<html>
<head>
<style><!--
.hmmessage P
{
margin:0px;
padding:0px
}
body.hmmessage
{
font-size: 10pt;
font-family:Tahoma
}
--></style></head>
<body class='hmmessage'><div dir='ltr'>
Tuoreita ja jo väljähtyneitä:<br><br>Siikajoen Paavolassa pelloilla, jotka ovat heti Saarikoskentien alkupäässä, on majaillut jo ainakin kaksi viikkoa parisataapäinen joutsentokka. Käsittääkseni näin paljon joutsenia ei näin kaukana sisämaassa ole pelloilla tähän aikaan vuodesta aiemmin ollut. Edes viikon takaiset pakkaset ja Paavolaan satanut lähes kymmensenttinen lumikerros eivät häätäneet niitä matkoihinsa. Näistä linnuista näytti tulleen paljon havaintoja joustenbongauksen yhteydessä myös ns. maallikoilta. <br><br>Ko. pellolla linnut siis nököttivät eilenkin, kun kävin mökillä uuden saunan lattian rakennuspuuhissa. Minua on kovasti kiinnostanut lintujen yösija, sillä kaikki seudun järvet jäätyivät jo pari viikkoa sitten joutsenen kantavaan jäähän eivätkä ole siitä vielä sulaneetkaan. Vieressä virtaava Siikajoki on kyllä sula, mutta tuskinpa linnut nyt virtaavassa vedessä yöpyisivät? Ja arvasinhan minä: läheisen ennallistetun Karjonevan turvetuotantoalueen laajimman vesialueen jääkannella oli joutsenen höyheniä ja kakkoja.<br><br>Piti sitten mennä sinne iltahämärissä hiipparoimaan. Hiljaa kävellen linnut eivät havainneet minua lainkaan ja pääsin aivan lammen rantaan. Paljain silmin en nähnyt juuri mitään, mutta kiikareilla valkoiset hahmot erottuivat kohtuullisesti. Lintuja oli ainakin 70. Joutsenten äänet syysyössä ovat minulle Siikajoella meren rannalla suurimman osan merkityksellisestä lapsuudestani viettäneenä Suuri Juttu. Mutta tässä oli vielä jotain lisää ja uutta. Linnut olivat pienen lammen jäällä ja todella lähellä minua. Niiden tarinat kertautuivat viereisten kankaiden puista pimeään marraskuun iltaan. Millainen elämä niilläkin on!<br><br>Toisena juttuna parin viikon takaisesta joutsenepisodista. Sunnuntaina 21.10. oli Oulun seudulla ensimmäinen päivä, jolloin pakkasyön jälkeen lämpötila jäi nollan tuntumaan päivälläkin. Lisäksi paikoin oli hyvinkin sakea sumu. Esa Aalto kertoi kuullensa lentävien joutsenten ääniä taivaalta sumun seasta Kellon Kiviniemessä. Seuraava päivä korjattiinkin sitten satoa. Yhteensä saimme Esan, Ulla Matturin ja allekirjoittaneen kesken ilmoituksen noin kymmenestä loukkaantuneesta tai kuolleesta joutsenesta. Oulun taajama-alueella jalkamiesjoutsenia oli ainakin kolme: Raksilan puutaloalueella, rautatieaseman ratapihalla ja jossakin ydinkeskustan tuntumassa. Lisäksi jäi epäselväksi, koskivatko havainnot Kontinkankaalla ja moottoritien penkalla toikkaroineista linnuista Raksilasta kiinni saatua yksilöä. Muista ilmoituksista olen jo osan unohtanutkin, mutta lintuja oli myös ainakin Limingassa ja Tupoksella.<br><br>Tästä heräsi epäilys siitä, että olisikohan kylmä keli ajanut linnut liikkeelle sakeasta sumusta huolimatta? Suurin osa törmäilleistä linnuista oli nuoria, mutta kyllä myös aikuiset olivat sekoilleet. Tekivätkö Esan lisäksi muut havaintoja sumussa lentävistä linnuista? Sumu oli ajoittain niin sakea, ettei lentävä lintu ole voinut nähdä juuri pariakymmentä metriä kauemmas eteensä. Yleisen kiinnostavuuden lisäksi tämä episodi voisi kertoa meille jotain erilaisten lentoesteiden vaarallisuudesta ja lintujen käyttäytymisestä poikkeusolosuhteissa.<br><br>Kaikki kaupungista kiinnisaadut linnut olivat päällisin puolin niin hyvässä kunnossa, että ne voitiin viedä Oritkariin ja vapauttaa Kempeleenlahdelle saman tien.<br><br>A-P<br> </div></body>
</html>