<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 3.2//EN">
<HTML>
<HEAD>
<META HTTP-EQUIV="Content-Type" CONTENT="text/html; charset=iso-8859-1">
<META NAME="Generator" CONTENT="MS Exchange Server version 6.5.7654.12">
<TITLE>Chocolate Moosen rallikertomus</TITLE>
</HEAD>
<BODY>
<!-- Converted from text/plain format -->
<BR>
<P><FONT SIZE=2>Tässäpä Samulin kynäilemä, tositapahtumiin perustuva seikkailukertomus.<BR>
<BR>
P<BR>
-----<BR>
<BR>
Rallijoukkuemme koostui kahdesta etelänvetelästä Antto Mäkinen(Kotka)ja Kari Soilevaara(Espoo) ja jatkuvuutta Chocolate Moosen perinteistä piti yllä Petri Lampila ja allekirjoittanut. Ralliretkueemme starttasi Lampiloiden maatilamajoituksesta kohti Lumijoen Pitkäänokkaa, josta oli tarkoitus aloittaa. Ensin kuitenkin pysähdyimme kuuntelemaan kahta töyhtötiaista metsänlaitaan lähelle Puhkiavanperän lintutornia. Päätimme hoitaa lajin kuitenkin takaisin tullessa. Eipä hoitunut. Saavuimme sateessa Pitkällenokalle klo 11.00 mikä osoittautui hermoja raastavaksi ratkaisuksi sillä rallitragediaamme kuului, että aloittaisimme mahdollisimman lähellä kello 12.00:sta, vaan sitä odotellessa lensi ohitsemme punasotka, joka on aina hankala rallissa, ja Lamunkarille rantautuneet Vain Varmat Puuttuu ajoivat lentoon a5 kuovisirriä, joka jäi lopulta puuttumaan koko rallista. Lopulta kun valkoposkihanhetkin oli ajettu teille tuntemattomille iski paniikki ja aloitimme jänkäsirriäisellä klo.11.50 ja aloimme tasaisesti nakuttamaan lajeja, josta parhaimpia tundrakurmitsa, alli, merikihu ja lopulta valkoposkihanhikin.<BR>
Seuraava kohde oli Virkkula, johon karautimme paniikin sekaisin tuntein sillä toivomus oli että sinne suunnalle lentänyt punasotka olisi näkyvissä ja luojan kiitos se olikin, jopa kahden yksilön voimin. Muita hyviä lajeja Virkkulasta tuli uivelo ja kalasääski. Virkkulasta lähdettäessä sade alkoi uudestaan ja pystyimme käyttämän sadeajan hyvin siirtymiin. Säärestä hoitui peltosirkku, uuttukyyhky ynnä muuta peltolajistoa.<BR>
Petrin kartanlukutaidot aiheuttivat hämmennystä ja ihmetystä jota jaksettiin äimistellä koko loppu ralli, kun yritimme päästä Siikajoen Varttiin. ”Joo, tämä se on: tie, jonne ei ole mitään viittaa”, Petri vakuutavasti perusteli ohjeitaan. ”Ja tässä pitikin tulla joku peltoaukea, vaikkei tämä tutulta näytäkään.” Petri jatkoi. Pellolla lenteli naaras sinisuohaukan näköinen lintu ja ponkaisimme ulos autosta hoitamaan lajia kun Petri jo huudahti ”Pygge!(=niittysuohaukka)” katsoin lintua kiikareilla ja huudahdin Anton kanssa yhteenääneen ”Macrohan tuo on!” Petrin ilme oli näkemisen arvoinen: yhdistelmä hämmennystä, epäuskoa ja silkkaa kauhua. ”Enkö minä tunne lintuja, eikö rallikaverini tunne lintuja vai onko järjen valo vihdoin hiipunut?” lienee liikkunut Petrin päässä tuolloin. Laskettuani kiikarit silmiltäni tajusin kuitenkin mistä oli kysymys. Pellolla liihotti neljä suohaukkaa yhdessä klimpissä! Koiras arosuo-, koiras ja naaras niittysuo- ja sinisuohaukka siinä kisailivat kuin mitkäkin rasavillit. Petrin välttävä kartan luentunymmärtäminen oli johdattanut meidät suohaukkaparatiisiin. Toivuttuamme järkytyksestä tajusimme olevamme täysin väärällä tiellä ja löysimme loppujenlopuksi Varttiin perille, josta hoitui pöllöjä, käenpiika, isolepinkäinen sekä kohtasimme omituisen natiivin, joka olisi auliisti ohjannut meidät vaikka minkä lajin pesälle, mutta kuten rallituloksesta näkyy, emme ottaneet neuvoista vaaria.<BR>
Hyvä mieli jatkui vielä Tauvonniemelle mistä hoisimme kaulushaikaran, luhtakanan ja joitain muitakin lajeja, mutta Säikänlahen jälkeen kaikki meni vakavasti pieleen. Sekoilimme pitkin Siikajoen metsiä yönpimeimmät tunnit saamatta mitään uutta lajistoon. Riekon kiroilun sijasta metsästä kantaui ainoastaan viikonloppu tunnelmissa olevien teinien ”Vi**u, painu helvettiin siitä! Et koske muhun!”-huutoja. Raahen kaatopaikan huuhkajakin oli kutistunut helmipöllöksi. Aamunkajon sarastaessa Pyhäjoen Teerelässä, ruislinnun ääni korvissamme, alkoi tajuntaamme pikkuhiljaa hiipiä kauhu, että liian paljon peruslajistoa puuttuu. Vain varttitunti Taivas Varjele joukkueen jäljessä kolusimme penkkatien kuulemmatta mitään muuta kuin ruokokerttusia. Suopöllö sentään hoitui Yppäristä, josta kiireen vilkkaa karautimme Suninkariin aamustaijille. Sunista tulikin sitten paljon lajistoa, kuten mustapääkerttu, rautiainen, riskilä, kanadanhanhi yms. Pikaiseksi jääneellä visiitillä Hanhikivellä ja Parhalahdella emme saaneet muutakuin housut märäksi eli putosin suohon.<BR>
Tästä alkoi hirvittävä kaasutus kohti pohjoista. Alhonmäeltä hoitui kangaskiuru ja isoloxia, Lumijoen Varjakasta nokkavarpunen, Limingan kylältä turkinkyyhky ja Oulunsalon Aikionlahdelta harmaasorsa. Oulusta hoidimme rantakurvin ja pikkutikan ja viimeiseksi lajiksi jäi Alppilan kohdalla auton yli lentänyt mehiläishaukka. Rallin viimeisten minuuttien valuessa hukkaan Pyykösjärven uimarannalla päällimäisinä ajatuksina jäi, että olisihan tämä paremminkin voinut mennä, mutta juttujen tason pysyessä huomattavan huonoina koko rallin ajan jäi rallista kuitenkin hyvä mieli. Hauskaa oli, kuten kevätrallissa aina ja tästä kiitos rallikavereille ja muille kanssarallaajille.<BR>
-Yksi ruotsalaisista kokeista, Samuli Lehikoinen.<BR>
<BR>
<BR>
</FONT>
</P>
</BODY>
</HTML>