---------- Forwarded message ----------
From: Lehtoruusu Lauri <lauri.lehtoruusu(a)aalto.fi>
Date: 2013/2/20
Subject: Kommenttipyyntö arkkitehtien valmistumisen jälkeisestä
harjoittelusta
To: "akraati(a)list.ayy.fi" <akraati(a)list.ayy.fi>, "
puheenjohtaja(a)oulunarkkitehtikilta.net" <
puheenjohtaja(a)oulunarkkitehtikilta.net>, "tamark(a)tut.fi" <tamark(a)tut.fi>
Cc: Laak Noora <noora.laak(a)aalto.fi>, "jennipit(a)mail.student.oulu.fi" <
jennipit(a)mail.student.oulu.fi>, "tytti.turpeinen(a)tut.fi" <
tytti.turpeinen(a)tut.fi>, "aura.pajamo(a)tut.fi" <aura.pajamo(a)tut.fi>, "
kalle.p.tuomola(a)tut.fi" <kalle.p.tuomola(a)tut.fi>
Moi kaikille ja hyvää alkanutta vuotta!
EU komissio on valmistellut esityksen, jonka mukaan automaattisen
ammattipätevyyden tunnustamisen ehtona EU-alueella olisi kahden vuoden
palkallinen harjoittelu. Esitys on parhaillaan parlamentin käsittelyssä ja
lopullinen äänestys on luultavasti toukokuussa. Ennakkotiedot kertovat,
että esitys saattaa kaatua. Ammattipätevyyden automaattinen tunnustaminen
tarkoittaa, että jos on suorittanut harjoittelun yhdessä maassa, muiden
EU-jäsenmaiden on automaattisesti tunnustettava pätevyys, jos siirtyy
harjoittamaan ammattia toiseen jäsenmaahan. Esitys ei suoraan siis tee
harjoittelua pakolliseksi osaksi suomalaista arkkitehdin ammattipätevyyttä
– joka siis nyt tulee suoraan tutkinnon perusteella – mutta toki helposti
johtaa siihen, että myös kansalliselle pätevyydelle asetetaan sama ehto.
Komission esityksen tavoitteena on helpottaa koulutetun työvoiman
liikkuvuutta maasta toiseen.
SAFA on päättänyt lähteä valmistelemaan arkkitehdeille valmistumisen
jälkeistä harjoittelua riippumatta komission päätöksestä. Tarkoituksena on
hahmotella muoto harjoittelulle, joka voi vaihtoehtoisesti olla direktiivin
tarkoittama harjoittelu tai vapaaehtoinen valmistumisen jälkeinen
harjoittelu. Valmisteluryhmässä on edustajat Safasta ja ATL:sta sekä Oulun
yliopiston, TTY:n ja Aallon arkkitehtuurin laitoksilta.
Pia Selroos pyysi minut mukaan työryhmään opiskelijaedustajaksi, mistä
syystä kyselen nyt teiltä ohjeistusta ja opiskelijoiden tavoitteita
työryhmän suuntaan. Työryhmän ensimmäinen tapaaminen on jo ensi tiistaina
26.2, minkä jälkeen toivon mukaan tiedän tarkemmin työryhmän työn
aikataulutuksesta. Harjoittelukysymys on todella tärkeä ja koskee kaikkia
tulevia arkkitehtiopiskelijoita. Siksi tätä kysymystä olisi tärkeä hoitaa
tiiviissä yhteistyössä kiltojen välillä – kuten esimerkiksi hoitui
edellisenä keväänä OKM:lle tehty kannanotto samaisesta aiheesta.
Aivan ensimmäisenä olisi hyvä miettiä opiskelijoiden yhteiset tavoitteet
työryhmän työhön. Harjoittelumallissa on opiskelijoiden edun kannalta
paljon riskejä ja ongelmia, mutta myös positiivisia mahdollisuuksia: hyvin
säädelty harjoittelu hyvillä työehdoilla voi parantaa nuorien arkkitehtien
ammattitaitoa ja mahdollistaa mielekkäämmät ja haastavammat työtehtävät jo
uran alkuvaiheessa. Mielestäni ei siis kannata lähteä neuvotteluihin ja
työryhmän työhön jyrkän kielteisellä kannalla, mutta samalla pitää tiukasti
kiinni opiskelijoiden eduista. Alla joitain omia mietteitäni asiasta,
joihin toivoisin teiltä lisäyksiä, kommentteja ja mielipiteitä.
*Lähtökohtana työskentelevä opiskelija*
Suomessa ja muutamassa muussa maassa ammattipätevyyden on saanut suoraan
arkkitehdin tutkinnon perusteella, kun monessa maassa pätevyys myönnetään
vasta tutkinnon ja harjoittelun jälkeen. Syynä tähän on ennen kaikkea
työssäkäynti opiskelun aikana: Suomessa vastavalmistuneella arkkitehdillä
on useimmiten jo runsaasti oman alan työkokemusta, toisin kuin monissa
muissa maissa, joissa ei ole tapana limittää työelämää ja opiskelua.
Hallituksen tavoitteena on vauhdittaa valmistumista ja siten pidentää
työuria. Keinoina tähän on käytetty ja harkittu lähinnä keppiä:
opintoaikoja on rajattu, opintotuki on tehty kaksiportaiseksi ja jatkossa
kenties tehdään lainapainotteisemmaksi. Osittain harjoittelun taustalla on
SAFAn aito huoli ammattikunnan pätevyydestä, jos työnteko opiskelun aikana
vähenee. Onko vastavalmistunut pätevä toimimaan arkkitehtinä, jos ei ole
tehnyt päivääkään alan töitä – kuten tuntuu olevan hallituksen tavoite?
Työnteko ei ainakaan vaikuta vähentyneen hallituksen toimien takia. Pääsyy
tähän lienee, että opiskelijat käyvät töissä, koska opintotuki ei riitä
toimeentuloon. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa epätodennäköiseltä,
että jatkossa harjoitteluun osallistuisi vastavalmistuneita oman alan
untuvikkoja. Minkälainen harjoittelu olisi sopiva sellaiselle, jolla jo on
oman alan työkokemusta usealta vuodelta? Miten varmistetaan, että
opiskelijoille on jatkossakin tarjolla oman alan töitä, eivätkä kaikki
paikat mene harjoittelijoille? Opiskelijat tulevat luultavasti jatkossakin
tekemään töitä rahoittaakseen opiskelunsa; työ arkkitehtitoimistossa
kehittää ammattipätevyyttä huomattavasti Siwan kassaa enemmän.
Työryhmän lähtökohdaksi on saatava se, että opiskelijat jatkossakin
työskentelevät oman alan töissä opiskelun ohella ja ovat siten
ammattitaitoista ja osaavaa jengiä valmistuessaan. Valmistumisen jälkeinen
harjoittelu ei siis saa olla yksinkertaisten asioiden opettelua, vaan
esimerkiksi tukea ja ohjausta projektinjohtotehtäviin, pääsuunnittelijan
taitojen harjoittelua pääsuunnittelijan ohjauksessa yms. Harjoittelun
lähtökohtana ei siis voi olla opiskelunaikaisen työnteon korvaaminen –
vaikka arkkitehtikoulujen budjettinäkökulmien ja opintoaikojen lyhentämisen
kannalta se tuntuisikin houkuttelevalta.
*Kahden vaiheen harjoittelua*
Bolognan prosessin myötä arkkitehtien koulutuksesta tuli kaksivaiheista ja
tätä kaksivaiheisuutta korostetaan uudessa kaksiportaisessa
opintotukimallissa. Ainakin Aallossa on nyt meneillään tutkintouudistus,
jonka on tarkoitus tehdä kaksiportaisuudesta konkreettisempaa: kandi on
jatkossa aidosti tarkoitus tehdä valmiiksi ennen maisteriopintojen
aloitusta. Kun jatkossa 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden osuus
vaikuttaa OKM:n rahanjakoperusteisiin, laitokset alkavat entistä
pontevammin kirittää opintoja.
Tutkinnon kokonaissuoritusaikaan saa kuitenkin sisällyttää välivuosia,
joiden aikana on ilmoittautunut yliopistosta poissaolevaksi. Nykyinen
opintotukimalli, OKM:n rahanjakomalli ja kaksiportainen tutkinto
kannustavat erottamaan selkeämmin opiskelun ja työnteon. Yliopistojen
kannalta parasta olisi, jos vain täyspäiväiset opiskelijat
ilmoittautuisivat läsnä oleviksi ja työssäkäyvät poissaoleviksi. Pitääkö
jatkossa yhä useampi opiskelija opintojen keskellä välivuoden, jolloin
keskitytään yksinomaan työntekoon?
Onko siis ylipäänsä mielekästä suunnitella yhtä harjoittelujaksoa
valmistumisen jälkeen? Jos pitkällä tähtäimellä opintojen aikainen työnteko
vähenee, voisi olla mielekästä tehdä kaksiportainen harjoittelu:
ensimmäinen kandivaiheen jälkeen, toinen valmistumisen jälkeen. Jos
hallituksen keppi todella puree ja opiskelun aikainen työnteko vähenee,
onko mielekästä opettaa arkkitehtitoimiston työskentelykulttuurin alkeita
vasta viiden vuoden opintojen jälkeen? Kaksiportaisessa mallissa
kandivaiheen jälkeinen harjoittelu voisi keskittyä opettamaan
suunnitteluprosessia ja arkkitehtitoimiston työn käytäntöä, kun
valmistumisen jälkeisessä keskityttäisiin projektinjohtoon,
pääsuunnitteluun yms.
Työryhmän ei kannata lukkiutua suunnittelemaan yhtä valmistumisen jälkeistä
mallia. Useamman vaiheen malli on paremmin linjassa kaksiportaisen
tutkinnon, opintotukiuudistuksen ja OKM:n rahanjakomallin kanssa.
*Kokemuksen hyväksyminen *
Hallituksen ja yliopistojen toimista huolimatta ei ole mitään takeita
siitä, että opiskelijoiden opintojen aikainen työnteko vähenee. Vaikka
painopiste siirtyisikin työnteon ja opiskelun erottamisen suuntaan, aina
jää niitä, joiden on käytävä työssä koko opintojen ajan: tukikuukaudet on
käytetty aiempaan tutkintoon, opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille ja
opintotuki ei riitä asuntoon vapailta markkinoilta tai opiskelijalla on
perhe, jonka elättämiseen tarvitaan enemmän kuin opintotuki. Etenkin jos
harjoittelusta tulee ehto automaattisen ammattipätevyyden myöntämiselle, on
kohtuutonta, että pitkään työssä ollut joutuu vielä opiskelun aikaisen
työuran ja opintojen jälkeen käymään saman harjoittelun kuin täysin ilman
työkokemusta valmistunut. Harjoitteluun täytyy sisällyttää mekanismi, jolla
harjoittelusuorituksen saa kuitattua aiemmalla työkokemuksella.
*Porttiteoria*
EU-parlamentissa nyt käsiteltävänä oleva esitys koskee ammattipätevyyden
automaattista tunnustamista EU-maiden välillä. Arkkitehdin ammatti on
monessa Euroopan maassa säännelty ammatti. Ammatinharjoitusoikeuden ehtona
on monesti tutkinnon lisäksi työkokemus ja mahdollisesti erillinen testi.
Vapaaehtoinen harjoittelu edellyttää samanlaista valvontajärjestelmää kuin
pakollinen harjoittelu; opiskelijoiden näkökulmasta on riski, että
vapaaehtoisesti harjoittelusta tehdään lakimuutoksen kautta pakollinen.
Suomalaisten arkkitehtien ammattitaito on tällä hetkellä hyvällä tolalla,
eikä ole nähtävissä, että se heikkenisi tulevaisuudessa. Suomessa ei siis
ole tarvetta entisestään hankaloittaa arkkitehdin ammattiin pääsyä.
*Palkkataso*
Monessa maassa harjoittelijan asema on ala-arvoinen. Harjoittelusta saa
heikkoa palkkaa tai pahimmissa tapauksissa ei ollenkaan tai pitää jopa
maksaa oikeudesta harjoitella ja tehdä työtä. Suomessakin vastaavaa
kulttuuri on hiipimässä joillekin korkeakoulutetuille kulttuurialoille,
joiden osaajista on ylitarjontaa. Harjoittelu ei saa olla tekosyy polkea
vastavalmistuneiden työehtoja.
Harjoittelusta hyötyvät sekä harjoittelija että työnantaja. Valmistunut
suomalainen arkkitehti on alansa varma osaaja, jolla on luultavasti
ennestään runsaasti oman alan työkokemusta. Toisin sanoen harjoittelija
tuottaa työantajalleen merkittävää lisäarvoa – käytännössä suunnilleen yhtä
paljon kuin nyt vastavalmistunut työsuhteessa. Harjoittelu on työnantajan
ja työntekijän yhteinen keino kehittää alan ammattiosaamista.
Suomalaisten arkkitehtien palkkataso on heikko suhteessa tehtävän
vaativuusasteeseen ja Suomen yleiseen palkkatasoon. Pääsuunnittelijana
toimiva arkkitehti saa todennäköisesti heikompaa palkkaa kuin saman kohteen
LVI-suunnittelija. Harjoittelijoiden palkkataso ei saa entisestään
vääristää alan kilpailutilannetta ja heikentää arkkitehtien yleistä
palkkatasoa.
Harjoittelulla pitää olla säädellyn sisällön lisäksi säädelty minimipalkka.
Tekniikan akateemisilla on valmiiksi suosituspalkkataulukko eri vaiheen
opiskelijoiden harjoittelupalkaksi. Samalla trendillä on mahdollista
laskea, mikä olisi käypä harjoittelupalkka 300 opintopisteen jälkeen.
Yhtenä vaihtoehtona olisi määrittää tämä valmistuneen harjoittelijan
minimipalkaksi.
Toivoisin teiltä mielellään pikaisia kommentteja tähän aiheeseen liittyen.
Välitän lisätietoja työryhmän työstä, jahka prosessi jäsentyy ensimmäisen
tapaamisen jälkeen.
Edunvalvontaterveisin,
Lauri Lehtoruusu
--
Lauri Lehtoruusu
lauri.lehtoruusu(a)aalto.fi
puh. 050-5737125
--
++ OULUN ARKKITEHTIKILTA RY. ++
++
++ Milja Tuomivaara
++ Puheenjohtaja
++ +358 40 51 86 160
++ puheenjohtaja(a)oulunarkkitehtikilta.net