina mulle käypi kevätralleissa. Heräsin uuteen maailmaan Ruukin keskustassa ja paikallisella "jätärillä" Aivan uskomanton juttu muuten. Olimme jo luopuneet toivosta mutta sendari olikin nyt myötämielinen. Punasotkakoiras uiskenteli ihanasti lampareella.</p>
<p>Aamupäivä alkoi jo olla. Nyt mietimme vaihtoehtoja taas. Lähdemmekö Rantsilaan hoitaan sittistä vai Heikin hyväksi arvelema Limingan Hirvinevan torni? Auton nokka oli jo menossa Rantsilaan kovaa kyytiä kunnes menosuunta kääntyikin Hirvinevan suuntaan lopulta. Matkalla Tuomas plokkasi hiirihaukan ikkunasta jota ihasteltiin hetken. Huteran oloisessa tornissa staijattiin klo 1000 jälkeen lopulta. Aluksi tuntui että mittään ei tapahu. Lopulta muutama peto tuli taivaalle. Tuloksena nuolihaukka ja muuttohaukka. 2 kattociccee meni mutta aivan liian kaukaa. Kritiikki kunniaan. Lajimäärä alkoi olla jotain 154 tässä vaiheessa.</p>
<p>Rallin lopetus alkoikin olla käsillä. Pahimmat puutteet oli jo kuitattu mm. kottis aamulla Pyhäjoelta (huh) mutta viimeinen häpeätahra oli vielä listalla eli sitapea türa heinätavi! Ilman querqveä ei lajimääräämme voisi edes julkaista. Joten Virkkulaan siis ja muita lajeja koittamaan. Lopulta viime minuuteilla tipahti tahramme upea heinätavikoiras tornin edustalle! </p>
<p>Taisi kokonaislajimäärämme olla n.155. Mikä noihin lähtökohtiin kait ihan ok ilman pohjustusta, pesiä ilman mitään. Mutta nyt jossitellaan mikäli ois "pohjat" ollu kohillaan ois voinu uusi rallienkkari syntyä. Kaikkien aikojen yölaulajaralli. Ja kelit suosioillisemmat.. Mutta jossittelu tyhmää. Tää on tätä.</p>
<p>Kirjoitteli ja pohdiskeli Hape</p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p>
<p> </p><br clear="all"><br>-- <br>Jukka Hauru<br>Pramilantie 57<br>92140 Pattijoki<br>Puh: 0445779901<br>Virossa +37253677702<br><br>Email:<br><a href="mailto:jukka.hauru@gmail.com">jukka.hauru@gmail.com</a><br><a href="mailto:jukka.hauru@mail.ee">jukka.hauru@mail.ee</a><br>