---------- Forwarded message ---------- From: Lehtoruusu Lauri lauri.lehtoruusu@aalto.fi Date: 2013/2/20 Subject: Kommenttipyyntö arkkitehtien valmistumisen jälkeisestä harjoittelusta To: "akraati@list.ayy.fi" akraati@list.ayy.fi, " puheenjohtaja@oulunarkkitehtikilta.net" < puheenjohtaja@oulunarkkitehtikilta.net>, "tamark@tut.fi" tamark@tut.fi Cc: Laak Noora noora.laak@aalto.fi, "jennipit@mail.student.oulu.fi" < jennipit@mail.student.oulu.fi>, "tytti.turpeinen@tut.fi" < tytti.turpeinen@tut.fi>, "aura.pajamo@tut.fi" aura.pajamo@tut.fi, " kalle.p.tuomola@tut.fi" kalle.p.tuomola@tut.fi

Moi kaikille ja hyvää alkanutta vuotta!

EU komissio on valmistellut esityksen, jonka mukaan automaattisen ammattipätevyyden tunnustamisen ehtona EU-alueella olisi kahden vuoden palkallinen harjoittelu. Esitys on parhaillaan parlamentin käsittelyssä ja lopullinen äänestys on luultavasti toukokuussa. Ennakkotiedot kertovat, että esitys saattaa kaatua. Ammattipätevyyden automaattinen tunnustaminen tarkoittaa, että jos on suorittanut harjoittelun yhdessä maassa, muiden EU-jäsenmaiden on automaattisesti tunnustettava pätevyys, jos siirtyy harjoittamaan ammattia toiseen jäsenmaahan. Esitys ei suoraan siis tee harjoittelua pakolliseksi osaksi suomalaista arkkitehdin ammattipätevyyttä – joka siis nyt tulee suoraan tutkinnon perusteella – mutta toki helposti johtaa siihen, että myös kansalliselle pätevyydelle asetetaan sama ehto. Komission esityksen tavoitteena on helpottaa koulutetun työvoiman liikkuvuutta maasta toiseen.

SAFA on päättänyt lähteä valmistelemaan arkkitehdeille valmistumisen jälkeistä harjoittelua riippumatta komission päätöksestä. Tarkoituksena on hahmotella muoto harjoittelulle, joka voi vaihtoehtoisesti olla direktiivin tarkoittama harjoittelu tai vapaaehtoinen valmistumisen jälkeinen harjoittelu. Valmisteluryhmässä on edustajat Safasta ja ATL:sta sekä Oulun yliopiston, TTY:n ja Aallon arkkitehtuurin laitoksilta.

Pia Selroos pyysi minut mukaan työryhmään opiskelijaedustajaksi, mistä syystä kyselen nyt teiltä ohjeistusta ja opiskelijoiden tavoitteita työryhmän suuntaan. Työryhmän ensimmäinen tapaaminen on jo ensi tiistaina 26.2, minkä jälkeen toivon mukaan tiedän tarkemmin työryhmän työn aikataulutuksesta. Harjoittelukysymys on todella tärkeä ja koskee kaikkia tulevia arkkitehtiopiskelijoita. Siksi tätä kysymystä olisi tärkeä hoitaa tiiviissä yhteistyössä kiltojen välillä – kuten esimerkiksi hoitui edellisenä keväänä OKM:lle tehty kannanotto samaisesta aiheesta.

Aivan ensimmäisenä olisi hyvä miettiä opiskelijoiden yhteiset tavoitteet työryhmän työhön. Harjoittelumallissa on opiskelijoiden edun kannalta paljon riskejä ja ongelmia, mutta myös positiivisia mahdollisuuksia: hyvin säädelty harjoittelu hyvillä työehdoilla voi parantaa nuorien arkkitehtien ammattitaitoa ja mahdollistaa mielekkäämmät ja haastavammat työtehtävät jo uran alkuvaiheessa. Mielestäni ei siis kannata lähteä neuvotteluihin ja työryhmän työhön jyrkän kielteisellä kannalla, mutta samalla pitää tiukasti kiinni opiskelijoiden eduista. Alla joitain omia mietteitäni asiasta, joihin toivoisin teiltä lisäyksiä, kommentteja ja mielipiteitä.

*Lähtökohtana työskentelevä opiskelija* Suomessa ja muutamassa muussa maassa ammattipätevyyden on saanut suoraan arkkitehdin tutkinnon perusteella, kun monessa maassa pätevyys myönnetään vasta tutkinnon ja harjoittelun jälkeen. Syynä tähän on ennen kaikkea työssäkäynti opiskelun aikana: Suomessa vastavalmistuneella arkkitehdillä on useimmiten jo runsaasti oman alan työkokemusta, toisin kuin monissa muissa maissa, joissa ei ole tapana limittää työelämää ja opiskelua.

Hallituksen tavoitteena on vauhdittaa valmistumista ja siten pidentää työuria. Keinoina tähän on käytetty ja harkittu lähinnä keppiä: opintoaikoja on rajattu, opintotuki on tehty kaksiportaiseksi ja jatkossa kenties tehdään lainapainotteisemmaksi. Osittain harjoittelun taustalla on SAFAn aito huoli ammattikunnan pätevyydestä, jos työnteko opiskelun aikana vähenee. Onko vastavalmistunut pätevä toimimaan arkkitehtinä, jos ei ole tehnyt päivääkään alan töitä – kuten tuntuu olevan hallituksen tavoite?

Työnteko ei ainakaan vaikuta vähentyneen hallituksen toimien takia. Pääsyy tähän lienee, että opiskelijat käyvät töissä, koska opintotuki ei riitä toimeentuloon. Tästä näkökulmasta katsottuna vaikuttaa epätodennäköiseltä, että jatkossa harjoitteluun osallistuisi vastavalmistuneita oman alan untuvikkoja. Minkälainen harjoittelu olisi sopiva sellaiselle, jolla jo on oman alan työkokemusta usealta vuodelta? Miten varmistetaan, että opiskelijoille on jatkossakin tarjolla oman alan töitä, eivätkä kaikki paikat mene harjoittelijoille? Opiskelijat tulevat luultavasti jatkossakin tekemään töitä rahoittaakseen opiskelunsa; työ arkkitehtitoimistossa kehittää ammattipätevyyttä huomattavasti Siwan kassaa enemmän.

Työryhmän lähtökohdaksi on saatava se, että opiskelijat jatkossakin työskentelevät oman alan töissä opiskelun ohella ja ovat siten ammattitaitoista ja osaavaa jengiä valmistuessaan. Valmistumisen jälkeinen harjoittelu ei siis saa olla yksinkertaisten asioiden opettelua, vaan esimerkiksi tukea ja ohjausta projektinjohtotehtäviin, pääsuunnittelijan taitojen harjoittelua pääsuunnittelijan ohjauksessa yms. Harjoittelun lähtökohtana ei siis voi olla opiskelunaikaisen työnteon korvaaminen – vaikka arkkitehtikoulujen budjettinäkökulmien ja opintoaikojen lyhentämisen kannalta se tuntuisikin houkuttelevalta.

*Kahden vaiheen harjoittelua* Bolognan prosessin myötä arkkitehtien koulutuksesta tuli kaksivaiheista ja tätä kaksivaiheisuutta korostetaan uudessa kaksiportaisessa opintotukimallissa. Ainakin Aallossa on nyt meneillään tutkintouudistus, jonka on tarkoitus tehdä kaksiportaisuudesta konkreettisempaa: kandi on jatkossa aidosti tarkoitus tehdä valmiiksi ennen maisteriopintojen aloitusta. Kun jatkossa 55 opintopistettä vuodessa suorittaneiden osuus vaikuttaa OKM:n rahanjakoperusteisiin, laitokset alkavat entistä pontevammin kirittää opintoja.

Tutkinnon kokonaissuoritusaikaan saa kuitenkin sisällyttää välivuosia, joiden aikana on ilmoittautunut yliopistosta poissaolevaksi. Nykyinen opintotukimalli, OKM:n rahanjakomalli ja kaksiportainen tutkinto kannustavat erottamaan selkeämmin opiskelun ja työnteon. Yliopistojen kannalta parasta olisi, jos vain täyspäiväiset opiskelijat ilmoittautuisivat läsnä oleviksi ja työssäkäyvät poissaoleviksi. Pitääkö jatkossa yhä useampi opiskelija opintojen keskellä välivuoden, jolloin keskitytään yksinomaan työntekoon?

Onko siis ylipäänsä mielekästä suunnitella yhtä harjoittelujaksoa valmistumisen jälkeen? Jos pitkällä tähtäimellä opintojen aikainen työnteko vähenee, voisi olla mielekästä tehdä kaksiportainen harjoittelu: ensimmäinen kandivaiheen jälkeen, toinen valmistumisen jälkeen. Jos hallituksen keppi todella puree ja opiskelun aikainen työnteko vähenee, onko mielekästä opettaa arkkitehtitoimiston työskentelykulttuurin alkeita vasta viiden vuoden opintojen jälkeen? Kaksiportaisessa mallissa kandivaiheen jälkeinen harjoittelu voisi keskittyä opettamaan suunnitteluprosessia ja arkkitehtitoimiston työn käytäntöä, kun valmistumisen jälkeisessä keskityttäisiin projektinjohtoon, pääsuunnitteluun yms.

Työryhmän ei kannata lukkiutua suunnittelemaan yhtä valmistumisen jälkeistä mallia. Useamman vaiheen malli on paremmin linjassa kaksiportaisen tutkinnon, opintotukiuudistuksen ja OKM:n rahanjakomallin kanssa.

*Kokemuksen hyväksyminen * Hallituksen ja yliopistojen toimista huolimatta ei ole mitään takeita siitä, että opiskelijoiden opintojen aikainen työnteko vähenee. Vaikka painopiste siirtyisikin työnteon ja opiskelun erottamisen suuntaan, aina jää niitä, joiden on käytävä työssä koko opintojen ajan: tukikuukaudet on käytetty aiempaan tutkintoon, opiskelija-asuntoja ei riitä kaikille ja opintotuki ei riitä asuntoon vapailta markkinoilta tai opiskelijalla on perhe, jonka elättämiseen tarvitaan enemmän kuin opintotuki. Etenkin jos harjoittelusta tulee ehto automaattisen ammattipätevyyden myöntämiselle, on kohtuutonta, että pitkään työssä ollut joutuu vielä opiskelun aikaisen työuran ja opintojen jälkeen käymään saman harjoittelun kuin täysin ilman työkokemusta valmistunut. Harjoitteluun täytyy sisällyttää mekanismi, jolla harjoittelusuorituksen saa kuitattua aiemmalla työkokemuksella.

*Porttiteoria* EU-parlamentissa nyt käsiteltävänä oleva esitys koskee ammattipätevyyden automaattista tunnustamista EU-maiden välillä. Arkkitehdin ammatti on monessa Euroopan maassa säännelty ammatti. Ammatinharjoitusoikeuden ehtona on monesti tutkinnon lisäksi työkokemus ja mahdollisesti erillinen testi. Vapaaehtoinen harjoittelu edellyttää samanlaista valvontajärjestelmää kuin pakollinen harjoittelu; opiskelijoiden näkökulmasta on riski, että vapaaehtoisesti harjoittelusta tehdään lakimuutoksen kautta pakollinen.

Suomalaisten arkkitehtien ammattitaito on tällä hetkellä hyvällä tolalla, eikä ole nähtävissä, että se heikkenisi tulevaisuudessa. Suomessa ei siis ole tarvetta entisestään hankaloittaa arkkitehdin ammattiin pääsyä.

*Palkkataso* Monessa maassa harjoittelijan asema on ala-arvoinen. Harjoittelusta saa heikkoa palkkaa tai pahimmissa tapauksissa ei ollenkaan tai pitää jopa maksaa oikeudesta harjoitella ja tehdä työtä. Suomessakin vastaavaa kulttuuri on hiipimässä joillekin korkeakoulutetuille kulttuurialoille, joiden osaajista on ylitarjontaa. Harjoittelu ei saa olla tekosyy polkea vastavalmistuneiden työehtoja.

Harjoittelusta hyötyvät sekä harjoittelija että työnantaja. Valmistunut suomalainen arkkitehti on alansa varma osaaja, jolla on luultavasti ennestään runsaasti oman alan työkokemusta. Toisin sanoen harjoittelija tuottaa työantajalleen merkittävää lisäarvoa – käytännössä suunnilleen yhtä paljon kuin nyt vastavalmistunut työsuhteessa. Harjoittelu on työnantajan ja työntekijän yhteinen keino kehittää alan ammattiosaamista.

Suomalaisten arkkitehtien palkkataso on heikko suhteessa tehtävän vaativuusasteeseen ja Suomen yleiseen palkkatasoon. Pääsuunnittelijana toimiva arkkitehti saa todennäköisesti heikompaa palkkaa kuin saman kohteen LVI-suunnittelija. Harjoittelijoiden palkkataso ei saa entisestään vääristää alan kilpailutilannetta ja heikentää arkkitehtien yleistä palkkatasoa.

Harjoittelulla pitää olla säädellyn sisällön lisäksi säädelty minimipalkka. Tekniikan akateemisilla on valmiiksi suosituspalkkataulukko eri vaiheen opiskelijoiden harjoittelupalkaksi. Samalla trendillä on mahdollista laskea, mikä olisi käypä harjoittelupalkka 300 opintopisteen jälkeen. Yhtenä vaihtoehtona olisi määrittää tämä valmistuneen harjoittelijan minimipalkaksi.

Toivoisin teiltä mielellään pikaisia kommentteja tähän aiheeseen liittyen. Välitän lisätietoja työryhmän työstä, jahka prosessi jäsentyy ensimmäisen tapaamisen jälkeen.

Edunvalvontaterveisin, Lauri Lehtoruusu

-- Lauri Lehtoruusu

lauri.lehtoruusu@aalto.fi puh. 050-5737125