3.9. On lukuvuoden avajaispäivä. Näyttävä
tapahtuma järjestetään Rotuaarilla, koska Yliopisto haluaa lisätä
näkyvyyttä keskustassa.
Samaan aikaan arkkitehtiosastolle on tullut
sähköpostia: “Suomen Yliopistokiinteistöt on irtisanonut
arkkitehtiosaston vanhan kivikoulun vuokrasopimuksen. Tilat ovat
käytössämme 31.8.2013 asti. Irtisanomisen peruste on tilojen
peruskorjaus. Vuokrasopimuksen irtisanomisesta ei neuvoteltu tai
tiedotettu etukäteen osastoa.“
Mielessäni liikkuvat
osastonjohtaja Helka-Liisa Hentilän sanat, jotka taannoin toivottivat
minut opiskelijaksi: “Tervetuloa Oulun Yliopiston arkkitehtiosastolle,
maailman pohjoisimpaan arkkitehtikouluun, osastoon, joka parhaillaan
kantaa Taiteellisen toiminnan huippuyksikön viittaa.”
Nyt
yliopiston on tehtävä säästöjä. Tehostaminen koskee arkkitehdeille kovin
tuttua tilankäyttöä. Viime viikolla jullkaistussa Yliopistolla
alkamassa tilarumba -uutisessa (Kaleva 4.10) meillekin kerrottiin
osaston mahdollisesta siirrosta osaksi Linnanmaan kampusta. Syynä
siirtoon yliopiston hallituksen puheenjohtaja Hans Söderlund mainitsee
opetusmenetelmissa tapahtuneet muutokset. “Tarvitsemme enemmän
pienryhmätiloja, vähemmän suuria luentosaleja”.
Viihtyisä kortteli koostuu eri luonteisista rakennuksista, juuri
Söderlundin peräänkuuluttamista tiloista, joissa toiminnot sekoittuvat.
Lisäksi arkkitehtiosaston Torinrannassa sijaitseva ainutlaatuinen miljöö
on se sama, josta koko yliopisto otti ensi askeleensa.
Uutisessa
Söderlund painottaa myös pyrkimystä tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka
eivät vaikuta opiskeluun. Tällä hetkellähän erikoista suomalaisessa
arkkitehtuurin opetuksessa on sen stabiili taso. Kaikista maamme
arkkitehtikouluista valmistuu yhtä päteviä tulevaisuuden ammattilaisia.
Tilanne on ainutlaatuinen, sillä monilla muilla aloilla
opiskelupaikkakunnalla on suurempi merkitys opetuksen tasoon.
Vaikuttaisiko osaston siirto Linnanmaalle opiskeluun, opetuksesta puhumattakaan? Laadukkaan opetuksen lisäksi keskeinen sijainti ja historiallinen miljöö ovat tekijät, joihin osaston vetovoimaisuus perustuu.
Ympäri Suomea tulevat opiskelijat valitsevat Oulun, koska pieni
yhteisö on intiimi ja humaani, kontrastina muille laitosmaisille
instituutioille. Osaston ainutlaatuisuus on myös rekrytointivaltti,
jonka avulla opetushenkilökunnaksi on ollut mahdollista saada alan
huippuosaajia. Vetovoimaisuuden puuttuminen johtaisikin tasoerojen
syntymiseen eri arkkitehtikoulujen välillä.
Jos
arkkitehtiosastokin piilotetaan Linnanmaalle, kaupunkilaisilta katoaa
viimeinen linkki yliopistoon. Miten Oulu pystyy jatkossa tavoitteidensa
mukaisesti profiloitumaan opiskelijakaupunkina? Monet kerrat olen
selittänyt Rantakadulla haahuileville turisteille, että “kyllä, Oulussa
todellakin on yliopisto. Tervetuloa!”
Eniten ihmetyttää, miksei
yliopisto näe arkkitehtiosastoa ja sen opiskelijoita mahdollisuutena.
Sijaintinsa vuoksi osasto voisi hyvin toimia yliopiston “näyteikkunana”
kaupungin asukkaille ja vierailijoille. Arkkitehtuuri “visuaalisena
tieteenä” on loistava silta yliopistomaailmaan, sillä jokainen on
väistämättä kiinnostunut rakennetusta ympäristöstä. Arkkitehtuuriltahan
ei kukaan voi välttyä! Tai voi, mutta on jäätävä kotiin sängyn pohjalle
ja silloinkin laitettava silmät kiinni.
Osaston tiloissa järjestetään jo nyt kesäkouluja, tapahtumia sekä
koululaisvierailuita. Tulevaisuudessa tiloilla olisi varmasti tilausta
myös poikkitieteellisyyden merkeissä. Entä seminaarit ja avoimet
luennot? Haluaisivatkohan kaupunkilaiset piipahtaa viikonloppuna
kuuntelemaan uusinta uutta vaikkapa varhaiskasvatuksesta tai hampaiden
hoidosta?
Elävä kaupunki on monimuotoinen ympäristö, jossa
toiminnot sekoittuvat. Yliopisto ja sen opiskelijat elävöittävät
kaupunkia osaltaan. Kaupunkiympäristö on opiskelijoiden
oppimisympäristö, jossa pirretään, dokumentoidaan sekä pidetään
työpajoja. Nyt päätöksenteossa vaakakuppiin laitetaan taloudellisuus,
tehokkuus ja säästöt, mutta numeerisiin taulukoihin ei saada mahtumaan
laadullisia kriteerejä.
Tänä syksynä Oulun yliopisto tanssii
sellaista rumbaa, että kannattaisi vakavasti harkita kuka vie ja ketä.
Pelkään pahoin, että saadaan aikaiseksi sellainen virhe, jota
vuosikymmenien jälkeen vielä ihmetellään päitä pyöritellen. En myöskään
yhtään ihmettelisi jos tanssin päätteeksi Rantakadun viimeisetkin
puurakennukset “sattuisivat vain palamaan”.
Adressi toimitetaan Oulun Yliopiston sekä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n hallituksille.